Kahkonin kielioppi

1 Lyhenteet ja merkinnät

Tässä teoksessa käytetään seuraavia korvikemerkkejä:

Lisäksi seuraavat merkinnät ovat käytössä:

• p. = persoona
• y.1.p = yksikön ensimmäinen persoona (minä), jne.
• m.1.p = monikon ensimmäinen persoona (me), jne.

2 Johdanto

Kahkoni on keinotekoinen kieli. Sen on kehittänyt pirkkalalainen tietojenkäsittelytieteiden opiskelija Jouni Kähkönen (s. 1986). Kielen kehittäjä alkoi luoda kieltä neljäntoista vuoden iässä, vuoden 2001 alussa; aikaisin kielen suunnitteluun viittaava tiedostopäivämäärämerkintä on 3. helmikuuta 2001.

Tämä teos määrittelee kahkonin kieliopin. Kielioppia päivitetään jatkuvasti. Uusin versio kieliopista on aina saatavilla verkosta.

Kahkonin kielen sanasto ja kielioppi pohjautuvat suomen, ruotsin ja englannin kieliin. Sanoja on lainattu myös saksasta, venäjästä ja muutamista muista kielistä — nykyään eneten viron kielestä. Kielessä on myös runsas joukko sanoja, joita ei ole lainattu mistään kielestä; osa näistä sanoista on luotu deskriptiivisesti (esimerkiksi vailas = reipas; häile = vokaali, iljas = liukas, sihta = hiihtää) ja osa imaginaatioon nojautuen (silla = uskaltaa, vaasta = jaksaa).

Kahkoni on agglutinoiva kieli. Siinä sanaan liitetään päätteitä. Vastoin agglutinoivan kielen ihannetyyppiä kahkonissa sanat jokseenkin taipuvat (esim. mahher+ens → mahrens). Näihin sanataivutuksiin liittyy kuitenkin selkeät säännöt. Kahkonissa ei ole substantiiveilla sukua, ja verbitkin taipuvat säännöllisesti; niiden perään vain liitetään lauseen subjektin mukainen persoonapääte (untenda+m → untendam). Indikatiivissa, konditionaalissa ja potentiaalissa verbit taipuvat yksinkertaisesti, mutta nominaalirakenteissa verbin vartalo kokee tietyin säännöin tehtyjä muutoksia (esimerkiksi -dde-pääte muuttuu -t-päätteeksi: kodde+mas → kotmas, suomeksi menossa).

Lauseenjäsenten perusjärjestys on subjekti−predikaatti−objekti. Sanajärjestystä voidaan pitää tietyiltä osin jopa suomen kieltäkin väljempänä. Kahkonissa on esimerkiksi erikseen genetiivi ja "genetiiviakkusatiivi", kun taas suomessa genetiiviakkusatiivi voi olla genetiivin kaltainen. Kahkonin oma genetiiviakkusatiivi vähentää lauseen monitulkintaisuutta.

Kahkonin kielessä on pitkiäkin sanoja, koska sanan perään voidaan, suomen kielen tavoin, lisätä liitepartikkeleita (esimerkiksi suomen -kin, -ko), sijapäätteitä (esimerkiksi suomen -ssa, -sta), nominien persoonapäätteitä (esimerkiksi suomen -ni, -si, -mme) sekä monikon tunnus. Omistusliitteellä on kahkonissa vain yksi tunnus, -(e)m.

Kahkonin kielessä on noin 12 438 sanaa (laskettu 06-2015). Kahkonin sanakirja on osoitteessa www.kajouni.net/kahkoni/search.

3 Kielen kehityksen piirteitä

Alkuajoiltaan lähtien kieltä on pala palalta kehitetty selkeämmäksi ja loogisemmaksi kokonaisuudeksi. Kielen kehitys muutoksineen jatkuu edelleen; kieltä ei haluta stabilioida tiettyyn muotoon, vaan kieleen vaikuttaa yhäkin suurehkot muutokset.

Kieltä ei haluta jämäyttää paikoilleen, vaan sanastoa, sananmuodostusta sekä kielioppirakenteita hiotaan aina kun epäloogisuutta, epäesteettisyyttä tai inkoherenttia sanastoa tulee vastaan. Näin kielen ulkoasu ja ilmaisukyvykkyys kehittyvät jatkuvasti.

Kielen kehittämistä ja muutosvoimaisuutta ei haluta pysäyttää, vaan muutosten annetaan vapaasti ilmaantua kieleen (tosin kielen loogisuutta kadottamatta). Tällaisen vapaan kehityksen vuoksi voi myös olla mahdollista, että kieli saavuttaa määrätyssä vaiheessa sen pisteen, että kieltä voidaan pitää "valmiina", koherenttina kokonaisuutena.

Tarkoituksena ei ole niin ikään kehittää kieleen mahdollisimman monitahoisia rakennemahdollisuuksia (vastoin kuin esperantossa), vaan rakenne pyritään pitämään mahdollisimman selkeänä. Kielen kehittymiseen kuuluu – ja on kuulunut – niin ikään turhan mutkikkaiden rakenteiden yksinkertaistus. Tämä lähestymistapa on ilmennyt esimerkiksi potentiaali- ja konditionaalimuotojen persoonataivusten yksinkertaistuksessa.

4 Ääntäminen

Kahkonin kieltä lausutaan pääpiirteissään kirjoitusasunsa mukaisesti.

4.1 Ääntämistapaukset

Yhtä kirjainta vastaa yksi äänne. Seuraavat yksityiskohdat on syytä kuitenkin huomioida:

4.2 Paino

Paino on suomen tavoin lähes aina sanan ensimmäisellä tavulla. Etuliitteisissä sanoissa paino saa puhujan mieltymyksen mukaan olla niin ensimmäisellä kuin toisella tavulla. Esimerkkejä:

On tärkeää kiinnittää huomiota oikeanlaiseen painotukseen: painoa ei tule ylikorostaa, vaan jälkitavun painoa tulee painottaa suunnilleen yhtä laimeasti kuin ensimmäisellä tavulla esiintyvää painoa.

Lisäksi r-äänne on taipuvainen surkastumaan, mikäli yhdyssanan jälkiosa alkaa konsonantilla. Yllä olevissa ääntämisesimerkeissä nämä tapaukset on ilmaistu merkitsemällä r-kirjain sulkeisiin.

5 Näytteitä kielestä

5.1 Mijens Mahher

Mijens Mahher, ves eeden hefennuis,

saintehaid eedet daines nam.

Saavet daines voltdoum.

Hundat daines vaalus,

nee maans peel ais ga hefennues.

Datja mijeel tesvalsem

mijens ienvalsenne liebe.

Od datja mijeel mijens sindij giventat,

nee ais mijeg giventat datjai dijeel,

vej mijens var furbeatennun.

Inded ga aldetta mijee keusneel,

van renna mijen fosent.

Gans daines em voltdoum

od volte od kloirus iguentat.

Emmen.

5.2 Syyrevangeliume

Sels nee Emmel ersounnee feheldannun,

et Hes datjad nilleken sunnennem,

et ain värnoogen,

ves Heines pieel usnae,

kotsoi hadoeel,

van iguennen whiesnen taveidoi.

5.3 Jolle-evangeliume

1 Tostait kesarie Augustus datjad kaskuen, et kak voltdoumes eedu detta

ulmeksus. 2 Tes ulmeksus eedu prest od hundu Kviriniusens eedeissem Syriens

landherrelet. 3 Ien okte koddu et vengretsa ulmeksuslisdeel, venne endeel

linneelem.

4 Nee koddu ga Josepie Galileast, Nasarettens linnest od riennad

ulmeksuetat Judieel, Daavidens linneel Betlemmeel, gans hes eedu jek Davidens

faljoee. 5 Hes koddu dietat feirgettaidenim, Marienim, ves vuottu lasjee.

6 Dijens diel eedeissem saaved Mariens varettuens teid, 7 od hes varettu sunnen,

prestvarettaidennem. Hes lindettu lasjen od settu heinen mengreel, gans dijel

ain eedu veluee hundsijes.

5.4 Muita kahkoninkielisiä teoksia

Kahkonin kielellä kirjoitettuja teoksia on mahdollista selata niin ikään verkosta.

6 Verbit

Verbeistä yleisesti:

Kahkonissa verbit päättyvät a- tai e-kirjaimeen, suurin osa a-kirjaimeen. Tässä teoksessa käytämme merkintää Æ viittaamaan niin a- kuin e-kirjaimeen. Eli esimerkiksi ilmaisu "kaikki ddÆ-loppuiset sanat" viittaa kaikkiin dda- ja dde-loppuisiin sanoihin.

Verbit taipuvat persoonissa, tosin kaikilla persoonilla ei ole itsenäistä persoonapäätettään (= joillakin persoonilla on sama persoonapääte).

Verbien tyylistä:

On olemassa lisäksi kaksi o-kirjaimeen päättyvää, runovivahteista verbiä: slo = lyödä; ko = mennä:

• slom, slon, slo, sloi, slote, sloi, sloja
• kom, kon, ko, koi, kote, koi, koja

Usein kahkonin verbien a/e-loppukirjainta edeltää konsonantti, vain harvoin vokaali: Tällaista loppuvokaalia edeltävää vokaalia esiintyy esimerkiksi sanoissa:

• sie (suom. saada) ja
• sua (suom. suoda/sallia)

sekä lisäksi runovivahteisissa/vanhahtavissa verbeissä:

• stoa (suom. seistä),
• lea (suom. jäädä),
• drie (suom. jatkaa).

Näistä runomuotoisista/vanhahtavista sanoista on olemassa nykymuodotkin:

• stenda, jetsa, driella.

Lisäksi muutamilla sanoilla on nykyään taipumuksena lyhentyä e:lliseen muotoon:

• snenda → sne (tietää)
• sefa → se (nähdä, germaanilaina)
• viede → vie (nähdä)

Modukset:

Kahkonissa on viisi tapaluokkaa eli modusta:

• indikatiivi eli tositapa
• konditionaali eli ehtotapa, ns. "isi-muoto"
• potentiaali eli mahtotapa
• imperatiivi eli käskytapa
• kvotatiivi eli modus obliquus (me mengavem = "minä kuulemma leikin/pelaan")

Lisäksi on olemassa komparatiivi, mutta tämän muodon pääte lienee mieluummin miellettävä omaksi morfeemikseen:

• komparatiivi eli vertailutapa (me dettemmoim = "minä tekisimmän" = tekisin mieluummin/suuremmalla innolla)

6.1 Indikatiivi

Indikatiivi eli werviis on perusmodus, joka kuvaa tekemisen todellisena. Indikatiivissa on mahdollista käyttää jokaista, neljää aikamuotoa: preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti.

6.1.1 Preesens

Preesens eli present ilmaisee nykyaikaa, tulevaa aikaa sekä jonkin asian tapahtumista yleisesti, aina.

* e-loppuiseen verbiin ei lisätä e-päätettä. Esimerkiksi hän syö on vain hes shööde, ei hes shöödee.

Huom! Verbit, jotka loppuvat -ie, taipuvat i-monikossa -ei-loppuisesti, lausumisen helpottamiseksi:

• sie + i = sei (=saavat)
• vie + i = vei (=näkevät)
• drie + i = drei (=jatkavat, run.)

Huom! Yksikön ensimmäinen persoona (minä) muutettiin 18. toukokuuta 2010 muodosta ja muotoon me. Hieman myöhemmin samana vuonna myös monikon ensimmäinen persoona (me, meidän) muutettiin muodosta vi muotoon mij, joka on muuten muodostettu monikoimalla kahkonin me-pronomini. Näin tehtiin kahkonin germaanivaikutuksellisuuden minimoimiseksi.

6.1.2 Imperfekti

Imperfekti eli impefort ilmaisee mennyttä tapahtumaa.

Imperfekti Æ-loppuisilla:

• Sääntö aktiiveille: verbi + d, paitsi minä-, sinä- ja te-persoonissa: verbi + dem/nd/ted.
• Sääntö passiiville: Passiivi on e-loppuisilla verbi + i + d, mutta a-loppuisilla on miellytty käyttämään i-tunnuksen asemesta ns. vanhaa passiivitunnusta -ja, koska i-tunnuksen käyttö imperfektin yhteydessä sekoittuisi -aid-partisiippiin.

Imperfekti DÆ- ja tsa-loppuisilla:

• Sääntö: a/e-loppuvokaali u:ksi + persoonapääte minä-, sinä- ja te-persoonissa sekä passiivissa

6.1.3 Perfekti

Perfekti eli pefort ilmaisee mennyttä aikaa siten, että 1) tekeminen on alkanut aikaisemmin ja se jatkuu edelleen, 2) tekeminen on tapahtunut menneisyydessä, mutta tarkkaa ajankohtaa ei kerrota tai 3) on olemassa mahdollista, että tekeminen tapahtuu myöhemmin.

• Me spielannum
• Dan spielannun
• Hes spielannun
• Mij spielannuim
• Te spielannute
• Dij spielannun
• Spielannuin (passiivi)

Ennen vuotta 2011 perfekti muodostettiin hafa-apuverbillä (harvemmin lyhyemmällä ha-verbillä) sekä verbin supiinimuodolla (lisäämällä verbin perään n). Tämä hafa-apuverbi taipui persoonissa, moduksissa ja tapaluokissa.

6.1.4 Pluskvamperfekti

Pluskvamperfekti eli pluskvampefort ilmaisee menneisyydessä päättynyttä tekemistä, joka päättyi ennen kuin jokin toinen toiminta alkoi.

Pluskvamperfekti muodostetaan muodostamalla verbin imperfekti, yksikön kolmannessa persoonassa ja liittämällä perään perfektipääte halutussa persoonassa.

• Me spieladennum
• Dan spieladennun
• Hes spieladennun
• Mij spieladennuim
• Te spieladennute
• Dij spieladennun
• Spielannuin (passiivi)

Luonnollisesti, jos tämän uuden muodostustavan alkuosa (eli verbi imperfektin yksikön kolmannessa) päättyy konsonanttiin kuten spielad, niin sen perään on lisättävä e-sidosväljyke.

Ennen vuotta 2011 pluskvamperfekti hafa-verbin imperfektillä ja verbin supiinimuodolla.

6.2 Konditionaali

Konditionaali eli kondenviis ilmaisee ehdollista tapahtumaa. Perinteisen käsityksen mukaan konditionaalia on mahdollista käyttää vain preesensissä ja perfektissä, suomen kielestä tuttuun tapaan.

Konditionaalin tunnus on -oi. Sen perään lisätään persoonapääte vain yksikön 1. ja 2. persoonassa sekä (valinnaisesti) monikon 2. persoonassa.

Konditionaalin tunnus -oi on lyhentynyt vanhasta konditionaalin päätteestä -oje, jota kaunokielessä vielä jonkin verran käytetään. Tämä niin sanottu kaunokonditionaali taipuukin persoonissa mutkikkaammin: -ojem, -ojen, -oje, -ojei/-oije, -ojete, -ojei/-oije, -oja.

6.2.1 Preesens

Konditionaali muodostetaan siis poistamalla viimeinen kirjain ja liittämällä konditionaalin tunnus -oi ja persoonatunnus y.1.p:ssa ja y.2.p:ssa ja haluttaessa m.2.p:ssa.

Kuitenkin -ie-loppuisista verbeistä poistetaan kaksi kirjainta, jotta lausuminen olisi helpompaa:

• sie + oi = soi (=saisi)
• vie + oi = voi (=näkisi)
• drie + oi = droi (=jatkaisi, run.)

6.2.2 Imperfekti

Konditionaalin imperfekti, jota suomen kielessä ei ole, on lisätty kahkoniin 6. huhtikuuta 2011. Konditionaalin imperfekti voidaan muodostaa vain silloin, kun se ei muistuta indikatiivin preesensiä.

Konditionaalin imperfektin muodostus:

6.2.3 Perfekti

Aktiivi:

• spieloi + perfektin pääte (nnum/nnun/…)

Passiivi:

• spieloi + nnuin

Ennen perfekti muodostettiin hafa-apuverbin konditionaalimuodolla ja verbin supiinimuodolla.

6.3 Potentiaali

Potentiaali eli mahdenviis ilmaisee viestijän pitävän käsittelemäänsä asiaa mahdollisena tai todennäköisenä. Potentiaalin tunnus on aktiivissa -nke [nkke] ja passiivissa -inke [inkke].

Persoonapäätteitä ei potentiaalissa käytetä.

Potentiaalin muodostus -Æ-loppuisilla verbeillä:

Potentiaalin muodostus -DÆ- ja -tsa-loppuisilla*) verbeillä:

• *) -tta/-tte, -dda/-dde, -ta/-te, -da/-de, -tsa

Kielteinen:

Kielteisen muodon muodostus on helppo, sillä persoonia ei siinäkään tarvitse miettiä:

• ain + potentiaalimuoto sellaisenaan

6.4 Imperatiivi

Imperatiivi eli kaskenviis ilmaisee käskyä tai kehotusta. Kahkonissa on perusimperatiivi ja lyhytimperatiivi. Lyhytimperatiivia käytetään nykyään enemmän.

* Lopun kaksoiskonsonantit muuttuvat yhdeksi konsonantiksi; esimerkiksi sanan "komm" sijasta tulee kirjoittaa "kom".

6.4.1 Lyhyt imperatiivi

Imperatiivin lyhytmuoto on lyhennetty versio imperatiivista. Lyhytmuoto on muodostettavissa monikon persoonista ja yksikön kolmannesta persoonasta.

Lyhytmuotoa ei voi kuitenkaan muodostaa yksikön kolmannesta persoonasta silloin, kun verbin lopussa on t- tai d-kirjainta (sodda, kodde, detta, ninde jne), koska yksikön kolmannen persoonan imperatiivin tunnus on t.

Verbeistä, jotka päättyvät tte tai te ei kannata muodostaa lyhytmuotoa, koska ne muistuttaisivat liikaa kyseisten verbien indikatiivitaivutuksia yksikön ensimmäisessä (esimerkiksi vottem) ja toisessa persoonassa (esimerkiksi votten).

Arvatenkin lyhytmuotoa on mielekästä käyttää vain, kun verbin lopussa ei ole liikaa peräkkäisiä konsonantteja. Tulisihan esimerkiksi sanan "konstrat" (suom. rakentakoon) lyhytmuodoksi "konstrt", joka olisi liian mutkikas soveltuakseen järkevään käyttöön (nykyään on tälle sanalle onneksi germaanivaikutuksellisettomampikin vaihtoehto olemassa: höienda, suom. rakentaa).

Lyhytmuoto muodostetaan seuraavan, kolmen säännön mukaan:

1a) Sanan lopusta poistuu dÆ, jos sitä edeltää vokaali:

• shööde + pääte    →     shöö + pääte
• looda + pääte    →     loo + pääte

1b) Sanan lopun dÆ muuttuu t-kirjaimeksi, jos dÆ:ta edeltää konsonantti:

• belda + pääte      →     belt + pääte
• stenda + pääte    →     stent + pääte
• jahda + pääte    →     jaht + pääte

2) Sanan lopun ddÆ tai tta muuttuu t-kirjaimeksi:

• ladda + pääte     →     lat + pääte
• kodde + pääte     →     kot + pääte

3) Muuten poistetaan viimeinen kirjain:

• sefa + pääte       →      sef + pääte
• komme + pääte   →     kom + pääte (kaksoiskonsonantti yhdentyy)

6.5 Kvotatiivi

Kvotatiivi, joka kuvaa toisen käden tietoa, vastaa muodostustavaltaan muita tapaluokkia; tunnus on -ve, ja se sijoitetaan verbin ja persoonaliitteen väliin. Kvotatiivi suomennetaan usein kuulemma tekee. Kvotatiivia käytetään, kun puhuja välittää kuulijalle kolmannelta taholta peräisin olevan sanoman.

Muodostussäännöt:

Kvotatiivin käyttöä selventää seuraavat esimerkit:

Kvotatiivin muodostus Æ-loppuisilla verbeillä:

Kvotatiivin muodostus -DÆ- ja -tsa-loppuisilla*) sanoilla:

• *) -tta/-tte, -dda/-dde, -ta/-te, -da/-de, -tsa

Kielteinen:

6.6 Kielteinen muoto

Kielteisen muodon (kahk. hyllenduslek mood) muodostus:

• ain + verbi kyseessä olevan moduksen y.3.p:ssa (paitsi preesensissä: perusmuodossa)

Moduksittain:

Poikkeus: ei ole (y.3.p) = em ain (runokielessä jopa: ain eede)

Huom! Kieltosanasta ain on olemassa myös virallisempi muoto, ainde.

6.7 Passiivi

Passiivin (kahk. passive) muodostus:

Preesens:

Imperfekti:

Perfekti:

verbi + nnuin

• Mengannuin
• Oppennuin
• Vottennuin

Pluskvamperfekti:

verbi imperfektissä y.3.p:ssa + nnuin

• Mengadennuin
• Oppedennuin
• Vottunnuin

6.7.1 Passiivi ja monikollinen objekti

Kun kyseessä on aktiivilause, objekti on aina joko akkusatiivi- tai partitiivimuodossa:

• Shöödem pitsee. Syön pitsaa.
• Shöödem pitsen. Syön pitsan.

Passiivilauseen ollessa kyseessä partitiivi on edelleen partitiivi, mutta genetiivin sijasta käytetään kuitenkin nominatiivia:

• Pitsee shöödei. Pitsaa syödään.
• Pitse shöödei. Pitsa syödään.

Eli passiivilauseessa objekti ei ole genetiiviakkusatiivissa (-n) vaan nominatiiviakkusatiivissa eli ilman päätettä, suomen kielen mallin mukaan. Tämä pätee yksikkömuodossa olevaan objektiin.

Passiivilauseen akkusatiivin sija:

Kun nominatiiviakkusatiivissa oleva objekti on monikossa, pitää (passiivilauseen tapauksessa) nominatiiviakkusatiivin sijasta käyttää genetiiviakkusatiivia:

• Pitsijen shöödei. (suom. Pitsat syödään., tavallaan: Pitsojen* syödään.)

Nominatiivissa oleva monikko (-ij) jääköön yksinomaan subjektilliseen käyttöön:

• Pitsij shöödei. (suom. Pitsat syövät.)

Syy genetiiviakkusatiivin käyttöön monikollisen objektin sisältävässä passiivilauseessa:

Monikollisessa objektissa on käytettävä genetiiviakkusatiivia silloin kun objekti on monikossa, koska muutoin lauseeseen tulisi monitulkintaisuutta, kun ei voida kieliopillisesti havaita, onko Pitsij lauseen objekti vai subjekti. Tämä johtuu siitä, että kahkonissa passiivin monikon tunnus (-i, esim. shöödei) on sama kuin aktiivin monikon tunnus (-i; esim. shöödei) Jotta tältä kaksitulkintaisuudelta voitaisiin välttyä, on päätetty, että nominatiivimuodossa olevan monikollisen objektin sijaan käytetään passiivilauseissa genetiiviakkusatiivimuodossa olevaa objektia.

6.7.2 Partitiivinen subjekti

Subjekti voi olla partitiivissakin, etenkin silloin kun subjektin lukumäärä on tuntematon tai sitä ei haluta tähdentää (esimerkiksi uusia taloja nousee kuin sieniä sateella) tai kun subjektin lukumäärä ei ole laskettavissa olevaa tyyppiä (esimerkiksi vettä sataa ja mansikoita kasvaa) Tällöin predikatiivissa käytetään yksikön muotoa:

• Värsijee dommijee höidae ais svamppijee vihmens taidem.
• Mansinmorii ylhae mijens gordmaal.
• Lumee vaimad.
• Hefel bliiae bleilijee.
• Ikhijee stepellad vool.

6.8 Morfeemijärjestys

Morfeemien eli sanaosien liittämisjärjestys on jo ilmaistu kunkin moduksen kohdalla. Tässä on kuitenkin tarkoitus ilmaista morfeemijärjestys yhtenä taulukkona. Ilmaistuna on indikatiivin, konditionaalin, potentiaalin ja kvotatiivin morfeemijärjestys. Imperatiivilla on omat muodostussääntönsä, eikä siinä kaikkia morfeemeja edes voi käyttää.

* 1) Perfektissä ja pluskvamperfektissä passiivi tulee tähän väliin.
   2) Indikatiivin imperfektin y.2.p:ssa tulee ensin persoonaliite n ja sitten vasta imperfektin liite d.

On tärkeä huomata, että taulukko ei ole täysin informatiivinen. Se ei esimerkiksi kuvaa, milloin käytetään mitäkin persoonaliitettä. Lisäksi taulukossa ilmoitettu järjestys ei ole kaikissa tapauksissa pätevä. Tämän taulukon käyttämisen sijaan tulisikin viitata aina kun mahdollista itse moduksia kuvaaviin kappaleisiin.

6.9 Partisiipit

6.9.1 I ja II partisiippi

Ensimmäisen ja toisen partisiipin (prest od ender partisippel) tunnukset ovat aktiivissa nne ja nt ja passiivissa tte ja aid.

6.9.2 Attribuuttina ja predikatiivina käyttö

• Amnokij eedei maistlekijee. Omenat ovat maukkaita.
• Vete em terennee. Vesi on terveellistä.

6.9.3 Ero suomen partisiippeihin

6.10 Nominaalirakenteet

Nominaalirakenteissa (kahk. nominalihöiendekij) on perinteisesti käytetty suomesta lainattuja -ma-alkuisia liitteitä, kuten -mas = -massa/-mässä. Vuonna 2011 alaa ovat vallanneet analyyttiset nominaalirakenteet.

6.10.1 II ja III infinitiivi

Kahkonissa on sekä synteettinen että analyyttinen infinitiivirakennejoukko. Synteettisiä muotoja käytettäneen enemmän kaunokielessä ja analyyttisiä muotoja normikielessä.

-mas-infinitiivin käyttö:

Analyyttinen versio -mas-infinitiiville olemassa vain futuurisena ilmaisuna. Esimerkkilause:

• Matsemmat verkijee em et saave syttemmat. = Lisää tehtäviä on tulossa myöhemmin.
• Fensij eedei et saave ildemmat. = Ystävät ovat tulossa illemmalla.

Sitä vastoin synteettistä -mas-infinitiivia käytetään edelleen nimenomaan kestopreesensinä:

• Eedem just detmas skuulverkijee. = Olen juuri tekemässä läksyjä.
• Me eedem verkmas. = Olen työskentelemässä/tekemässä töitä.

Synteettisen infinitiivin muodostussääntö:

• Verbi ilman viimeistä kirjainta + haluttu pääte.
• Paitsi: -dÆ, -ddÆ, -ttÆ → -t

Poikkeukset:

"Poikkeuksena" perussääntöön on se, että KnÆ-loppuiset sanat (nnÆ-loppuisia lukuun ottamatta) taipuvat siten, että n-kirjaimen vasemmalle puolelle tulee e. Tämä "vokaaliväljyke" lisätään, jotta liikaa konsonantteja ei nominatiivia muodostettaessa esiintyisi peräkkäin; muutoinhan esimerkiksi laafna-sanan -mas-nominatiivimuodosta tulisi hyvin vaikeasti lausuttava: laafnmas.

Esimerkkejä, joissa n-kirjaimen eteen tulee e-vokaaliväljyke (tämän enempää näitä sanoja ei viljalti lienekään):

Yleisimmin n-vokaalia esiintyvät konsonantit näyttävät olevan s, r, l, h, f, k ja t.

6.10.2 Temporaali

• pelattaessa/pelatessa/pelaten: spieleissem

Muodostus:

• a tai e pois lopusta + "eissem".

Huom! Kahkonissa on erikseen genetiivi ja akkusatiivi, joten on muistettava käyttää oikeata sijaa:

• boikken viedeissem = pojan(<obj.) nähdessään (poika siis nähtiin)
• boikkens viedeissem = pojan(<gen.) nähdessä (poika siis näki)

6.10.3 Imperfektinen "temporaali"

• pelattua + persoonapääte: spieladeissem, viedueissem, koddueissem, dettueissem

Muodostus:

• Verbin imperfektimuoto kolmannessa persoonassa + "eissem".

Runollisessa kielenkäytössä voidaan e jättää u-loppuisilla imperfekteillä pois: kodduissem, dettuissem

6.10.4 Perfektinen "temporaali"

• ollessa(ni/si/...) pelannut: spielannuissem

Muodostus:

• verbi + nnuissem

6.11 II infinitiivin instruktiivi

II infinitiivin instruktiivia käytetään, kun jotain tointa tehdään jonkin muun tekemisen sivussa:

• pelaten: spieleim, shöödeim, sjukkeim, viesseim

Muodostus:

• a tai e pois lopusta + "eim".

6.11.1 Finaali

Suomessa finaalin pääte on -kse(en). Kahkonissa finaalilla ei ole päätettä. Sen sijalla käytetään et-konjunktiota ja verbin perusmuotoa. Painotuksen lisäämiseksi voidaan käyttää var et detta -rakennetta.

Finaalinen lauseenvastike

• Paina tästä tyhjentääksesi listan. Knapsa teseel, et tyhete lisde.
• Jatkaaksesi asennusta vapauta levytilaa. Et driella instellueni, renna ketasveluee.
• Syötkö elääksesi? Shöödens et whiese?
• Lähdin maalle levätäkseni. Koddum maeel et huile.
• Tämä on liian hyvää ollakseen totta. Tes em höit fimsee et eede wer.
• Hän on liian heikko lähteäkseen matkalle. Hes em höit hoves (vanh. felle) et kodde kottoeel.
• Mies sulki oven huomatakseen, että oli unohtanut avaimet. Mahe lakensettu uksen od semes viendu, et ketsij untendannun.

Suomessa passiivilausetta ei voi muuntaa finaaliseksi lauseenvastikkeeksi, eikä finaalista lauseenvastiketta voi liittää passiivilauseeseen. Sen sijaan suomessa käytetään finaalirakenteen sijasta -minen-johdoksen translatiivia:

• Tilanteen helpottamiseksi käytettiin kaikkia keinoja. Et detta steidus lettemmatat, kasuttui ien viisijee. (Sutjakamminkin: Ien viisijee kasuttui et detta steidus lettemmatat.)

Kvantum-lauseenvastike

• Muistaakseni asia oli näin. Meines mindueni (meines minduens mekken) ikte eedu dint.
• Tietääkseni asia on jo ratkaistu. Meines snendueni (meines snenduens mekken) ikte ul soluteidannuin.
• Kaikki eivät huomatakseni olleet paikalla. Meines viendueni (meines vienduens mekken) ien okte ain eedu sijem.
• Mennäksemme suoraan asiaan pidänkin tämän puheen nyt heti. Et lehetsa reget ikteni, heldammeg tes tooguen teit teidem.
• Tietääksemme asia on jo ratkaistu. Mijens snendueni ikte ul soluteidannuin.
• Hänen tietääkseen asia on jo ratkaistu. Heines nafueni ikte ul soluteidannuin.
• Pojan tietämän mukaan (ei: pojan tietääkseen) asia on jo ratkaistu. Boikkens snendueni ikte ul soluteidannuin.

Intensiteettirakenne

• Nauroin kuollakseni. Narrovadem et eedum sorda. / Narrovadem et lehkomt sordum.
• Hän häpesi kuollakseen. Heinee sheimad et eedu sorda.
• Sydän sykki pakahtuakseen. Sedde sjukkad et eedu stennehda.

Fatum-rakenne

• Tauti menee, jos on mennäkseen. Tööbe visnae, jel visnae. / Tööbe visnae, jel em et visna. (Rakenteesta: jel em nee et em visna.)
• Tulee pappi tyhmemmästäkin, jos on tullakseen. Dummemmag heerendae pappe, jel heerendae. Dummemmag heerendae pappe, jel em et heerenda. (Rakenteesta: jel em nee et em heerenda.)

6.11.2 IV infinitiivi

IV infinitiivin tunnus on -ne ja -us, joista käytetympi on -us-pääte. Tuota -ne-päätettä käytetään nykyisellään enää ani harvoin.

Esimerkit:

• spiela → spielne, spielus (pelaaminen/paluu)
• kodde → kotne, koddus (meneminen/meno)
• fleega → fleegne, fleegus (katsominen/katsonta)
• sorda → sortne, sordus (kuoleminen/kuolema)
• kasutta → kasutne, kasuttus (käyttäminen/käyttö)

Muodostus:

• -ne-loppuisissa käytetään samaa sääntöä kuin II ja III infinitiivissä.
• -us-loppuiset muodostetaan poistamalla viimeinen kirjain ja lisäämällä -us.

Tätä -us-tunnusta käytetään myös suomen uus-/yys-päätteen vastineena.

6.11.3 IV infinitiivin os-pääte

Jotakuinkin suomen -os/-ös-päätettä vastaa kahkonissa -os-pääte. Tätä taivutetaan -us-päätteen tavoin. -os-päätettä käytetään usein teon kohteen/tuloksen ilmaisemisessa, joskin joskus myös -us-päätettä. Kyseessä on lähes aina jotain konkreettista, usein jokin esine.

Esimerkkejä teon tuloksena olemisesta (usein konkreettisia kohteita):

-os-loppuisen sanan juurena voi olla myös substantiivi tai adjektiivi:

• voide: feljos
• kyljys: geljos
• varjo: erdos
• asema: jektos
• versio: endros
• mustelma: mosdos

Dimunitiivisenä päätteenä; taustalla substantiivi tai adjektiivi:

• sammal: samlos
• suku: faljos
• emäntä: mamos
• tavara: davaros
• aarre: ardos

-os-päätettä käytetään kirjavalti myös muissa tarkoituksissa:

Harvemmin -os-päätettä käytetään -us-päätteen korvaajana, itse tekemisen ilmaisijana:

• matka: kottos
• palvelus: palvos
• liikunta: mavoiretsos

6.12 Lauseenvastikkeet

Lauseenvastikkeilla (kahk. kloutspletsekij) voidaan lyhentää lauseen pituutta. Liiallisella käytöllä saattaa kuitenkin olla ymmärtämättömyyteen johtavia vaikutuksia.

• Luulen, että hän tekee niin. Uumam, et hes dettae nee.
• Luulen hänen tekevän niin. Uumam heinen detta nee.

• Kuulin, että hän voitti. Sulssadem, et hes vindu.
• Kuulin hänen voittaneen. Sulssadem heinen vinden. (Tässä esiintyy yhä supiini, vinden.)

• Hän halusi, että teen niin. Hes vaalad, et dettam nee.
• Hän halusi minun tekevän niin. Hes vaalad meinen nee detta.

• Minusta tuntuu, että kohta alkaa sataa. Meinest denlae, et kota algae vihma.
• Kohta tuntuu alkavan (taitaa alkaa) sataa. Kota denlae alga vihma.

Genetiiviakkusatiivi säilyy myös lauseenvastikkeessa:

• Luulin, että hän jo rakensi talon. Uumaden, et hes ul höiendu dommen.
• Luulin hänen jo rakentaneen talon. Uumaden heinen ul höiendan dommen.

6.13 Verbien johdoksia

Verbien merkitystä voidaan muuttaa johdoksin. Kun verbiin liitetään johdos, yleensä riittää muuttaa verbin viimeinen kirjain e:ksi. Tietyissä tapauksissa on kuitenkin tarpeen mukauttaa pohjalla olevaa verbiä muinkin keinoin, näistä seuraavassa kohdassa, Johdoksen lisäämisen aiheuttamat muutokset pohjaverbiin.

Verbin johdoksia:

• -ella   (spiela → spielella, pelata → pelailla)
• -etta   (vie → vietta, nähdä → näyttää)
• -ehda (fleega → fleegehda, katsoa → katsahtaa)
• -etsa   (vie → vietsa, nähdä → näkyä)
• -enda  (heera → heerenda,  vie → vienda; tulla → tulla jkskn, nähdä → huomata)

Muita verbeissä esiintyviä liitteitä:

• -eida (automatiseida, prosesseida, faskineida)
• -esda (hyresda, kahesda, gihesda, serkesda, lahkesda, sheimesda, inesda, lehesda, tuhesda, arresda, vilgesda, ...)
• -da (keresda, summesda, dummesda, iljasda, algusda, tivesda, skarda, gihda, minusda, ...)
• -elda (Rajoittuu sanoihin: imelda, ymelda, tsievelda)

6.14 Johdoksen aiheuttamat muutokset pohjaverbiin

Pohjaverbin loppu-a muuttuu aina e:ksi. Lisäksi tulee ottaa huomioon seuraavat seikat:

• Kun -nda-johdos lisätään, pohjaverbin loppuvokaalia edeltävä d saattaa poistua tai sulautua edeltävään konsonanttiin, esimerkkejä:
  • häikäistä, sokaista (v): blinnenda (blinda+nda)
  • pitää (v;jonakin): hellenda (helda+nda)
  • keksiä (v): looenda (looda+nda)
  • tajuta (v): snennenda (snenda+nda)

• Jos pohjaverbi loppuu -nda, muuttuu se muotoon -nne, kun kyseessä on johdoksen -tsa lisääminen:
  • lisääntyä (v): lisennetsa (lisenda+tsa)
  • koukistua, taipua (v): bennetsa (benda+tsa)
  • perustua, rakentua (v): höiennetsa (höienda+tsa)
  • lieventyä (v): hailennetsa (hailenda+tsa)
  • kehittyä (v): syslennetsa (syslenda+tsa)

-ord-liite:

Yllä mainitut seikat pätevät myös -ord-liitettä lisättäessä. Siinä vaan ei tapahtu loppuvokaalin muuntamista a:sta e:ksi, vaan loppuvokaali poistetaan ja tämän perään liitetään -ord-liite.

6.15 Apuverbejä

7 Verbijohteisia fraaseja

• tavoittamattomissa: vol taveiduens alent
• näkymättömissä: vol vieduens alent, lymmeis
• näkyvissä: vieduens alet
• tavoitettavissa: taveiduens alet, taveidettet
• ilmi, selville: segesuens altat
• myytävissä: et selda
• näkemätön (joka ei näe): viedenlous (viedenne+lous)
• näkemätön (jota ei ole nähty): viedaidlous
• ennestäännähty: enneviedaid
• ennennäkemätön: enneviedaidlous
• odottamaton (joka ei odota): venlous (venna+lous), vuotlous
• odottamaton (joka on tullut odottamatta/arvaamatta): vennaidlous, vuottaidlous
• uskomaton (joka ei usko): usenlous (usna+lous)
• uskomaton (hämmästyttävä taikka jokin jota on vaikea uskoa): usnaidlous

8 Liittoverbejä

8.1 Muodollinen futuuri heera-verbillä

Muodollisella futuurilla (formelle heerlek fremtaidus) korostetaan asian tapahtumista tulevaisuudessa. Suomen muodollinen futuuri ilmenee ilmaisussa tulla tekemään jtkn tai vanhantyylisessä futuurissa on tekevä jtkn.

Yleensä muodollista futuuria ei ole tarpeen käyttää, sillä asian tapahtuminen tulevaisuudessa ilmenee lauseyhteydestä. Esimerkiksi lauseessa "Huomenna lähden kouluun." ei tarvitse erikseen ilmaista futuuria, koska lauseenjäsen "huomenna" kertoo tapahtuman tapahtuvan tulevaisuudessa.

Muodollinen futuuri muodostetaan heera-verbillä (suom. tulla) ja verbin perusmuodolla:

• Hän tulee lähtemään kotiin. Hes heerae kodde khoteel.
• Hän oli tekevä suuria sankaruuksia. Hes heerad detta storrijee hierlekkuijee.

8.2 Muodollinen futuuri eede-verbillä

4.11.2010 kieleen kehitettiin uusi rakenne tulevaisuuden ilmaisemista varten, ns. muodollinen futuuri eede-verbillä eli formelle eedlek fremtaidus. Se muodostetaan rakenteella eede var et detta mennee, suom. olla tekevä jtkn (suoraan käännettynä: *olla kohti että tehdä jotakin).

• Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! (Ef. 5:14): Havesda dan ves shuuven, od höietsa sorduist, nee Kristus em var et dainee valgesda!

8.3 Eede et detta -rakenne

Kahkonin eede et detta -rakenne on hyvin monipuolinen. Sitä voidaan käyttää useammassa tarkoituksessa, asiayhteydestä riippuen. Seuraavana on esitetty tämän rakenteen käyttötarkoituksia lähemmin.

8.3.1 Mahdollisuutta ilmaisemassa

Jonkin asian mahdollisuutta tai mahdollisena pitämisenä voidaan ilmaista kahkonin eede et detta -rakenteella. Se voidaan kääntää suomeksi esimerkiksi on mahdollista tehdä, on tehtävissä, voi tehdä.

Esimerkkejä:

• Tes taulest em et viede ensamplijee appukens kasuttuest. (vrt: mahdae viede / em viettelet).
  • Suomeksi: Tässä taulussa on nähtävissä esimerkkejä sovelluksen käytöstä.
• Semtait foirtek sammad, od ain ainnee endree eedu et viede ais storre, koldem morre.
  • Suomeksi: Samassa tulitikku sammui, ja näkyvissä oli vain paksu, kylmä muuri.
• Posdeloodest em et leida ien teineel sendaidij mejakellokij. (vrt: mahdae leida / em leidettelet).
  • Suomeksi: Saapuneet-kansiosta löytää (tai pelkkä: Saapuneet-kansiossa on) kaikki teille lähetetyt viestit.

8.3.2 Tulevaisuutta ilmaisemassa

Infinitiivin käyttö tulevaisuutta ilmaisemassa:

• Matsemmat verkijee em et saave syttemmat. = Lisää tehtäviä on tulossa myöhemmin.
• Fensij eedei et saave ildemmat. = Ystävät ovat tulossa illemmalla.

8.3.3 Toiminnon alkaminen

Kun jokin toiminto tai tapahtuma on alkamaisillaan, voidaan käyttää eede et detta -rakennetta:

• Versoij bryydei frostens alent, / lootten em et whirretsa. = Oraat nousee roudan alta, / herää luonnon elämä.

8.3.4 Intensiteettirakenne

Kun jokin toiminta on lähellä tai jokin toiminta meinaa tapahtua, käytetään eede et detta -rakennetta, kun taas suomessa käytetään finaalia:

• Narrovadem et eedum sorda. = Nauroin kuollakseni.
• Meines sedde eedu et stennehda lufduest. = Sydämeni oli pakahtua ilosta.
• Grennee em ain et jetsa thalertat. = Viljaa ei ole jäädä talveksi.

8.3.5 Fatum-rakenne

Suomen kielen ns. fatum-rakennetta (ks. Finaali) vastaa kahkonin eede et detta -rakenne:

• Tööbe visnae, jel em et visna. = Tauti poistuu, jos on poistuakseen

9 Sijamuodot

Nominit taipuvat sijamuodoissa. Nomineja ovat substantiivit, adjektiivit, numeraalit ja pronominit. Sanoja taivutetaan muodostamalla sanavartalo ja lisäämällä sanavartalon perään haluttu sijapääte.

Konsonanttiloppuisilla lisätään sanavartalon ja sijapäätteen väliin e-sidosvokaali *):

• taul: taul + e + ns = taulens
• fennes: fens + e + ns = fensens
• dommij: dommij + e + ns = dommijens
• noorus: nooru + e + ns = nooruens

*) Huomion arvoista on kuitenkin se, että kaikissa tapauksissa e-sidosvokaalia ei lisätä sanavartalon ja sijapäätteen väliin, vaikka sana loppuisikin konsonanttiin. Näistä lisää kohdassa Sidosvokaaliton taivutus.

9.1 Nominien taivutus

Tässä on lueteltuna kahkonin kaikki, 20 sijamuotoa. Niistä kaksi (instruktiivi ja multiplikatiivi) ovat käytettävissä vain tiettyjen aihealueiden substantiiveissa, kuten ajanilmaisuissa ja lokatiivisissa ilmaisuissa.

9.2 Sanavartalo

Sanavartaloa käytetään pohjana nominien taivutuksessa, vertailussa sekä monikon muodostamisessa.

Vokaaliloppuisesta sanasta on sanavartalo helppo muodostaa, sillä sanavartalo on itse sana sellaisenaan. Konsonanttiloppuisilla sanoilla joudutaan kuitenkin miettimään hieman enemmän; Jos sana loppuu konsonanttiin, on käytettävä seuraavia ohjeita sanavartalon muodostamiseen:

• -os/-us-loppuisista sanoista katoaa loppu-s (paitsi -lous-loppuisista ei katoa!):
  • noorus → nooru-; igus → igu-; lekkus → lekku-; kresivnus → kresivnu-
  • ardos → ardo-; shöödos → shöödo-; daggos → daggo-; maanlos → maanlo-; siihos → siiho-
  • Loppu-s ei katoa yksitavuisista sanoista ja erisnimistä:
    • los, tos, buus, ...
    • Julius, Markos, ...

• Loppukonsonanttia edeltävä e katoaa:
  • sangen → sangn-; igen → ign-
  • leiden → leidn-; manden → mandn-
  • jellen → jeln-; hallen → haln-
  • fennes → fens- (Huomioi, että e-kirjainta edeltävä kaksoiskonsonantti yhdentyy!)
  • sunnen → sunn-; ainnen → ainn-, mennen → menn-, rönnen → rönn-
  • vappen → vapn-
  • verren → vern-
  • despelen → despeln-
  • visibel → visibl-; stabbel → stabl-
  • syssel → sysl-; kahel → kahl-; puttel → putl-; steppel → stepl-
  • ales → als-; elles → els-; vares → vars-
  • haales → haals-
  • whirres → whirs-
  • ulleg → ulg-; ylleg → ylg-; rötteg → rötg-; taheg → tahg-
  • ender → endr-; nummer → numr-; vehher → vehr-; weiter → weitr-
  • kitses → kits- (?)
  • Loppu-e ei katoa:
    • Erisnimistä: Johannes, ...
    • Kun sana on muodostettu verbistä, lisäten perään -el-pääte: opettel (opetta+el), dettel (detta+el), ...
    • Yksitavuisista: kes, mes, tes, ter, ger, kher, rees, heg, jeg, leg, reg, hen, spes, fres, ...
    • -ek-loppuisista sanoista: khotlek, humlek, kesek, meslek, jek
    • -em-loppuisista sanoista: kloodem, surdem, koldem, vildem, lohusdem, ulpdem, shaidem, wheidem, loudem, erkdem, kvalidem, tsisdem
    • -ges-loppuisista sanoista: seges, söges, rahges, hauges, sipelges, remmelges, iges, äges, irges, hooges, reeges, helottava (poikkeus: jenges → jengs-)
    • mikäli e-kirjainta edeltää vokaali: hier, tsiev, kies, fries, mathier, liem, sied, whies, ...
    • Seuraavista sanoista: noogen, silver, keres, sares, pelves, ärjes, thaler, meintser, autter, tyhes

• Poikkeukselliset kadot:
  • ves → v-
  • mes → m-
  • tes → t-
  • faljen → falj-

Huom! Näissä kuitenkin tietyissä tapauksissa vartalona on ves-, mes-, tes-, kuten em- ja et-sijamuodoissa.

• Osa persoonapronomineistä taipuu poikkeuksellisesti:
  • me → mein-
  • dan → dain-
  • hes → hein-
  • te → tein-
  • (Mij ja dij taipuvat tavalliseen tapaan.)

• Täysin poikkeuksellinen genetiivitaivutus:
  • virgen → virgens (neitsyt)
  • noogen → noogens (joku (ihmisestä puhuttaessa))

9.3 Sidosvokaaliton taivutus

Määritelmä: Pitkosijapäätteitä ovat kaikki sellaiset vokaaliainesta sisältävät sijapäätteet, jotka eivät ala kahdella konsonantilla, ts. seuraavat sijapäätteet: let, tat, tak, tek, ni, si. Täten esimerkiksi kken ja ssast eivät ole pitkosijapäätteitä.

Taivutuksen erikoissäännöt pitkosijamuotoja käytettäessä:

• -nne lyhenee pitkosijamuotojen yhteydessä:
  • sinne + tat = sintat

• Pitkosijamuotojen yhteydessä ei käytetä e-sidosvokaalia, kun sanavartalo on -VK, jossa K ei ole k tai p:
  • sares + tat = sarestat
  • opettel + tat = opetteltat
  • mit + tat = mittat
  • katat + tat = katattat
  • sem + tat = semtat

• sanoilla mes, tes, ves:
  • mes + tat = mestat
  • tes + tat = testat
  • ves + tat = vestat

9.4 Morfeemijärjestys nomineilla

Nominitaivutuksessa käytettävä morfeemijärjestys vastaa suomen järjestystä:

• ystäv·i·stä·nsä·kin·kö·hän·pä *
• fens·ij·est·emm·eg·ge·hai·p *

* Käytännössä tulee käytettyä -hän- ja -pä-päätteistä vain toista.

Eriteltynä:

9.5 Sijamuodot tarkemmin

9.5.1 Nominatiivi

Nominatiivi eli nimentö (kahk. namendo) on nominien eli substantiivien, adjektiivien, pronominien ja numeraalien sijamuoto. Nominatiivilla ei ole lainkaan sijapäätettä.

Nominatiivia käytetään ennen kaikkea predikatiivin:

• Lapsi on vilkas. Lasje em vailas.

...sekä intransitiivi- ja transitiiviverbien subjektin:

• Mies juoksee. Mahe tossae.
• Mies syö omenaa. Mahe shööde amnokee.

...sijana.

Lisäksi nominatiivi esiintyy taipumattoman appositioattribuutin sijana:

• Tohtori Mäkelä ilmoitti asiasta tarkastaja Niemiselle. Dohtore Mejekle mejakellad iktest fleegendel Nemneleel.

...ja puhuttelun sijana:

• Älä, hyvä ystävä, ole noin hupsu! Inded, fims fennes, eet nee hohhel!

Niin kutsutussa status-lauseenvastikkeessa esiintyy nominativus absolutus eli irrallinen nominatiivi:

• Siinä hän istui pää täynnä ajatuksia. Tosem hes sittu pee uumoist völle.

9.5.2 Genetiivi

Genetiivi eli omanto (kahk. endendo) on sijamuoto, joka ilmaisee omistajaa. Sen pääte on -ns.

Persoonapronomineissa me, dan, hes, te käytetään päätettä -s:

• minun: meines
• sinun: daines
• hänen: heines
• teidän: teines
• meidän ja heidän normaalisti: mijens, dijens

Huom! Kahkoni tekee eron genetiivin ja ns. genetiiviakkusatiivin välille; genetiiviakkusatiivin pääte on -n.

9.5.3 Akkusatiivi

Akkusatiivi (kahk. akkusative) on joko päätteetön tai sillä on pääte -n. Kahkonin akkusatiivi vastaa suomen kielen akkusatiivia, joten suomen kieltä hallitsevalla ei ole mitään ongelmia akkusatiivin käytössä.

Esimerkkejä:

• Me shöödum pitsen.
• Meinen em shööde pitse (ei päätettä).
• Passiivi: Shöödei pitse (ei päätettä), monikolliseen akkusatiiviin tulee n-tunnus: Shöödei pitsijen.
• Aktiivi: (Dij) shöödei pitsen.
• Meinen em kodde.
• Heinen viedeissem hes heerendu kloodem.
• Hes kasked meinen kodde.

Finaalin yhteydessä akkusatiivi käyttäytyy suomen kielen tavasta poiketen; suomessa aiheuttaa tietyissä lauserakenneyhdistelmissä vaikeutta valita finaalin yhteydessä päätteetön tai -n-loppuinen finaali. Kahkonissa ei ongelmaa ole, koska finaalin akkusatiivissa käytetään aina päätteetöntä akkusatiivia:

• Asentaaksesi ohjelman lisenssiehdot tulee hyväksyä. Et instella progellok, lisenskondij em fimssa.

9.5.3.1 Liitteiden lisääminen akkusatiivin perään

Jos akkusatiivissa olevan sanan perään lisätään e-sidosvokaalia käyttäviä liitteitä, niin akkusatiivin n kahdentuu:

• Me varheeradem fensennem. (Tapasin ystäväni.)
• Hes untendu lakkenneg. (Hän unohti lakinkin.)
• Mutta e-sidosvokaalia käyttämätön tulee ilman kaksois-n:ää: Founenge hes soppad? (Puhelimenko hän osti?)

9.5.3.2 Nominatiivi- vai genetiiviakkusatiivi

Suomen kieltä hallitsevan on helppo valita oikea sijamuoto nominatiiviakkusatiivin (auto) ja genetiiviakkusatiivin välillä (auton); poikkeuksena on monikollisen objektin sisältävä passiivilause; sen on opeteltava suomen kieltä hallitsevankin erikseen.

Yleisesti nominatiivi- ja genetiiviakkusatiivin valinnan välillä on otettava huomioon seuraavaksi mainitut seikat:

Kun tiedetään, pitääkö käyttää partitiivia (autoa) vai akkusatiivia, on seuraavaksi päätettävä tuleeko käyttää nominatiivi- vai genetiiviakkusatiivia, eli on tehtävä valinta muotojen auton ja auto_ välillä:

1) Persoonapronomini objektina:

Kun akkusatiivillisena objektina on persoonapronomini, käytetään genetiiviakkusatiivia:

• Me viedum dainen. Näin sinut.
• Dan viedun meinen. Näit minut.
• Me viedum heinen. Näin hänet.
• Me viedum teinen. Näin teidät.
• Me viedum dijen. Näin heidät. (ihmisten tapauksessa: dijen)
• Me viedum dij. Näin ne. (kaikkien muiden tapauksessa: dij)

Erityisesti dij-sanan kanssa on oltava tarkkoja. Kun on kyse ihmisistä, käytetään muotoa dijen, heidät, kun on kyse muista, käytetään muotoa dij, ne.

Tämä käytäntö on tullut suomen kielen vaikutuksesta; suomen kielessä käytetään aina persoonapronomineissa genetiiviakkusatiivia.

2) Monikko:

Akkusatiivillinen monikko on aina nominatiiviakkusatiivissa (paitsi seuraavassa kohdassa mainitussa tapauksessa ja yllä mainitussa dij-persoonapronominin ne-merkityksen tapauksessa).

• Me soppadem värsij boirij. Ostin uudet renkaat. Ei: värsijen boirijen

3) Monikollisen objektin passiivilauseen tapaus:

Monikollisen objektin sisältävän passivilauseen tapauksessa ei käytetä nominatiiviakkusatiivia (eli päätteetöntä akkusatiivia, esim. Talot_ rakennettiin), vaan päätteellistä akkusatiivia (esim. Dommijen höiendui). Tästä lisää kohdassa Passiivi ja monikollinen objekti.

4) Muut tapaukset:

Muissa tapauksissa (99% tapauksista) oikean akkusatiivin valintaan vaikuttaa, onko lauseessa suora subjekti vai ei.

Kun lauseessa on välitön, suora subjekti, käytetään genetiiviakkusatiivia:

• Me soppadem founen. Minä ostin puhelimen.
• Me heeram soppa founen. Tulen ostamaan puhelimen.
• Me mahdam soppa founen. Minä voin ostaa puhelimen.
• Me eedem et soppa founen. Minä ostan (tulevaisuudessa) puhelimen. "Olen ostava puhelimen."
• Uumadem heinen shööden rooken. Luulin hänen syöneen ruoan. (Tässä esiintyy lauseenvastike, siitä alempana lisää.)

Kun lauseessa ei ole välitöntä, suoraa subjektia, vaan epäsuora tekijä, käytetään nominatiiviakkusatiivia:

• Meinen em soppa foun. Minun on ostettava puhelin. (Tässä meinen on epäsuora tekijä.)
• Meinen em mer soppa foun. Minun on määrä ostaa puhelin. (Tässä meinen on epäsuora tekijä.)
• Meinen heerae soppa foun. Minun tulee ostaa puhelin. (Tässä meinen on epäsuora tekijä.)
• Meinel em foun. Minulla on puhelin.
• Verbin ollessa predikatiivi: Ehel em koldem. (Ei suinkaan: Ehel em koldemen.)
• Passiivi: Foun soppajad. Puhelin ostettiin. (Näin siis yksikkömuodossa olevassa objektissa; monikko-objektissa: Founijen soppajad.)
• Imperfekti: Soppa foun. Osta puhelin.

Esimerkeistä yllä voi nähdä, että genetiiviakkusatiivia käytetään silloin kun lauseessa esiintyy subjekti ja kun tämä subjekti on nominatiivimuotoinen. Muulloin käytetään nominatiiviakkusatiivia.

Lisäksi mielletään suoraksi subjektiksi lauseenvastikkeen sisältävän lauseen tekijä, vaikka se on genetiivimuodossa (hänen, heinen), eli lauseenvastikkeen akkusatiivillinen kohde on genetiiviakkusatiivissa, vaikka siinä subjekti onkin genetiivin, eli lauseenvastikkeettomassa ("että-lauseellisessa") lauseessa esiintynyt objektin genetiiviakkusatiivi säilyy niin ikään lauseenvastikkeellisen lauseen objektissa: Uumadem et dij höiendehmadul dommen. → Uumaden dijen höiendehmannul dommen. (suom. Luulin heidän jo purkaneen talon.)

9.5.4 Partitiivi

Partitiivin eli osannon (kahk. jekendo) tunnus on:

• Konsonanttiloppuisilla: -ee
• Vokaaliloppuisilla: Sanan viimeinen kirjain.
• Kahteen samaan vokaalin loppuvilla: Katso alempana.

Kahkonin partitiivin käyttökohde vastaa suomen partitiivia, jota selventää Wikipedian artikkeli.

Esimerkkejä partitiivista:

• Syön leipää. Shöödem liebee.
• Kunnallemme rakennetaan uutta kirjastoa. Mijens doumeel höiendai värsee bokesdoo.
• Rakastan sinua. Feheldam dainee.
• Katselen kisoja. Fleegellam kombelluijee. (konsonanttiloppuinen)
• Ennen kesää. Enne sulvee. (konsonanttiloppuinen)
• Hän puhui hiljaa. Hes tooged hillee.
• Kuppi kahvia. Kuppe kaffee (nyk. whirsokee).

Huom! Suomessa lukusanan jälkeen tulee partitiivi mutta kahkonissa monikon nominatiivi:

• Seitsemän veljestä. Seppet prourij.

Kahteen samaan vokaaliin päättyvien sanojen taivutus partitiivissa

Sanoista, jotka päättyvät kahteen samaan vokaaliin, ei voida partitiivia muodostaa tuontuosta. Muutenhan esimerkiksi sanan maa partitiiviksi tulisi maaa (tai maa'a). Tämän ongelman kiertämiseksi 14.12.2010 keksittiin kahteen samaan vokaaliin päättyville sanoille oma partitiivin muodostustapa:

• -aa: maa+ee → maee (run: mahaa*, moaa, maa)
• -ee: pee+ee → piee (run: pehee, pee)
• -ii: Wii+ee → Wiee
• -oo: voo+ee → voee (run: vohoo, vuoo, voo)
• -uu: Joensuu → Joensuee

• Yleiskielessä esiintyy h-kerakkeen käyttö edelleen sanassa peehek, joka muodostuu sanasta pee ja liitteestä -ek.

Sääntö:

• -ee-loppuisilla: -ee → -iee
• Muilla kahteen samaan vokaaliin loppuvilla: viimeinen kirjain pois + -ee

9.5.5 Eksessiivi

Eksessiivi eli eronto eli yleinen erosija (kahk. derendo) on sijamuoto, joka ilmaisee muutosta jostakin olotilasta, jonakin olemisen päättymistä [1].

Eronto ei kuulu suomen kielessä yleiskieleen; se esiintyy vain eräissä murteissa: esimerkiksi kotonta, opettajanta, ihmisentä, ulkonta, takanta.

Kahkonissa eronnon pääte on -nt.

Kahkonissa erontoa käytetään etenkin seuraavissa tapauksissa:

• Erkanevan liikkumisen ilmauksissa (eli jostakin pois liikkumisen ilmauksissa).
• Kellonaikojen ilmaisussa.

Esimerkkejä:

• alent alta, alhaalta
• ylent yltä, ylhäältä
• vasent vasemmalta
• oilent oikealta
• takent takaa
• ulgent, ulent ulkoa
• innent sisältä
• diesent täältä
• doisent, dient tuolta
• khotent kotoa
• ent jkn takia, jkn edestä
• lehent luota, tyköä
• kulgent suunnalta, suunnasta, jstkn käsin
• meinent luotani
• endrent toisaalta, muualta
• lekent taident pitkästä aikaa
• opettelent "opettajanta"
• fisent viideltä, kello viisi
• septent seitsemältä, kello seitsemän

9.5.6 Essiivi

Essiivin eli olennon (kahk. eedendo) pääte on suomessa -na ja kahkonissa -let. (Ennen 22.7.2010 essiivin pääte oli sama kuin multiplikativilla eli -t.)

Essiivi ilmaisee jonakin olemista.

Esimerkkejä:

• opettellet, suomen opettajana
• sareslet, suomen kauniina
• fenselet, suomen ystävänä
• vetelet, suomen vetenä
• segeslet, suomen selkeänä, seesnä
• hilluslekelet, suomen rauhallisena
• hillenlet, suomen hiljaisena
• keslekkepelet, suomen käsivartena

Suomen essiiviä ei vastaa aina kahkonin essiivi, vaan joskus käytetään translatiivia:

• Hän piti minua hyvänä opettajana. Hes hellendu meinee fimsetat opetteltat.

...ja joskus multiplikatiivia:

• jollet = jouluna
• tesannuet = tänä vuonna
• 19. henguet = 19. heinäkuuta
• kesij krossait = kädet ristittynä

Katso multiplikatiivista tarkemmin.

Essivistä voi käyttää – ja suositellaankin käytettävän – lyhennettyä monikkoa:

• ikhijelet → ikhilet
• saresijelet → saresilet

9.5.7 Translatiivi

Translatiivi eli tulento (kahk. heerendo) ilmaisee abstraktia tulemista eli muuttumista joksikin. Translatiivin pääte on -tat, suomessa -ksi.

Translatiivin monikossa voi käyttää lyhennettyä monikkoa (ikhijetat → ikhitat).

Erikoisuudet:

• -aid-loppuisilla sanoilla voidaan käyttää lyhyempää muotoa:
  • dettaid + tat → dettaittat (dettaidetat)

• -nne-loppuisilla sanoilla voidaan käyttää lyhyempää muotoa:
  • nälenne + tat → nälentat (nälennetat)

Seuraavassa luvussa kerrotaan translatiivin laajemmasta käytöstä.

9.5.7.1 Translatiivin laajempi käyttö

Translatiivia käytetään suomen translatiivin tavoin. Lisäksi translatiivia käytetään tietyissä sanonnoissa, vaikka suomessa käytettäisiin jotain muuta sijamuotoa.

Ilmauksissa translatiivin pääte on usein liitetty suoraan sanan perään, käyttämättä sidosvokaalia. Tämä ilmiö vastaa jotakuinkin muutamia suomen kielen sanoja, joissa essiivin pääte liittyy suoraan sanan konsonanttiin: vuonna (vrt. vuotena), toissa (vrt. toisena), miessä ~ miesnä (nyk. miehenä), rauhatonna (nyk. rauhattomana).

1) Kahkonissa translatiivin käyttö on laajentunut merkitsemään myös liikkumisen suuntaa:

• ulgem = ulkona; ul(ge)tat = ulos
• lehem = lähellä (luona); lehtat = lähelle (luokse)
• velem = välillä; veltat = välille
• hieruem = ympärillä; hieruetat = ympärille
• tesem = tässä; testat = tähän
• khotem = kotona; khotta (kulunut sanasta "khotetat") = kotio
• katatem = kylässä; katta (kulunut sanasta katattat) = kylään
• vierrem = vierellä; viertat = vierelle
• innet = sisällä; intat = sisälle
• diel = siellä; dietat = sinne
• mit = keskellä; mittat = keskelle
• vasem = vasemmalla; vastat = vasemmalle
• oilem = oikealla; oiltat = oikealle
• ylet = yllä, ylhäällä; yltat = ylös, ylle, ylhäälle
• alet = alla, alhaalla; altat = alas, alle, alhaalle
• kulgel = kohdalla, suunnalla; kulgetat = kohdalle, suuntaan
• ennes = edessä; entat = eteen
• semes = yhdessä, semtat = yhteen

2) Translatiivi ilmaisemassa tilan muuttumista:

• irti = haljat (staattinen tila); irti = haljatat (tila muuttuu)
  • Esimerkki staattisesta tilasta: Tuli on irti! Foir em haljat!
  • Esimerkki muuttuvasta tilasta: Otin ruuvin irti seinästä. Vottum skruffen seillest haljatat.

3) Translatiivi ilmaisee tapaa, aikaa ja muuta:

• drientat = jatkuvasti ("jatkuvaksi")
• algutat = aluksi
• loseintat = viimein ("viimeiseksi")
• rentat = ilmaiseksi (Joissakin suomen tapasanoissakin on ksi.)
• höitat = liikaa ("liiaksi")
• ensampletat = esimerkiksi
• volenleketat = valitettavasti ("valitettavaksi")
• automatientat = automaattisesti ("automaattiseksi")
• giventat = anteeksi

4) Translatiivi ilmaisee syytä:

• vettat = jotta
• vattat (vanh.) = miksi (nyk. mensvarden)
• dettat = siksi
• taktat = takia, vuoksi
• helusduetat = melun vuoksi
• Netsive eedu vol taveiduens alent pluttosleketat heusdumtat. = Verkkosivu oli tavoittamattomissa laitteistovian vuoksi.

9.5.8 Inessiivi

Inessiivin eli sisäolennon (kahk. ineedendo) pääte on suomessa -ssa/-ssä ja kahkonissa -s. Se ilmaisee yleensä sijaintia jossakin paikassa tai jonkin sisällä, mutta sillä on muitakin merkityksiä:

• hes sittae autos (ilmaisee sijaintia)
• strumppij jales, hatte pees, rooke burdes/laudes (ilmaisee jonkin olevan paikallaan tai kiinni jossakin)
• Eedes hes veel henges? Liebe em haaromes, hef em klaudes, nesse em rähmas. (olotilaa ilmaisemassa)
• Hes em streikes. Vens fellellues eeden? (toimintaa ilmaisemassa)
• Meines igues, tos teides.

9.5.9 Elatiivi

Elatiivin eli sisäeronnon (kahk. inderendo) pääte on suomessa -sta/-stä ja kahkonissa -st.

Perusmerkityksessään elatiivi ilmaisee konkreettista poistumista jonkin sisältä: talosta. Sitä käytetään myös abstraktimmassa käytössä: Heräsin unistani = Havesdum unneistem.

Suomen kielen tapaan voidaan jossakin kiinni olemista ilmaista inessiivillä (-ssä; hattu päässä), joten jonkin ottamista pois jostakin ilmaistaan luonnollisesti elatiivilla (-stä; votte hatte peest; Puhdum klothijem sohhest).

Suomen ja kahkonin elatiivissa on erojakin: suomessa voidaan ulosmenoaukkoa ilmaista elatiivilla: Lintu lensi ikkunasta. Kahkonissa kuitenkin lentää lintu "ikkunatse" eli bleil bliiae aknekken.

Samoin menee suomessa puhe toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Kahkonis kodde toogus endrekken lisnordekken intat od endrekken ultat.

Kaiken kaikkiaan elatiivilla ilmaistaan paljon muutakin kuin jostakin poistumista. Kaikki kohdat alla ovat yhteneviä suomen kielen kanssa, ellei toisin mainita:

• Alkuperä:
  • Dettum eldest kleidestem takken. Tein takin vanhasta mekostani.
  • Ikre lekest kloost. Itku pitkästä ilosta.
  • Lefij algai baasest. Lehdet alkavat tyvestä.
  • Hänestä tuli opettaja. Kahkonissa kuitenkin: Hes heerendu opettel.

• Puuttuminen:
  • Takista puuttuu nappi. Kahkonissa kuitenkin: Takke lakkae knappest. (suora käännös: takki puuttuu napista!):
    • Tämän ymmärtää parhaiten siten, että ajattelee verbin lakka merkitsevän: olla puuttuvainen jstkin.

• Estäminen tai estyminen (liittyy useimmiten verbin infinitiiviin):
  • Estin häntä lähtemästä. Retendum heinee kotmast / vol et kodde.
  • Varoitin häntä putoamasta. Varnadem heinee doplöstmast / vol et doplösta.

• Syy, aihe:
  • Miestä epäillään rikoksesta. Mahee ainnai betenduest.
  • Sydämeni oli pakahtua ilosta. Meines sedde eedu et stennehda lufduest.

• Puhuminen, tietäminen, tunteminen:
  • Hän puhui sinusta. Hes tooged dainest.
  • Mistä sen tiedät? Mest den snendan?
  • Iloitsen menestyksestäsi. Lufdam daines entatkodduest (tai: entatkodduens ent).
  • Pidätkö vihreästä teestä? Tykkens vehrest tsaffest?

• Kiinni pitäminen:
  • Pidä minua kädestä. Vot/Helda meinee kesest.
  • Ota kiinni kaiteesta. Vot kesraadest laken / Kaukta kesraadest.

• Mielipide:
  • Minusta tuo on kaunis. Meinest tos em sares.
  • Omasta mielestäni onnistuin. Endest mellestem onjetsum.

• Maksaminen:
  • Myin vanhan autoni tuhannesta eurosta. Kahkonissa kuitenkin: Seldum rehnen auton dentre eurujens ent (ent = edestä).
  • Tässä satanen aiheutuneesta haitasta. Tesem sjottenne kausetsantens halnens ent.

• Aika:
  • alkuviikosta, kahkonissa kuitenkin: alugveiket tai alugveikens taidem
  • heti aamusta, kahkonissa kuitenkin: reget varsem

• Muita:
  • Hän on sekaisin päästään: Hes em peestem sottait. (Tai idiom. ilm.: Heinel em lakke vollen vaimant.)
  • tiukka arvostaan. ketses raufestem.
  • Sovimme asiasta. Mij demmendu iktest.
  • Sali täyttyi ihmisistä. Saale völletsu ikhijest.
  • Housut repesivät lahkeesta. Pyksij repsad vallest.

9.5.10 Adessiivi

Adessiivi eli ulko-olento (kahk. uleedendo) ilmaisee perusmerkityksessään sijaintia jonkin päällä, jollain pinnalla tai jonkin lähellä: tuolilla, seinällä, talolla.

Adessiivin pääte on suomessa -lla/-llä ja kahkonissa -l.

• dommel, talolla
• burdel/laudel, pöydällä
• seillel, seinällä
• uksel, ovella
• meinel, minulla
• mijel, meillä
• sittam komputordel, istun tietokoneella (skriffam komputordeni = kirjoitan tietokoneella)
• vetsellem, vatsallaan
• näkyvillä: vieduens alet
• sämpylä kahdella nakilla (ruotsalaisuus!): semmel daa naknini

9.5.11 Ablatiivi

Ablatiivin eli ulkoeronnon (kahk. ulderendo) pääte on suomessa -lta/-ltä ja kahkonissa -lt. Ablatiivi ilmaisee perusmerkityksessään liikettä pois joltain pinnalta tai jonkin luota. Esimerkkejä ablatiivin käytöstä:

• Perusmerkityksessään:
  • tuolilta. toolelt.
  • seinältä. seillelt.
  • talolta. dommelt.

• Toiminnasta pois lähtemistä:
  • kalalta. valnalt.
  • tupakalta. keresellokelt.
  • piilosilta. lymmuilt.

• Asennon tai olotilan muuttumisesta:
  • Höietsum polijeltem. Nousin polviltani.
  • Mavoiretsum vetselt takkuens pieel.
  • hengeiltem. hengiltään.

• Tiedustelun tai pyynnön kohde:
  • Valjam dainelt. Kysyn sinulta.
  • Valjam dainelt giventat. Pyydän sinulta anteeksi.
  • Meinelt valjajad iktee. Minulta kysyttiin asiaa.
  • Siedem lisna/sulssa iktest heinelt. Sain kuulla asiasta häneltä.

• Joltakin tulemista tai saamista tarkoittamassa:
  • Siedem fenseltem paketten. Sain ystävältäni paketin.
  • Oppedem den momeltem. Opin sen äidiltäni.

• Suhdetta ilmaisemassa:
  • luonteeltaan vilkas. lootnueltem vailas.
  • rakenteeltaan sopusuhtainen. höiendekeltem sopusailenne
  • kooltaan sopiva. kakeltem sopusailenne.
  • nimeltään Venla. Vennel nameltem.

Joskus kahkonissa tulee jokin muu sijamuoto, vaikka suomessa käytetäänkin ablatiivia:

• En voinut melulta nukkua. Me ain mahdu shuuve helusduetat.
• Saat viisi euroa tunnilta. Sien fis euruj var dante (vrt. engl. per hour).
• Kello viideltä. Fisent.
• kuulostaa lupaavalta. lengetsae luvetantat.
• maistuu hyvältä. maisdetsae fimsetat.
• ylhäältä. uppent/höint.
• Hän lähti meiltä. Hes koddu mijent vol.

9.5.12 Allatiivi

Allatiivi eli ulkotulento muodostetaan partitiivista, johon lisätään loppuun l-kirjain.

Allatiivia käytetään suomen allatiivin (-lle) ja illatiivin (taloon) vastineena. Tämä tarkoittaa sitä, että kahkonin allatiivi vastaa sekä muotoa "talolle" että muotoa "taloon". Kahkonin allatiivia voisi yleisluonteisuutensa vuoksi kutsua vaikka yleistulennoksi, kahk. ylleheerendo.

Esimerkiksi taul-sanan allatiivi on taulee + l eli tauleel.

Koska suomen allatiivia ja illatiivia vastaa kahkonissa sama pääte (-VVl), on joskus asian selkeyttämiseksi tarkennettava ilmausta erillisen partikkelin avulla:

• Hän meni taloon. Hes koddu dommens intat (=jnkn sisään).
• Hän meni talolle. Hes koddu dommens lehtat (=jnkn luo).
• 2. kirje Tiitukselle = Vengors 2 var Tidus (=kohti jtkn).
• minulle = meineel, meines var
• ...vaan heidän on opetettava muita hyvään. = ...van dijen em opetta endrijee var fimsee.
• ...että hän suostuisi perinnönjakoon. = ...et hes semdenkkoi var falkotnens jakkus.
• ...ja jää itse palvelemaan heitä. = od sef (nyk. endest) jetsae var et palva dijee.
• Ohjeita uuteen elämään = Aidijee var väres whiesne.

9.5.13 Abessiivi

Abessiivin eli vajannon (kahk. tyhesendo) pääte on -tak, suomessa -ttA. Abessiivi ilmaisee jonkin puuttumista.

Abessiivin monikossa voi käyttää lyhennettyä monikkoa (ikhijetak → ikhitak).

9.5.14 Komitatiivi

Komitatiivin eli seurannon (kahk. follendo) tunnus on -ni. Sillä ilmaistaan yhdessäoloa (esimerkiksi puolisoineen ja sinun kanssasi) ja välinettä (vasaralla). Komitatiivi otettiin käyttöön vuonna 2009.

Komitatiivin tunnus -ni tulee suomen komitatiivista -ne(en).

Suomen komitatiivi on yksikössä ja monikossa sama; kahkonin komitatiivissa on erikseen yksikkö ja monikko. Komitatiivin monikossa käytetään lyhennettyä monikkoa (lakastijeni → lekastini).

Esimerkkejä komitatiivista ilmaisemassa yhdessäoloa:

• puolisoineen: afegeljenim
• lapsineen: lasjinim
• sinun kanssasi: daineni

Esimerkkejä komitatiivista ilmaisemassa välinettä tai tapaa:

• vasaralla: hogleni
• lääkkeillä: lekastini
• ompelukoneella: omlordeni
• vilpittömin sydämin: alsini seddini

Komitatiivi voitaneen mieltää hienostuneeksi kielenkäytöksi. Komitatiivin tilalla voidaan yhtä hyvin käyttää perinteisiä ilmaisutapoja:

• puolison kanssa: afegeljens me
• lapsiensa kanssa: lasjijensem me
• sinun kanssasi: daines me
• vasaralla: hoglel
• lääkkeillä: lakistijel
• ompelukoneella: omlordel
• vilpittömin sydämin: alsijel seddijel

9.5.14.1 Vanha komitatiivi

Ennen kuin -ni-komitatiivi saapui kahkonin kieleen, käytettiin komitatiivina genetiivin (-ns) ja me-sanan yhdistelmää: -nsme. Tämä vanhahtava komitatiivi (kahk. ansiente follendo) esiintyy yhä määrätyissä, kiteytyneissä ilmauksissa, kuten tervehdyssanoissa.

Vanha komitatiivi rajoittuu siis hyvin pieneen joukkoon sanoja. Siksi sitä ei välttämättä kuuluisi edes laskea omaksi sijamuodokseen.

• Morgensme! Huomenta! Nyk. Varsee!
• Deigensme! Päivää! Nyk. Valsee!
• Ildensme! Iltaa! Nyk. Ildee!
• (vanh. Fimsens naitensme! Hyvää yötä!)
• Fimsens oulensme! Hyvää yötä! Nyk. Fimsee oulee!
• middensme (juhlava): keskellä. Nyk. mit
• rienneinsme: nopeasti, rientäen. Nyk. rienneim

9.5.15 Prolatiivi

Prolatiivin (kahk. prolative) tunnus on -kken (suomessa -tse). Sillä ilmaistaan väylää, jota pitkin jokin kulkee tai jotakin välitetään. Kahkonin prolatiivilla on muitakin merkityksiä.

Pääte -kken on surkastuma sanasta lekken (suom. pitkin). Sana lekken tulee sanasta lek (suom. pitkä), johon on liitetty suomen instruktiivin pääte -n.

Kielikellossa 1/92 prolatiivia kuvataan:

Prolatiivin yleinen merkitys on 'jonkin kautta', 'jotakin pitkin', 'jotakin myöten', esimerkiksi ilmoitse 'ilman kautta, ilmateitse', jäitse 'jäätä myöten', maastoitse 'maaston kautta, teitä käyttämättä' (etenkin sotilaskielessä), maitse 'maata pitkin, maatietä', meritse 'merta myöten, meriteitse', pohjitse 'pohjan kautta, pohjaa pitkin', rannoitse 'rantaa tai rantoja pitkin', reunoitse 'reunaa pitkin', teitse 'tietä tai teitä pitkin', vesitse 'vettä pitkin, vesitietä'. Kantana on siis jokin paikkaa (esimerkiksi ranta), aluetta (esimerkiksi meri), tietynlaista tilaa (esimerkiksi ilma) ilmaiseva substantiivi.

1. Esimerkkejä jotakin pitkin kulkemisesta tai toimittamisesta:

• posdekken :: postitse
• maakken :: maitse
• fresekken / jengekken :: jäitse
• mertekken :: meritse
• vettekken :: vesitse
• bliiusvookken :: lentoteitse
• vierrekken :: vieritse, ohitse
• troukken :: lävitse, läpi, kautta
• alekken :: alitse
• ylekken :: ylitse
• höikken :: ylitse (höi ≈ engl. high [hai])
• ennekken :: editse

2. Esimerkkejä jotakin myöten menemisestä:

• slidda mejekken :: laskea mäkeä
• stepella sterri(je)kken (yltat) :: mennä portaat ylös

3. Esimerkkejä jonkin läpi menemisestä tai katsomisesta:

• aknekken :: ikkunasta
  • Bleil bliiad aknekken. Lintu lensi ikkunan läpi.
  • Aknekken glanssad valguj. Ikkunasta loisti valot.
• uksekken :: ovesta
  • Hes stepellad intat uksekken (uksest intat). Hän käveli ovesta sisään.
• speeglekken :: peilistä
  • Fleega speeglekken endeem. Katso peilistä itseäsi.

4. Kahkonissa prolatiivia käytetään myös muissa ilmaisuissa:

• endrekken :: muutoin, muussa tapauksessa
• ienikken:: kaikkiaan, yhteensä

5. Kahkonissa prolatiivia käytetään myös sellaisissa toistuvissa ajanilmauksissa, joiden kohdalla suomessa käytetään distributiivia (päivittäin) tai temporaalista distributiivia (kesäisin):

• päivittäin :: valsikken
• viikoittain :: septukikken, veikikken
• kuukausittain :: guikken
• vuosittain :: annuikken
• maanantaisin :: monvalsikken
• arkisin :: arjikken
• pyhisin :: saintvalsikken
• viikonloppuisin :: veikensloppikken
• kesäisin :: sulvikken
• talvisin :: thalerikken

6. Kahkonissa prolatiivia käytetään myös ilmaisuissa, joissa jotakin lajitellaan tai ryhmitetään jonkin kriteerin mukaan:

• rymikken :: ryhmittäin
• iguikken :: iän mukaan
• ennamikken :: etunimen mukaan
• tippikken : tyypin mukaan

7. Lisäksi prolatiivia käytetään myös verbin liitteenä, vastaamassa suomen näemmä-tyyppistä rakennetta:

• näemmä :: viekken (vie+kken)
• kuulemma :: lisnekken (lisna+e+kken)
• "kokeilemma" :: tesdekken (tesda+e+kken)

9.5.16 Instruktiivi

Instruktiivin (kahk. instruktive) pääte on -m. Sillä ilmaistaan sijaintia ja aikaa.

Sijainnin ilmauksena:

• ulgem ulkona
• lehem lähellä
• velem välillä (tämä ajankin ilmauksena, esimerkiksi lauseessa "Kävin välillä tauolla.")
• hieruem ympärillä
• tesem tässä
• khotem kotona

Ajan ilmauksena:

• valsem päivällä
• teselsem tänään
• vareshuumakem aamutuimaan
• ildem illalla
• thalerem talvella
• sulvem kesällä
• taidem aikana
• veram jäljellä

Taipuvan attribuutin sisältävän ajanilmaussanan tapauksessa käytetään instruktiivin sijasta aina multiplikatiivia: Katso aiheesta lisää kohdasta Milloin instruktiivi korvataan multiplikatiivilla?

Lisäksi komparatiivin ja superlatiivin yhteydessä ei käytetä koskaan instruktiivia, vaan sen sijaan multiplikatiivia (-t).

9.5.17 Terminatiivi

Terminatiivi (kahk. asdendo) ilmaisee johonkin menemistä eli päätymistä (mainittuun sijaintiin asti, muttei yhtään edemmäs). Terminatiivin pääte on kahkonissa -si. Suomen kielessä terminatiivia ei ole.

• loppesi loppuun asti
• tesvalsesi tähän päivään asti
• tesvalsisi näihin päiviin asti
• veresi perille
• ildesi iltaan saakka
• mennesi johonkin asti

Terminatiivin pääte -si on sulautunut sanasta seg seuraavasti: menneel seg > mennenseg > mennesi.

Kahkonin terminatiivia voidaan pitää niin sanottuna "hienostosijamuotona", sillä sama asia voidaan hyvin ilmaista käyttämällä suomen kielestä tuttua rakennetta johonkin asti = noogeneel asd tai johonkin saakka = noogeneel seg.

Kahkonissa on myös vastaterminatiivi, joka vastaa ilmaisua jostakin asti.

9.5.18 Vastaterminatiivi

Vastaterminatiivi (kahk. derasdendo) vastaa ilmaisua jostakin asti, sen tunnus on -ssast. Kyseessä on kahkonin omaperäinen sijamuoto, joka keksittiin 14. syyskuuta 2011. Päätteen etymologia juurtuu ilmaisuun mennest asd.

• khotessast. kotoa asti
• Pirkkalessast. Pirkkalasta asti
• Feheldam heinee seddessastem. Rakastan häntä sydämeni kyllyydestä.
• Mesjessast saavennun? Mistä (asti) olet tullut?
• Opellannum deituskesellenoppee annuessast 2006. Olen opiskellut tietojenkäsittelyoppia vuodesta 2006 (asti).
• Eedennum skuules ettessast. Olen ollut koulussa kahdeksasta asti.

9.5.19 Kontratiivi

Kontratiivi (kahk. kontrative, lat. contra = huolimatta jostakin) ilmaisee jonkin asian vaikuttamattomuutta. Sijamuoto on kahkonin omaperäinen sijamuoto ja se keksittiin 31. toukokuuta 2011.

Kontratiivi ilmaistaan -tek-sijapäätteellä (taustalla on vajannon -tak-pääte). Kontratiivi vastaa suomen ilmaisua jostakin huolimatta, kahkoniksi mennest holmak.

• dettek = siitä huolimatta
• sorruetek = surusta huolimatta
• iktetek = iktest holmak = asiasta huolimatta.

10 Monikko

Nominien monikolla (kahk. mongus) ilmaistaan, että monikossa olevaa nominia on monta.

Monikkoa käytetään myös lukusanan jäljessä, kun laskettavaa nominia on nolla tai enemmän kuin yksi (fis boikkij = viisi poikaa), kun taas suomessa käytetään partitiivia. Tämä on jäännös kahkonin anglismiselta alkukaudelta.

Monikon muodostus:

• Konsonanttiloppuisilla: Sanavartalo + ij
• Vokaaliloppuisilla: Loppuvokaalin muunnos + j (ks. alla)

Loppuvokaalin muunnos:

• a → e   (soffa → soffe+j)
• e → i   (jolle → jolli+j)
• i → o   (mori → moro+j)
• o → u   (auto → autu+j)

Kaksoisvokaaliin päättyvät yksitavuiset sanat:

• maa → maij (taivutettaessa myös: maaj-)
• voo → voij (taivutettaessa myös: vooj-)
• moo → moij (taivutettaessa myös: mooj-)
• kloo → kloij (taivutettaessa myös: klooj-)
• pee → peij (taivutettaessa myös: peej-)
• daa → daij (taivutettaessa myös: daaj-)

Kaksitavuiset *ie:

• taie → taiej (taivutuksissa: taiej-)
• arie → ariej (taivutuksissa: ariej-)

Muut poikkeukset:

• sje → sjej (taivutuksissa: sjej-)
• ves → vej (taivutuksissa: vij-)

10.1 Kaunomonikko

Joissakin yleiskielen sanonnoissa esiintyy kaunokielestä tuttu monikko:

• taideins taidem :: aikain saatossa
• ienneins :: kaikkein
• illeinshollel :: sairaanhoitaja
• rienneinsme :: rientäen, kiirehtien
• leidneissem :: tuskissaan
• skorreissem :: hädissään
• kloodeissem :: iloiten (dem-päätteestä poistuu lopusta m)
• koldeissem :: kylmissään (dem-päätteestä poistuu lopusta m)

Temporaalin tunnuksessakin (-eissem) esiintyy kaunomonikko:

• spieleissem :: pelattaessa, pelatessa
• loodeissem :: luotaessa, luodessa

Kaunokielessä kaunomonikkoa käytetään viljalti:

• souldeins :: silmien ("silmäin")
• kotleistem :: kahleistaan
• valseins :: päivien ("päiväin")
• laateppeil :: lauteilla

10.2 Lyhytmonikko

Lyhytmonikko on muodostettavissa silloin, kun monikon tunnuksen (-(i)je) edessä on:

• 1) pitkä sijapääte,
• 2) vokaaliaineksellinen kauno-omistuspääte (-mmes, -ndes, …),
• 3) muu pitkä johdos (-ppe, -le) tai
• 4) sellaisista us-/os-loppuisista sanoista, jotka eivät ole nominatiivissa, partitiivissa tai allatiivissa.

Pitkiä sijapäätteitä ovat päätteet tat-, tak-, tek-, kken-, ni-, si-, -let ja -ssast eli yleensä kaikki sellaiset sijapäätteet, joissa itsessään esiintyy vokaaliainesta.

Tiettyjä sijamuotoja kutsutaan "pitkiksi sijamuodoiksi" siksi, koska ne sisältävät vokaaliainesta ja siten ovat niitä käytettäessä omiaan pidentämään sanaa yhdellä tavulla; vertaa esimerkiksi seuraavia, lyhyen ja pitkän sijamuodon sisältäviä sanoja: ikhel (2 tavua); ikhetat (3 tavua).

Miksi lyhytmonikkoa on alettu käyttää? Kun sanavartalon perään tulee monikon tunnus ja vokaaliainesta sisältävä sijapääte, tulisi sanoista jo liian pitkiä. Koska tällaisissa tapauksissa monikkoa voidaan lyhentää sanan ymmärrettävyyttä ja kaunosointuisuutta kadottamatta, on monikon tunnuksesta alettu poistaa tai lyhentää "informatiivisuutta lisäämätön" osa, nimittäin monikon -je-aines (esimerkiksi sanasta: lufduslekijetat, suom. iloisiksi).

Lyhytmonikon säännöt:

• o- ja u-loppuisilla -je muuttuu i:ksi:
  • morojetat → moroitat; morojelt → moroilt
  • aubujetat → aubuitat; aubujelt → aubuilt

• Muissa tapauksissa -je katoaa (yleisin tapaus):
  • ikhijetat → ikhitat
  • bemmejetat → bemmetat

• us- ja os-loppuisissakin sanoissa -je katoaa:
  • steiduijes → steiduis
  • voluijellem → voluillem
  • treddoijest → treddoist

Us- ja os-loppuisissa sanoissa lyhytmonikkoa saa käyttää missä tahansa sijamuodossa paitsi nominatiivissa, partitiivissa tai allatiivissa. Käyttö ei rajoitu edes pelkkiin pitkiin sijamuotoihin. Rajoitus nominatiivin, partitiivin ja allatiivin käytölle on kuitenkin katsottu aiheelliseksi, sillä nominatiivi (*dettui) ja partitiivi (*dettui) eivät olisi yksiselitteisiä eikä allatiivikaan erottuisi adessiviista (vrt. *dettuil ja dettuil). Runollisessa kielenkäytössä tosin allatiivinkin tapauksessa käytetään joskus lyhyttä monikkoa, kuten ilmaisussa storlekeil höisduil, joka vastaa täysin adessiivia.

Esimerkkejä:

• 1) pitkiä sijapäätteitä sisältäviä sanoja:
  • opettelijelet → opettelilet (opettajina)
  • jakka raadijetat → jakka raaditat (jakaa riveiksi, rivittää)
  • fimsijetat fensijetat → fimsitat fensitat (hyviksi ystäviksi)
• 2) vokaaliaineksellisia kauno-omistuspäätteitä sisältäviä sanoja:
  • davaroijemmes → davaroimmes (tavarani)
  • pitsijentes → pistintes (pistanne (mon.))
  • piljettijemmeis → piljettimmes (lippumme (mon.))
• 3) muita pitkiä johdoksia sisältäviä sanoja:
  • fienkijeppe → fienkippe (sormio)
  • jalijeppe → jalippe (jalkio)
  • volviskijele → volviskile (jätteenkeräyspiste)
• 4) us-/os-loppuisia sanoja:
  • uumoijestem → uumoistem (ajatuksistansa)
  • hakkuijel → hakkuil (heitteillä)
  • syslelluijest → syslelluist (tekemisistä)

11 Omistusliite

Suomessa jokaisella persoonalla on oma omistusliitteensä, kirjani, kirjasi, kirjansa, kirjamme, kirjanne, kirjansa.

Kahkonin yleiskielen omistusliitteellä eli possessiivisuffiksilla on kuitenkin vain yksi tunnus, (e)m.

Kahkonissa omistusliite viittaa aina lauseen subjektiin, ja samaa tunnusta käytetään persoonasta riippumatta:

• Viedum fenseem. (Näin ystävääni.)
• Hes viedu fenseem. (Hän näki ystäväänsä.)

Mikäli halutaan viitata muuhun kuin lauseen subjektiin, on käytettävä genetiiviattribuuttia:

• Viedum daines fensee. (Näin ystävääsi.)
• Hes viedu meines fensee. (Hän näki ystävääni.)

Suomessa omistusliitteitä käytetään myös possessiivipronominien yhteydessä (esimerkiksi minun kirja+ni). Kahkonissa possessiivipronominien yhteydessä ei koskaan käytetä omistusliitettä:

• Suomessa: Minun ystäväni laulelee kauniisti.
• Kahkonissa: Meines fennes⌀ sangellae sareslet. (ei meines fensem)

Lisäksi on huomattava, että kahkonissa omistusliitettä ei useinkaan käytetä nominatiivimuodoissa (siis esimerkiksi bokem). Tällaisen nominatiivimuotoisen omistusliitteen käyttö on mahdollista kuitenkin epäsuoran subjektin sisältävissä lauseissa. Vertaa seuraavia lauseita:

• Me varheeram fensennem (n-akkusatiivi) teselsem. (Suora subjekti me).
• Meinen em varheera fensem (ø-akkusatiivi) teselsem. (Epäsuora subjekti meinen).

Lisäksi on huomattava eräs kirjoitustekninen seikka omistusliitettä lisättäessä; nimittäin sanan ja omistusliitteen väliin lisätään sidoskerake seuraavissa tapauksissa:

• adessiivi: dommel + l + em
• inessiivi: dommes + s + em
• m-loppuiset sanat: khotem + m + em
• n-loppuiset sanat: dommen + n + em

k-, p- ja t-loppuisilla sanoilla sidoskeraketta ei lisätä, vaan kahdentuma esiintyy vain lausumisasussa:

• Essiivi: domlet + em (Ääntäminen: domlettem)
• Multiplikatiivi: dommet + em (Ääntäminen: dommettem)
• Translatiivi: dommetat + em (Ääntäminen: dommetattem)
• Abessiivi: dommetak + em (Ääntäminen: dommetakkem)
• P-loppuinen nominatiivi: Keslekkep + em (Ääntäminen: keslekkeppem)

11.1 Omistusliitteen historia

Alkujaan omistusliite (e)m viittasi pelkästään yksikön ja monikon kolmanteen persoonaan. Vuonna 2009 sitä alettiin käyttää myös muissa persoonissa, joidenkin fraasien kohdalla. Näitä fraaseja olivat sefeem, nameltem, igueltem, ender endreem:

• Treddam höistenda endeem (vanh. sefeem).
• Eedem Jouni nameltem.
• Eedem daagy trua igueltem.
• Mij fleegad ender endreem.

6.8.2010 omistusliitettä alettiin käyttää yleisesti viitattaessa lauseen subjektiin:

• Algettam komputordennem. Käynnistän tietokoneeni.
• Vottens den bokennem mekken? Otatko sen kirjasi mukaan?
• Kasutta storrijee algenvengrijee nameem indatjeissem. Käytä isoja alkukirjaimia syöttäessäsi nimeäsi.
• Valjam, indatja namem. Pyydän, syötä nimesi. (Imperatiivissa subjektiiviksi ajatellaan predikatiivin persoonaa vastaava subjekti, tässä y.2.p.)

11.2 Kauno-omistusmuoto

Runoissa voi käyttää kauno-omistusmuotoa. Päätteet ovat:

Sijamuodon tunnus tulee ennen omistusmuodon tunnusta. Esimerkki kauno-omistusmuodon käytöstä eri sijamuodoissa, y.1.p:ssa:

11.3 Erikoistapauksia

Viittaus itseasiaiseen tekijään

Tässä itseasiaisella tekijällä viitataan lauseen tosiasialliseen toimijaan; kyseessä ei välttämättä siis ole lauseen subjekti. Esimerkkejä, joissa itseasiainen tekijä alleviivattuna: minulla on nälkä, ystävän oli lähdettävä joutuin.

Vaikka lauseen itseasiainen tekijä ei kieliopillisesti katsoen esiinny lauseessa subjektina, voidaan silti tekijään viitata -em-omistusliitteellä, kunhan lauseessa ilmenee ilmaistavan asian toimija selvästi. Seuraavissa esimerkeissä sekä lauseen itseasiainen tekijä että omistuspääte ovat alleviivattuina:

• Meinen em selda komputordem. Minun on myytävä tietokoneeni.
• Heinel eedu pette liebee kesessem.

Joskus lauseessa ei ole itseasiaista tekijää lainkaan. Kuitenkin lauseessa voi esiintyä omistusliitteen käyttöä, kun kyseessä on omistusliitteen sisältävä kiteytynyt ilmaisu, kuten peensem peel = päänsä päällä, päällään:

• Eedu nillet bälerd peensem peel. Oli vain katto pään päällä.

Omistusliite lauseenvastikkeellisessa lauseenosassa

Lauseenvastikkeissa omistusliitteellä viitataan lauseenvastikkeen piirissä esiintyvään subjektiin:

• Väinukke kantlenne pallad lemmettannini flemmini heines heldeissem keseem dens lehem. Pienoinen kynttilä paloi lämmittävin liekein hänen pitäessään kättä(än) sen lähellä.

12 Adjektiivit

12.1 Taipumattomat adjektiivit

Useat adjektiivit (etenkin yksitavuiset) ovat taipumattomia, mikäli ne esiintyvät attribuuttina tai yhdyssanan ensimmäisenä osana.

• der: eri
• kak: koko
• les: viime (=edellisenä)
• ser: ensi (=seuraavana)
• los: viime
• lille: pikku
• tes: tämä (esim: tesvalsem, testeit, tesannuet, teskerdoet)
• tos: tuo (esim: tosvalsem, tostait, tosannuet, toskerdoet)
• sem: sama (esim: sem valsem, semteit, sem annuet, sem kerdoet)
• ves: joka (ihmisestä) (esim: ves ikhest, ves raggest)
• mes: mikä (esim: mes maast, mes maal, mes annuet, mes kerdoet, mes valsem)
• ien: joka, kaikki
• ender: toinen, muu (esim: endervalsem, endertait, enderannuet, enderkerdoet, enderikte, enderikhe)
• prest: ensimmäinen (esim: prest endroes = ensimmäisessä versiossa)

12.2 Vertailu

Adjektiiveja (ja yleisemminkin nomineja) voi vertailla. Käytössä on komparatiivi (kauniimpi) ja superlatiivi (kaunein).

Komparatiivin tunnus on -emma ja superlatiivin tunnus on -ein (taivutettaessa -einn-).

Komparatiivi ja superlatiivi muodostetaan lisäämällä sanavartaloon komparatiivin tai superlatiivin pääte.

• kaunis, kauniimpi, kaunein :: kresne, kresnemma, kresnein.
• komea, komeampi, komein :: ulleg, ulgemma, ulgein.
• aito, aidompi, aidoin :: ekta, ektemma, ektein. (myös muita a-loppuisia: bemma, letta)
• hyvä, parempi, paras :: fims, fimsemma, fimsein (vanh. brustemma, brust/brustein)
• paha, pahempi, pahin :: fose, fosemma, fosein.

Huom! Komparatiivin ja superlatiivin yhteydessä ei käytetä koskaan instruktiivia (-m), vaan sen sijaan multiplikatiivia (-t):

• lehem → lehemmat :: lähellä → lähempänä
• tesem → tesemmat :: tässä → tännempänä

1.6.2011 lähtien myös verbikomparatiivi on mahdollinen:

• vaala = tahtoa; vaalemma = tahtoa mieluummin, tehdä mieluummin
• detta = tehdä; dettemma = tehdä mieluummin, tehdä enemmän

12.2.1 Vertailusana

Vertailusana kuin on kahkonissa ais:

• Hän on nuorempi kuin minä. Hes em nooremma ais me.
• Hän on parempi pelaamaan kuin uskoinkaan. Hes em fimsemma et spiela ais me usnademmeg.

Vertailussa ais-sana voidaan jättää pois, jos vertailtava pannaan partitiiviin:

• Hän on minua nuorempi. Hes em meinee nooremma.

12.3 Adjektiivin päätteitä

• -nne (himlenne, frevlenne, ...)
• -lek (laiflek, syttoslek, ...)
• -s (väres, kaldes, tives, seges, oules, puhes, tyhes, haves, halbes, sares, ketses, rendes, jenges, sulles, rahges, velmes, edelles, whirres, söges, soiles, irres, refes, sitges, armes, ärjes, meelendes, onjes, reeges, aveles, kores, gebes, irges, kales, kurves, aves, hooges, hoves, höhges, ales)
• -lie (mobilie, internalie, ...)
• -lle (aktuelle, manuelle, formelle, virtuelle, traditionelle, professionelle, ...)
• -lous (laktooslous, fatjalous, heleslous, ..., ennestään: -fres)
• -nuuge (laktoosnuuge, fatjanuuge, serknuuge, ...)
• -nnos (nelennos, fisennos, gynnos, ...)
• Partisiipit (-nne, -tte, -aid, -nt, -ain, ...)

Muutaman sanan piiriin kuuluvia adjektiivin päätteitä:

• -dem (rajoittuu sanoihin: kloodem, surdem, koldem, vildem, lohusdem, ulpdem, shaidem, wheidem, loudem, erkdem, kvalidem, tsisdem, lohusdem)
• -dum (rajoittuu sanoihin: friesdum, lendum, ahdum, werdum, ferdum, febridum)
• -eg (rajoittuu sanoihin: ulleg, ylleg, reg, rötteg)
• -lik (rajoittuu sanoihin: enlik, derlik, dounlik)
• -ig (rajoittuu sanaan: föddig)

13 Numeraalit

Numeraalit eli lukseidokij ovat nomineihin kuuluva sanaluokka, joka ilmaisee lukua ja määrää.

13.1 Lukusanojen taivutuksesta

Suomen kielessä lukusanan määre tulee partitiiviin (neljä päivää), mutta kahkonissa germaanivaikutuksesta monikkoon (nel valsij).

Suomessa numeraali taipuu sijan mukaan (viidessä päivässä), mutta kahkonissa perusmuodossaan; lukusanat ovat taipumattomien adjektiivien kaltaisia.

Esimerkkejä numeraalien käytöstä:

• nel valsij = neljä päivää.
• nel valsijes = neljässä päivässä.
• nel valsijee = neljää päivää.

Lukusanaa voidaan taivuttaa silloin, kun lukusana ei ole määreenä:

• gynne jakkait fisni = kymmenen jaettuna viidellä
• Nolleni ain meidai jakka. = Nollalla ei voi jakaa.
• nektens dreffus = (luvun) yhdeksän piirtäminen
• nektens nelukjorre = yhdeksän neliöjuuri
• Dettan PowerMac G5:el = Tehty PowerMac G5:llä

Järjestysluvut kyllä taipuvat sijoissa, tosin vain järjestysluvun viimeinen sana taipuu:

• kahdennessatoista kerroksessa = daatonnoes vooninges
• kolmassadaskuudeskymmenesviides = trua sjottij heksgy fisennos
• vuoden kolmantenasatanakuudentenakymmenentenäviidentenä päivänä = annuens trua sjottij heksgy fisennoet valset

Lukusanan okte taivutuksesta

Normaalisti lukusanaa ei voi taivuttaa, kun se esiintyy attribuuttina. Poikkeus on kuitenkin lukusana okte. Sitä saa historiallisista ja käytännöllisistä syistä taivuttaa pääsanan mukaan:

• Ah jel silloim es okten teken foirtekbunttest ulvotte.
• Kesessem hes heldu oktee foirtekbunttee.
• Ain värnoogen heineel es oktee pennee datjadennun.

13.2 Lukusanat

Alla on luettelo keskeisistä lukusanoista vastaavine järjestyslukuineen.

*) Järjestysluvun gynnos lähtökohtana käytetään sanaa gy.

Puhekielessä voidaan käyttää seuraavia lyhennenimiä:

• okte: ot
• seppet: sep
• ettet: et
• nekket: nek

13.3 Desimaaliluvut

Desimaalilukujen (desimalilukij) desimaalierottimena on pilkku, kahkoniksi pod.

Esimerkkejä (puhekielen lyhennenimi-ilmauksin esitettyinä):

• 3,14159 = trua pod ot nel ot fis nek
• 5,94573 = fis pod nek nel fis sep trua
• 9,81 = nek pod et ot

13.4 Murtoluvut

Murtolukujen (pettenlukij) tunnus on -nnoek, joka tulee järjestysluvun päätteestä -nnos ja eräästä substantiivien päätteestä -ek.

• kahdeosa: daannoek
• kolmasosa: truannoek
• neljäsosa: veerend, nelennoek
• viidesosa: fisennoek
• kuudesosa: heksennoek
• seitsemäsosa: septennoek
• kahdeksasosa: ettennoek
• yhdeksäsosa: nektennoek

13.5 Matemaattisia termejä

• kaksi plus kaksi = daa plus daa
• neljä miinus kolme = nel minus trua
• viisi kertaa kuusi = fis kerdij heks
• yhdeksän jaettuna kolmella = nekket jakkait truani
• kolme potenssiin kaksi = trua povres daa
• x toiseen = x endres
• x kolmanteen = x truannoes
• yhdeksän neliöjuuri = nektens nelukjorre

14 Pronominit

14.1 Persoonapronominit

• me, dan, hes   (minä, sinä, hän)
• mij, te, dij   (me, te, he)

Kahkonissa ei ole kieliopillisia sukuja; pronomini hes viittaa molempiin sukupuoliin.

14.2 Demonstratiivipronominit

• tes, tos, de   (tämä, tuo, se)
• tesij, tosij, dij   (nämä, nuo, ne)

14.3 Refleksiivipronominit

• itse: ende, (sef)
  • Hän osti itselleen uuden tietokoneen. Hes soppad endeelem värsen komputorden.
  • Ostin itselleni uuden paidan. Soppadem endeelem värsen sertten.

• itse: endest
  • Hän rakensi lennokin itse. Hes höiendu bliioken endest.
  • Itse tasavallan presidentti. Endest nevyllekens presidente.

14.4 Indefiniittipronominit

14.5 Interrogatiivipronominit

• kuka: ves
• mikä: mes
• kumpi: mennemma

14.6 Resiprookkipronominit

• toisiaan, toinen toistaan: ender endreem
  • Rohkaiskaamme toinen toistamme. Sillettem ender endreem.
  • Tapasimme toisemme: Treffadem endrennem.

14.7 Relatiivipronominit

• joka: sje (asioista, esineistä), ves (ihmisistä)
• mikä: mes (koko lauseeseen viitattaessa)

Esimerkkejä:

• sje, kun puhutaan asiasta: Tämä on sellainen asia, josta pitää puhua. Tes em denne ikte, sjest em tooge.
• ves, kun puhutaan ihmisestä: Tein projektia henkilön kanssa, joka ei koskaan tehnyt mitään. Dettum viidverkee ikheni, ves ain värtait dettu ainnee.
• mes, kun viitataan koko lauseeseen: Pääsin kurssista läpi, mikä oli itselleni suuri saavutus. Kotsum kurssest troukken, mes eedu meineel endeel storre gainus.

15 Partikkelit

15.1 Interjektiot eli huudahdussanat

• hei: hei
• oh: oh
• oi: oi
• voi: voj
• kas: se
• heippa: heip, heisten (hei·sten)

15.2 Adpositiot eli pre- ja postpositiot

Muutamia adpositioita (kahk. en- od verasijelij):

15.3 Liitepartikkelit

Liitepartikkelit ovat varsin irrallisia sanan loppuun lisättäviä morfeemeja tai päätteitä, jotka luetaan sanaluokkansa perusteella partikkeleihin. Niillä on lauseen merkityksen muodostamisessa samanlaisia tehtäviä kuin muillakin partikkeleilla, mutta ne eivät ole itsenäisiä sanoja vaan liittyvät aina johonkin sanaan.

Kahkonin liitepartikkelit jaetaan käyttäytymisensä mukaan kolmeen luokkaan:

Luokka 1: Sanaa taivuttavat partikkelit:

Luokka 2: Sanaa taivuttamattomat partikkelit:

Luokka 3: Verbiliitepartikkeli:

15.4 Konjunktiot

15.4.1 Alistuskonjunktiot

15.4.2 Rinnastuskonjunktiot

15.4.2.1 Parikonjuktiot

• joko – tai:   ekke – ler
• sekä – että:   nee – ais
• ei – eikä:   ain – ainneg (myös aindeg)
• niin – kuin:   nee – ais
• A kuin myös B:   A (nee) ais ga B

15.4.3 Muut konjunktiot

• että (merkityksestä riippuen voi olla myös adverbiaalikonjunktio): et
• kuin (vertailukäytössä, esimerkiksi suurempi kuin): ais

16 Kysymys

16.1 Kysymyssanat

• Kun kysymyssana onkin attribuuttina, käytetään esimerkiksi mesjem-sanan sijasta mes-sanaa. Vertaa esimerkiksi seuraavia lauseita:
  • Mes maast eedete? Mistä maasta olette?
  • Mesjem dan whiesen? Missä sinä asut?

Koska attribuuttina esiintyessään mes ei taivu, on tärkeää huomioida seuraavat seikat:

Jos sanan mes ei haluta toimivan attribuuttina, ja sen jälkeen esiintyy kuitenkin jokin nomini, on selkeyden vuoksi hyvä erottaa sana mes ja nomini toisistaan jollain tavalla, esimerkkejä:

• mikä näistä:
  • mes dijest => mes okte dijest (mes dijest tarkoittaisi mistä näistä)
• Mikä kaupungissa oli kivointa?:
  • Mes linnes eedu giflekeinnee? => Mes ikte linnes eedu giflekeinnee?, tai sanajärjestyksen vaihto:
    • Mes eedu linnes giflekeinnee?

16.2 Kysymyksen muodostus

Kysymys voidaan muodostaa joko kysymyssanalla (mikä, kuka, miksi, ...) tai lisäämällä verbiin tai nominiin kysymyksen ilmaisevan suffiksin. Verbeillä lisätään s-suffiksi, nomineilla ge-suffiksi.

Etymologisesti s-suffiksi liittyy englannin yksikön kolmannen persoonan tunnukseen (esim. Does he go?) ja ge-suffiksi suomen -ko/-kö-suffiksiin.

Verbeillä / Dettenseidokijens kulges:

• Kuunteletko minua? Lisnendans (dan) meinee?
• Lähtisinkö kotio? Koddoims (me) khotta?
• Onko Jouni puhelimessa? Eedes Jouni founes?
• En tiedä, onko hän täällä. Me ain snenda, eedes hes tesem.

Nomineilla / Nominijens kulges:

• Tämäkö on uusi talonne? Tesge em teines väres domme?
• Minäkö lähtisin sinne? Mege koddoim dietat?
• Jouniko on puhelimessa? Jounige em founes?

17 Johdoksia

18 Sanontoja

19 Ilmauksia

19.1 Kellonajat

• kello viisi: klokken fis.
• viideltä: fisent.
• viittä vaille seitsemän: fis (veel) var seppet
• viisi yli seitsemän: fis höit seppet
• puoli seitsemän: hal seppet.
• viisi yli puoli yhdeksän: fis höit hal nekket.
• vartin yli kahdeksan: kvartte höit ettet
• varttia vaille yhdeksän: kvartte var nekket

19.2 Vuodenajat

Huom! Lehder-sanan tavallisen genetiivin, lehdrens, rinnalla on myös poikkeuksellinen muoto: lehders.

19.3 Toistuvuuden ilmaisu

Toistuvuutta ilmaistaan suomessa ns. di­st­ri­bu­tii­villa (päi­vittäin) ja tem­po­raa­lisella di­st­ri­bu­tii­villa (ke­säisin). Kahkonissa käytetään monikon prolatiivia:

• valsikken
• sulvikken

Katso tarkemmin kohdan Prolatiivi alakohta 5.

20 Rektioita

"Rektio tarkoittaa pääsanan, esimerkiksi verbin, asettamia kieliopillisia muotovaatimuksia määreilleen. – – Rektion asettamat vaatimukset ovat usein sanakohtaisia ja mielivaltaisia; toisin sanoen ne ovat historiallisen kehityksen tulosta, joka ei ole ennalta pääteltävissä lausuman merkityksestä käsin. Tämän vuoksi vieraita kieliä opiskeltaessa rektio usein vaatii runsasta ulkoa opettelua, mikäli opeteltavan kielen rektiosäännöt ovat erilaisia kuin oman kielen." [Wikipedia:Rektio]

Kahkonin kielen rektiot ovat pääsääntöisesti suomen kieleen pohjautuvia, mutta kahkonissakin tietyt rektiot on vain opeteltava ulkoa.

Tässä on lueteltuna muutamia rektioita:

21 Multiplikatiivi (adverbi)

Multiplikatiiivin pääte on suomessa -sti ja kahkonissa -t. Multiplikatiivi ilmaisee tapaa sekä kahkonissa lisäksi aikaa (eritoten sellaisia ajanilmauksia, joissa suomessa on käytössä essiivi) ja kuukautta sekä muutamia muita ilmauksia, joissa suomessa käytetään essiiviä:

• tapaa: sareset = kauniisti; fimset = hyvin,
• aikaa: jollet = jouluna; annuet = vuonna; semtait = samalla, samaan aikaan,
• kuuta: 19. henneguet [nektonnos henneguet] =19. heinäkuuta.

Sanoilla, jotka päättyvät -dum, käytetään multiplikatiivissa u-sidosvokaalia:

• • friesdumut = kirkkaasti

Passiivin ensimmäisen partisiipin (suomessa -ttu/-tty, kahkonissa -aid) tapauksessa ei käytetä juuri koskaan essiiviä, vaan sen sijalla käytetään multiplikatiivia (tämä on jäänne siltä ajalta, kun -t oli essiivin pääte):

• sheidait = kallellaan, kallistettuna, ("kallistetusti")
• kesij krossait = kädet ristissä, ristittynä, ("ristitysti")

Passiivin ensimmäisen partisiipin tapauksessa käytetään lyhennettyä multiplikatiivia:

• dumssaidet → dumssait
• semtaidet → semtait

Multiplikatiivin sidosvokaalina on normaalisti e-kirjain. Muutamassa vanhaa perua olevassa multiplikatiivimuotoisessa sanassa on rinnakkaisena muotona säilynyt, multiplikatiivin yhteydessä silloin käytössä ollut, i-sidosvokaali. Näitä sanoja on muun muassa direktit (vrt. direktet) sekä fimsit (vrt. fimset). Vanhasta multiplikatiivista on lisää tietoa kohdassa Multiplikatiivin historia.

21.1 Milloin instruktiivi korvataan multiplikatiivilla?

Tietyissä tapauksissa instruktiivin asemesta pitää käyttää multiplikatiivia: kun ajanilmaussanaa edeltää taipuva attribuutti, käytetään muuten instruktiivia käyttävän ajanilmaussanan kohdalla multiplikatiivia:

• tes septukem = tällä viikolla, mutta:
  • heerannet septuket = tulevalla viikolla

• ser valsem = seuraavana päivänä
  • sareset valset = kauniina päivänä

21.2 Multiplikatiivin historia

Kahkonin multiplikatiivilla ja essiivillä ei ennen vuotta 2010 ollut mitään eroa. Alkujaan multiplikatiivi ei kuitenkaan liittynyt mitenkään essiiviin. Essiivillä ja multiplikatiivilla on kummallakin omat kehityshistoriansa.

Alkujaan multiplikatiivi muodostettiin liittämällä sanan alkuun i- ja sanan loppuun -it. Alkuliite i- tuli ruotsin sisäpaikallissijasta (esimerkiksi i huset = talossa) ja loppupääte -it ruotsin adverbin päätteestä -t (esimerkiksi riktigt = oikein). Näin esimerkiksi sana hyvin oli kahkoniksi ifimsit (myös "iitöntä" muotoa käytettiin: ifimst) ja välittömästi oli idirektit. Melko pian i-alkuliite katosi, jolloin päädyttiin muotoihin fimsit ja direktit. Koska it-päätteen käyttö olisi ollut epäkäytännöllistä vokaaliin päättyvillä sanoilla, alettiin pikku hiljaa siirtyä et-päätteen käyttöön, joka oli täsmälleen ennen vuotta 2010 käytetyn essiivin päätteen -t kaltainen.

Essiivi taas muodostettiin alkujaan lisäämällä sanan eteen et-artikkeli, joka on lainattu englannin at-artikkelista [ät] (esimerkiksi at home = kotona), jolla taas on yhteistä latinan ad-artikkelin kanssa. Myöhemmin, noin vuonna 2003, kieli alkoi muuttua agglutinoivaksi, jolloin artikkelien sijasta alettiin käyttää sijapäätteitä. Tällöin essiivin et-artikkeli siirrettiin niin ikään sanan loppuun, sijapäätteeksi: et ikhe → ikhet.

Näin oli päädytty multiplikatiivin kanssa samankaltaisen sijapäätteen käyttöön.

Esimerkkejä alkuperäisestä multiplikatiivista

• iwholit (nyk. völlet) = kokonaan
• idirektit (nyk. direktet ja reget) = suoraan, välittömästi
• ifims(i)t, fimsit (nyk. fimset) = hyvin
• itempit (nyk. vältaidennet) = väliaikaisesti
• brastit, brustit (nyk. brustet) = parhaiten
• oktemmeit (nyk. nilleket ja nillet) = pelkästään
• derekkasnit (nyk. taveidettet) = saatavilla
• fordernit (nyk. nedleket) = riittävästi
• derlekit (nyk. värsem) = äskettäin
• lillekit (nyk. lillekken) = vähitellen, pikku hiljaa

Kahkonin multiplikatiiviksi suunniteltiin vuonna 2010 jopa jotakin muuta päätettä kuin -t, koska ennen essiivillä oli sama pääte. Multiplikatiivin päätteeksi ehdotettiin muun muassa päätteitä -it, -het, -let, -lt, -si, -ist, -tas, -tal, -tel, -sel. 22.7.2010 kävi kuitenkin niin, että essiiville tuli oma päätteensä, -let. Näin multiplikatiivi voitiin säilyttää entisellään.

22 Sanojen muodostaminen

22.1 Yhdyssanat

1. Yhdyssanan ensimmäisen osan lopussa oleva e-kirjain katoaa tietyissä tapauksissa. Missä tapauksissa e-kirjain katoaa, ei ole vielä tutkittu.

• -lle: manuelle+bok = manuelbok
• -nne: frenne+taide = frentaide, kondenne+viis = kondenviis, sinne+valge = sinvalge, svenne+lensse = svenlensse
• -tte: nette+konnektus = netkonnektus
• -ie: realie+mood = realimood
• -lle: völle+skriene = völlskriene (Huom! Kaksi L-kirjainta säilyy.), völle+luk = völluk (ennen 29.9.2009 vielä: völl-luk)
• -VVme: ruume+galu = ruumgalu
• -ne: skriene+pid = skrienpid, koone+lakke = koonlakke
• -nde: kommande+raad = kommandraad
• -ppe: uppe+vooninge = uppvooninge

Mikäli yhdyssanan jälkisana alkaa vokaalilla, säilyy lopun 2KÆ-päätteen kaksoiskonsonantti (2K):

• monne+aldus = monn·aldus
• nette+ohd = nett·ohd

2. Tapauksia, joissa e-kirjain ei katoa:

• -lme: helmegus, volmeleidus
• -hme: vihmetippel
• -lde: aildelino, ildekatat
• -vde: kevdejule
• -sde: jusdehevel
• roshevalge
• loojeseidok
• ikteharug
• soomenellev
• linnegorde (2013: Voisi olla myös lingorde)
• haanekeresdos (2013: Voisi olla myös haankeresdos)
• jolleklokken
• vetetippel
• (sanan signe lopussa ei esiinny ne-aines) signenellev (ks. alta kohta 3)
• (ele on lyhenne sanasta elektronikie:) eleposte

3. Yhdyssanan ensimmäisen osan lopussa oleva -ne-pääte kääntyy toisinpäin: -en:

• whiesne+sije = whiesensije
• restne+mood = restenmood
• sihtne+kep = sihtenkep
• maagne+pusse = maagenpusse

Mikäli -ne-loppuisen sanan kantasanassa esiintyy lopussa kaksi samaa konsonanttia (-2KÆ), nämä kaksi konsonanttia esiintyy yhdyssanassakin (sanan muodostus kantasanasta on nähtävissä sulkeissa):

• detne+jekt = dettenjekt (detne < detta+ne)
• hakne+mark = hakkenmark (hakne < hakka+ne)
• simne+strande = simmenstrande (simne < simma+ne)
• snentne+tippe = snendentippe
• vareidusvirne+mettord = vareidusvirrenmettord ( virne < virra+ne)

Huom! Lopussa oleva -ne kääntyy toisinpäin vain, mikäli kyseessä on johdos -ne eli kun sana on johdettu verbistä lisäämällä siihen -ne-pääte.

Muodostus: perusmuotoinen verbi e:llisenä + n

• Sama matemaattisesti: verbi-1 + e + n

Tästä johtuu, että nÆ-loppuisten verbien tapauksessa yhdyssanan alkuosan ne-pääte ei käänny:

• usne+puhdettus = usnepuhdettus (eli ei usenpuhdettus*)

Huomionarvoista on myös se, että yhdyssanojen alkuosan taivutusmuodoissa käytetään usein ne-loppuista sanaa, vaikka nykyään us-loppuinen taivutus on yleisempi. Esimerkki: tietotyyppi on kahkoniksi snendentippe, eli kantasanana on snentne, vaikka tieto on kahkoniksi nykyään snendus.

22.1.1 Perussääntö

Tässä systemaattisesti ilmaistuna e-kirjaimen katoavaisuus yhdyssanan alkuosasta:

• [V/pehmyt konsonantti]2Ke => VK (paitsi kun jälkiosa vokaalialkuinen, niin => V2K)
• VKe => VK (paitsi joskus VKe)
• -ne-loppuiset, kuten aiemmin mainittu.

22.2 Verbin muodostaminen nominista

Nominista (kuten substantiivista, adjektiivista ja numeraalista) voidaan muodostaa verbejä. Perussääntö on se, että ensin otetaan nominin sanavartalo ja siihen liitetään verbin tunnus a (harvemmin e) tai jokin muu verbin tunnus (kuten -lla, -tta, ...).

• vehher → vehr + a → vehra
• sedlenne → sedlenn + a → sedlenna
• usne → usn + a → usna
• grenne → grenn + a → grenna
• jek [lausuttaessa jekk] → jekk + a → jekka
• lust → lust + a → lusta

22.3 Verbin muodostaminen toisesta verbistä

Verbin merkitystä voi muuttaa lisäämällä siihen erinäisiä päätteitä, kuten -tta, -lla, -hda. Katso lisätietoja verbien merkitysten muuttamisesta kohdasta Verbien johdoksia.

22.4 Ominaisuuden ilmaisu

Nominin ominaisuutta voidaan kuvata suomessa useammalla päätteellä: -sUUs, -UUs, -eUs, -iUs. Kahkonissa on yksi pääte, -us (sama kuin -us-infinitiivissä).

Muodostus:

Tämä s-sidoskerake lisätään -tte-partisiippiä käyttävien sanojen yhteyteen, jotta -tte-ainesta ei sekoittaisi -tta-ainekseen, kun viimeinen vokaali otetaan pois. Tämä "s-sääntö" tuli kahkoniin 26. maaliskuuta 2012.

Esimerkkejä:

• fennes + us = fens + us = fensus (ystävyys)
• kloodem + us = kloodemm + us = kloodemmus (iloisuus)
• keldenne + us = keldenn + us = keldennus (kellertävyys, keltaisuus)
• usnette + us = usnette + s + us = usnettesus (uskottavuus)

22.5 Uusien sanojen muodostus

Muodostettaessa uusia sanoja pyritään omaperäisyyteen. Sanojen lainaaminen, oli ne tekniikkaankin liittyviä, muista kielistä, etenkin indoeurooppalais- ja germaaniperäisistä kielistä, pyritään minimoimaan. Indoeurooppalaista sanastoa tapaa käytettävän yhä useammissa kielissä, ja siten juuri indoeurooppalaisten sanojen käyttö olisi ratkaisevasti hälventämässä kahkonin kielen omaperäisyyttä.

Lisäksi vahvasti suomalaisugrilaiseen taustaan pohjautuvassa kielessä on luontaista kartoittaa suomen sukuisten kielten sanastoa.

Sanoja muodostettaessa pyritään pitämään mielessä neljä eri seikkaa:

• 1) omaperäisten sanojen muodostus yhdyssanoin (esimerkiksi looden·looje = tekniikka eli "luontilaji")
• 2) omaperäisten sanojen muodostus sanajohtein (esimerkiksi ninnord = viisari eli "näytin"; jämneppe = tasanko eli "tasainen (alue) jonka päällä voi olla"; varsukem = aamuisella eli "aamukolla")
• 3) sanojen lainaaminen suomalaisugrilaisista kielistä (esimerkiksi votte = ottaa (< vir. võtta); nellev = kieli (< unk. nyelv); vaala = tahtoa (<suom. vaalia); mettelda = olla ajatuksissaan (<vir. mõtelda))
• 4) sanojen luominen tyhjästä:
  • 4.1) sanojen luominen deskriptiivisesti (eli siten, että sanan äänteillä ja äänneyhdistelmillä pyritään muodostamaan tuntuma kuvailtavan kohteen ominaisuuksista; esimerkiksi rahges = karhea; "sairda" = kietaista)
  • 4.2) sanojen luominen onomatopoeettisesti eli "ääntä muistuttavasti" (esimerkiksi sipsetta = sipsuttaa; tresda = täristä; sihta = hiihtää; lotja = velloa)
  • 4.3) puhtaasti imaginaatioon nojaten (lunne = kehto; whalunda = levätä; tihma = käydä hitaalla)

Oleellista kahkonin kielen sanojen luonnissa on kaunosointuisuuteen pyrkiminen. Esimerkiksi yhdyssanoja luotaessa mielikuvitukselle tulisi antaa tilaa. Esimerkkejä muodostetuista yhdyssanoista:

• afe·gelje = aviopuoliso eli "avio·kylki"
• befla·nems = hattara eli "villa·makeinen"
• lil·jek = atomi eli "pien·osa"

Uusien sanojen luontia ei pyritä estämään silloinkaan, kun kyseiselle sanalle on jo vastine kahkonin kielessä. Näin kieleen saadaan monipuolisuutta ja ennestään huonosti kieleen soveltuvia sanoja saadaan vaihdettua parempiin. Esimerkiksi sanan troffe, ottaa, tilalle on tullut suomalaisugrilaista perää oleva sana, votte.

Jopa siinä tapauksessa, että sanan tarkoitetta ei voida mieltää kauniiksi tai myönteiseksi, pyritään sanasta luomaan hyvin korvaan istuva. Tästä esimerkkinä esimerkiksi orjantappuraa tarkoittava kahkonin sana sluuftupruk, joka sointuu hyvin suussa tuprahtaen.

On myös hyvä muistaa, että kaunosointuisuus on aina subjektiivista. Joidenkin mielestä jotakin sanaa ei millään voi mieltää kauniinkuuloiseksi. Yleisesti ottaen kuitenkin paljon vokaaliainesta sisältävät ja toisiinsa hyvin nivoutuvia kirjainpareja sisältävät sanat mielletään kauniiksi. Tähän kahkonin kielen sanastoa luotaessa pyritään.

23 Lauserakenteiden piirteitä

Tässä on lueteltuna joitakin kahkonin kielelle ominaisia asioiden ilmaisutapoja ja kahkonille ominaista sanajärjestystä.

Kahkonin lauseet ovat enemmän taipuvaisia käyttämään finaalirakennetta (et detta) kuin nominaalirakennetta (nee et detta):

Suomen verbipohjaisia substantiivissa esiintyviä ilmaisuja vastaa kahkonissa usein verbipohjainen ilmaisu:

Lisäsanoja voidaan käyttää lauseenosien suhteiden ilmaisukyvyn vahvistamiseksi:

Muita:

24 Arkikieli

Kahkonissa ei ole erikseen arkikieltä, koska sitä käytetään enimmälti kirjoitetussa muodossa. Joitakin arkikielisiä ilmauksia ja piirteitä voidaan kuitenkin eroittaa.

Eede-sanan arkinen muoto:

Muissa muodoissa d jätetään eede-sanasta pois:

• Me eennum, dan eennun, hes eennun, ...

Persoonapronominit lyhenee:

-is-päätteellä luodaan arkikielisiä ilmaisuja, ruotsin ja suomen tavoin:

• valsis (valleskhote, päikkäri)
• rabbis (rabgoor, roskis)
• däkstis (däkstmejakellok, tekstari)
• läppis (tainjuhde, kannettava)
• dunnis (dunplättos, ohukainen, lätty)

Myös -er-päätteellä voidaan myös luoda arki-ilmaisuja:

• däkster (däkstmejakellok, tekstari)
• ider (identifieiord, tunniste, id)

-ek- ja -uk-päätteiset hellyyttelysanat voidaan muuntaa arkisimmiksi e-lopukkeella:

• löilek > löilekke (löyly)
• lasjuk > lasjukke (lapsonen)

Ihmisiin liittyvissä ilmaisuissa voidaan käyttää arkisimpia sanoja:

• prysse, pysse: veli (proure)
• sysse: sisko (shiere)
• frende: kaveri (fennes)
• ba: isä (mahher)
• maame: äiti (mome)
• noonnee (<noogenee): jotakuta

Lyhentyneitä ilmaisuja:

• mejak (<mejakellok)

Tietotekniikkaan liittyviä termejä:

• rippa: ripata, tallentaa musiikkia optiselta tallennusmedialta koneelle (mieluummin: kopeida)
• editord: editori (mieluummin: möknord)
• kräsha: kaatua, jumiutua (mieluummin: jumma)
• kuitta: kuitata, sulkea sovellus (mieluummin: lakensetta)
• debugga: debugata, etsiä virheitä (mieluummin: seale vouldijee)
• administreidel: administraattori, pääkäyttäjä (mieluummin: systemvisorel)
• skrolla: skrollata, vierittää (mieluummin: rella)
• aksessa: aksessoida, käyttää (mieluummin: vartaveida, kasutta)
• höilait: kohokohta, korostus (mieluummin: höistrellus)
• servere: palvelin (mieluummin: fellord, palvord)
• hardikte: "hardware", laitteisto (mieluummin: kövek)
• skrolluspalkken: "scrollbar", vierituspalkki (mieluummin: rollenpelves)
• tab: tabulaattori, sarkain (mieluummin: strikkel)

25 Historia

25.1 Vuosi 2001

Kieltä aletaan kehittää. Sanasto ja kielioppi pohjautuvat vahvasti englannin kieleen. Prepositioita otetaan suoraan englannin kielestä.

25.2 Vuosi 2004

Prepositioiden käyttö vähenee. Niiden sijalla aletaan käyttää suffikseja yhä useammin.

25.3 Vuosi 2005

Vuonna 2005 käytetään etenkin attribuutteja sisältävissä lauseenosissa vielä prepositioita. Vuoden 2005 lopulla prepositioista luovutaan tyystin.

25.4 Vuosi 2006

Vuoden 2006 aikana kieli alkoi jossain määrin vakaantua. Keskeisimpiä muutoksia olivat enenevä jälkiliitteiden käyttö etuliitteiden sijasta (esimerkiksi furhunda → hunnenda), e-välivokaalien poistaminen sanaa taivutettaessa (ingelijens → inglijens) sekä refleksiiviverbin uusi pääte (-ua → -tsa), joka muuten tulee venäjän kielestä.

25.5 Vuosi 2008

Vuoden 2008 lopulla karisivat menneen ajan predikaateista persoonapääte pois monikon kolmannesta persoonasta (dij spielaid*). Verbi spiela taipuu imperfektissa seuraavasti: me spieladem, dan spieland, hes spielad, vi (nyk. mij) spielad, te spielated, dij spielad .

Samoin konditionaali ja potentiaali yksinkertaistettiin. Potentiaalimuoto ei taivu persoonissa lainkaan, vaan kaikissa persoonissa potentiaalin pääte on sama, -nke. Konditionaalissa kaikilla persoonilla paitsi yksikön ensimmäisellä ja toisella persoonalla on sama pääte, -oi.

6. kesäkuuta 2008

• Otettiin käyttöön -tsa-päätteisistä verbeistä muodostettujen substantiivien uusi pääte, -es. Pääte muodostetaan poistamalla -tsa-pääte ja sijoittamalla sen tilalle -tes. Sana taipuu niin, että -es-osa kääntyy toisinpäin. Esim 1: Syntymästä on aikaa viisi päivää. Varetsest em fis valsij taidee. Esim 2: Sata vuotta ennen Kristuksen syntymää. Sjotte annuij enne Kristusens varetsee.)

31. lokakuuta 2008

Ensimmäisen kerran käytettiin temporaalin perfektiä:

• Mahdan werleket hakka oif tesen nafenlen hafeissem den lessan.
  • (Nykyään: Mahdan werleket hakka vol tes nafenlen den lessannuissem.)

25.6 Vuosi 2009

Kaunokielessä on mahdollista käyttää vuonna 2009 käyttöön otettuja muita nominien omistusmuotoja; joskin niiden käyttö on nykyisellään vielä harvinaista (-mmes, -ndes, -m, -mves, -ntes, -m). Nämä omistusmuodot keksittiin jo 4. tammikuuta 2007 (yksikön toisen persoonan omistusmuoto oli silloin vielä -ndas). Nykyään kaunokielen omistusmuodot eriävät hieman vuoden 2009 muodoista.

25.7 Vuosi 2010

Vuonna 2010 alettiin vaihtamaan joidenkin germaanisvaikutteisten sanojen tilalle joko omia sanoja tai suomalaisugrilaisia sanoja. Esimerkiksi ja-sanan tilalle tulee me, deade-sanan tilalle tulee sorda, finde-sanan tilalle tulee leida jne.

18. toukokuuta 2010 yksikön ensimmäiseksi persoonaksi tuli ja-sanan tilalle mein-sana ja siitä hetken kuluttua me-sana. Sana muutettiin paremman loogisuuden saavuttamiseksi; perusmuodon sanan ja ja sanan taivutusmuotojen (vartalo mein-) välillä vallitsi epäsuhta. Yksikön ensimmäisen persoonan muuttamisen ehdotti muu taho.

22. heinäkuuta 2010 essiivin päätteeksi tuli -let, ja vanha essiivin pääte -t jätettiin vain multiplikatiivikäyttöön. Multiplikatiivin päätteenä päätettiin säilyttää -t, koska -t-päätettä on laajasti käytetty jo multiplikatiivina (kuten reget, tesviiset, melleinnet, yllet, matset). Näin oli luontevampaa muuttaa essiivin pääte. Vanha essiivin pääte -t jäi edelleen ajanilmauksiin kuten semdeiget (nyk. semvalsem), tesdeiget (nyk. tesvalsem), tesannuet, lesveiket (nyk. les septukem), ....

12. elokuuta 2010 on ehdotettu, että imperfektin tunnukseksi tulisi d:n tilalle t. Näin imperfekti olisi tunnukseltaan indoeurooppalaisen vaikutuksen sijaan lähempänä suomalaista alkuperää, jossa s-äänteen tilalla käytettiin jotakuinkin t-äännettä. Jos muutos otettaisiin käytäntöön, verbi menga taipuisi imperfektissä täten:

• me mengatem
• dan mengant
• hes mengat
• mij mengat (persoonan vi tilalle on mietitty jo aiemminkin sanaa mij)
• te mengat(et)
• dij mengat

Käskytavan kolmannen persoonan pääte voitaisiin taasen muuttaa käyttämään päätettä -ut: mengut, spielut, koddut ja monikossa ehkä: menguit, spieluit, kodduit.

(23.3.2012: Tämä ehdotus ei koskaan toteutunut.)

31. elokuuta 2010 ehdotettiin, että perfekti voitaisiin ilmaista perinteisen ilmaisutavan lisäksi yhdellä sanalla siten, että hafa-verbi yhdistettäisiin predikaatin supiiniin:

• Me hafam mengan. = Me mengaham.
• Dan hafan mengan. = Dan mengahan.
• Hes hafae mengan. = Hes mengahae.
• Vi hafai mengan. = Vi mengahai.
• Te hafate mengan. = Te mengahate.
• Dij hafai mengan. = Dij mengahai.
• Hafai mengan. = Mengaihan.

(23.3.2012: Tämä ehdotus ei koskaan toteutunut, mutta toisenlaiset perfektipäätteet otettiin myöhemmin käyttöön.)

9. syyskuuta 2010 kieleen luotiin "imperfektinen temporaali". Esimerkkejä imperfektisestä temporaalista:

• pelattua(ni/si/nsa/mme/nne): spieladeissem
• mentyä(ni/si/nsä/mme/nne): koddueissem
• tehtyä(ni/si/nsä/mme/nne): dettueissem

5. lokakuuta 2010 kieleen luotiin murtoluvut. Murtoluvun pääte on -nnoek, joka on yhdistelmä järjestyslukujen päätteestä -nnos ja eräästä substantiivien päätteestä -ek. Esimerkkejä murtoluvuista:

• kolmasosa: truannoek
• neljäsosa: nelennoek (myös: veerend < vir. veerand)
• seitsemäsosa: septennoek

14. lokakuuta 2010 kieleen tuli agenttipartisiipin imperfekti (boikkeins höiendumme hunde).

4. marraskuuta 2010 kieleen kehitettiin uusi rakenne tulevaisuuden ilmaisemista varten, eede var et detta noogenee, suom. olla tekevä jtkn (suoraan käännettynä: *olla kohti että tehdä jotakin).

25.8 Vuosi 2011

24. tammikuuta 2011 sisäerontoinfinitiivin (esim. pelaamasta) nykyisen, agglutinatiivisen -mas-päätteen tilalle on keksitty uusi, synteettinen vaihtoehtomuodustustapa:

• Esim: Puro lakkasi virtaamasta. Virrenkot hillad vol et virra.

13. helmikuuta 2011 on tehty ehdotus tes-pronominin käytöstä taipumattomien adjektiivien tavoin. Sana tes voitaisiin jättää taivuttamatta, mikäli ei haluta painottaa tämän pronominiattribuutin arvoa lausekontekstissa:

• teses ersounnes: (nimenomaan) tässä maailmassa
• tes ersounnes: tässä maailmassa (painottamatta tässä-sanaa)

16. maaliskuuta 2011 on ehdotettu, että perfekti voitaisiin ilmaista yhdellä sanalla:

• Me hafam dettan → Me dettanum
• Dan hafan dettan → Dan dettanun
• Hes hafae dettan → Hes dettanu
• Mij hafai dettan → Mij dettanui
• Te hafate dettan → Te dettanute
• Dij hafai dettan → Dij dettanu

Konditionaalissa:

• Me hafoim dettan → Me dettanoim
• Dan hafoin dettan → Dan dettanoin
• Hes/mij/te/dij: hafoi dettan → dettanoi

Potentiaalissa:

• Me/dan/hes/... hafanke dettan → dettanenke

(23.3.2012: Uusi perfektin pääte tuli myöhemmin, mutta ei täsmälleen yllä mainitussa muodossa.)

6. huhtikuuta 2011 ehdotettiin konditionaalin menneen ajan lisäämistä kahkoniin sillä perusteella, että kielen rakenne mahdollistaa kyseisen muodon muodostamisen. Esimerkkejä konditionaalin imperfektistä:

• vaaladoim, vaaladoin, vaaladoi
• dettuim, dettuin, (ei käy, koska yhtenevä mennen ajan monikon kanssa: dettui)

19. huhtikuuta 2011, klo 00:25 ehdotettiin kahkoniin lisättäväksi kvotatiivi eli modus obliquus, joka vastaa viron kaudset kõneviisi. Kvotatiivin tunnus on -vet, joka tulee viron -vat-tunnuksesta. Viron kvotatiivin tunnus on yhtä suomen -van-tunnuksen kanssa (esimerkiksi tekevän). Kvotatiivilla ilmaistaan toisen käden tietoa. Kvotatiivia ei suomessa sellaisenaan ole; käytetään ilmaisua kuulemma tekee. Esimerkkejä:

• Heinel emvet fims sangenheles.
• Hes kodvet khotta.
• Me eedemvet fims programmeidel.

Kvotatiivi eri persoonissa:

• Me mengamvet.
• Dan menganvet.
• Hes mengvet. (loppu-ae tai loppu-e poistuu!)
• Mij mengaivet.
• Te mengatvet. (loppu-e poistuu te-tunnuksesta!)
• Dij mengaivet.
• Mengaivet/Mengajavet.

Huom! Toisena vaihtoehtona kvotatiivin muodostamisessa olisi kvotatiivin tunnuksen -vet käyttäminen yksinään, ilman persoonan tunnusta: Me/dan/hes/mij/te/dij mengvet.

(23.3.2012: Tässä mainittu kvotatiivin muoto ei ole käytössä; myöhemmin on vakiintunut koherentimpi kvotatiivin käyttötapa.)

15. toukokuuta 2011 keksittiin synteettisen suffiksin lisäksi analyyttinen ulko-olentoinfinitiivi (suomessa -malla/-mällä). Infinitiivi luodaan sanaparilla nee et (suom. "niin että") sekä verbin perusmuodolla:

Lause-esimerkkejä:

• Aissordijee kasuttai roomesverkes nee et detta kontrollord dijest snendlek.
  • You use helpers in the framework by making a controller aware of them.

31. toukokuuta 2011 on versonnut aatos käyttää uutta, -tek-päätettä ilmaisun jstkn huolimatta rinnalla. Päätteen etymologia juurtuu vajannon eli abessiivin päätteeseen -tak:

• dettek = siitä huolimatta.
• sorruetek = surusta huolimatta.

31. toukokuuta 2011 on jälleen mietitty luopua indoeurooppalaisperäisestä menneen ajan tunnuksesta -d ja käyttää sen sijalla uutta, suomalaisperäistä -th-tunnusta. Samalla päätettäisiin, että monikon toisessa persoonassa, te, olisi sallittua käyttää persoonatonta imperfektiä:

• Me mengathem.
• Dan menganth.
• Hes mengath.
• Mij mengath.
• Te mengateth/mengath.
• Dij mengath.

(23.3.2012: Tämä ehdotus ei koskaan toteutunut.)

1. kesäkuuta 2011 on ulkopuolisesta toimesta ehdotettu lisättävän komparatiivin lisäämistä verbeihin. Verbikomparatiivi muodostetaan yksikön kolmannen persoonan indikatiivin vanhasta konditionaalista (-oje), jonka perään on lisätty komparatiivin tunnus -mma ja sen perään kyseessä olevan persoonan tunnus:

Komparatiivia voitaisiin käyttää ei vain konditionaalin vaan myös muiden modusten kanssa:

• me dettemmam (indikatiivi)
• me dettankemmam (potentiaali)
• dettemma! (imperatiivi)

Tämä verbikomparatiivi voisi ilmaista "jnkn asian mieluummin tekemistä":

• Me mengojemmam ulgem. Leikkisin/pelaisin mieluummin ulkona.

Huom! Toinen mahdollisuus olisi toisinkäänteisen muodon käyttö:

• me dettemmoim
• dan dettemmoin
• hes dettemmoi
• mij dettemmoi
• te dettemmoite
• dij dettemmoi
• dettemmoja/dettemmoi

(23.3.2012: Tämä ehdotus toteutui, mutta ei täsmälleen yllä mainitussa muodossa.)

11. kesäkuuta 2011 on käytetty Raamatun käännöksessä (ennenkin tosin on) m.2.p:n preesensissä lyhennettyä muotoa:

• seidete seitte :: sanotte
• visdate vistte :: kuiskaatte
• mahdate mahtte :: voitte, osaatte, pystytte, mahdatte
• dettate dette :: teette
• vottete votte :: otatte

12. kesäkuuta 2011 on ehdotettu arkikielisen y.1.p:n ja m.2.p:n imperfektin lisäämisestä 2KÆ-loppuisissa sanoissa, missä 2K ilmaisee kahta samaa konsonanttia. (Sanoilla jotka loppuu ddÆ tai ttÆ on kuitenkin jo omat lyhenteensä, kuten votte > vottum.) Esimerkkejä:

19. kesäkuuta 2011 on yhden tavun attribuuttien taivuttamattomuuden vuoksi alettu käyttää lisäsanaa yhden tavun sanojen jäljessä, mikäli tämä sana ei kuulu samaan sanapariin:

• Ves teinest eedoi aittat? = Kenestä teistä olisi avuksi?
• Ves okte/ikhe teinest mahdae menga pianoo? = Kuka teistä osaa soittaa pianoa?

12. syyskuuta 2011 keksittiin lyhennetyn perfektiivin konditionaali ja potentiaali (ja niiden sekoitus). Konditionaalin pääte on -oinnu + persoonapääte, potentiaalin -oinku. Esimerkkejä:

• Olisit mennyt mukaan = Koddoinnun mekken.
• Olisin tehnyt virheen = Dettoinnum volden.
• Olisitteko toimineet toisin? = Verkendoinnutes derviiset?
• "Lienisit" mennyt mukaan = Koddoinkennun mekken.
• Lienen tehnyt virheen = Dettankennum volden.
• Lienettekö toimineet toisin? = Verkendoinnutes derviiset?

14. syyskuuta 2011 klo 0.14 keksittiin terminatiivin vastakohta, jonka pääte on -(e)ssast. Esimerkkejä:

• Feheldam heinee seddessastem. Rakastan häntä sydämeni kyllyydestä.
• Mesjessast saavennun? Mistä (asti) olet tullut?
• Opellannum deituskesellenoppee annuessast 2006. Olen opiskellut tietojenkäsittelyoppia vuodesta 2006 (asti).

23. joulukuuta 2011 noin klo 23 keksittiin adjektiivien lievennepäätteeksi -hke-pääte, joka vastaa suomen -hko-päätettä. Pääte tulee suomen kielestä. Esimerkiksi:

• storrehke = suurehko
• väinehke = pienehkö
• hendlekehke = kalliihko

24. joulukuuta 2011 klo 1.00 sananalkuiset konsonanttirykelmät ovat alkaneet yksinkertaistua. Näistä esimerkkejä ovat muutokset frenne → renne, shella → sella. Näitä muutoksia ei ole tällä hetkellä tarkoituksena alttiuttaa kaikkiin monikonsonanttialkuisiin sanoihin. Tämänkaltaista kielen lyhentymää on ilmennyt kahkonissa aiemminkin.

24. joulukuuta 2011 klo 1.58 keksittiin temporaalin passiivi, jonka pääte on -ejeissem. Esimerkki:

• spielejeissem
• kasuttejeissem

27. joulukuuta 2011 lyhytperfektiä käytetään seuraavasti:

• Me eedennum
• Te eedennute
• Muissa persoonissa: Dan/hes/mij/dij eedennun
• Passiivi: eedennuin

25.9 Vuosi 2012

27. tammikuuta 2012 klo 23.09 keksittiin uusi pluskvamperfektin muodostustapa. Se on muuten sama kuin perfekti, mutta kantasanana ei ole verbin perusmuoto, vaan verbi imperfektissä, esimerkiksi:

• minä olin pelannut: lessadennum

27. tammikuuta 2012 on tähdennetty perfektin käyttöä indikatiivin lisäksi konditionaalissa sekä imperatiivissa. Imperatiiviperfektille on vain harvoin käyttöä, joten tässä imperatiiviperfekti näytetään vain kieliopillisten mahdollisuuksien esittämiseksi

28. tammikuuta 2012 tuli komparatiivin ja itseensä viittaavan refleksiivipäätteen yhdistelmä mma+tsa:

• täsmentyä (v), tarkentua (v): morgedemmetsa

1. helmikuuta 2012 päätettiin käyttää passiivilauseessa nominatiiviobjektin sijasta akkusatiiviobjektia, jotta kaksitulkintaisuudelta vältytään:

• Pitsat syödään: Pitsijen shöödei. (Ei: Pitsij shöödei.) (vuotta 2013 ennen pitsa oli a-loppuinen: yks. pitsa, mon. pitsej)

26. maaliskuuta 2012 päätettiin, että -tte-partisiipin käytön yhteydessä lisätään -us-päätteen eteen s-sidoskerake, jotta -tte-ainesta ei sekoittaisi -tta-päätteeseen -us-päätettä käytettäessä.

2. joulukuuta 2012 keksittiin kokeellinen kohteliaisuusmodus, jonka tunnus on -oise + persoonatunnus (taikka -oinne + persoonatunnus). Moduksen tarkoitus on ilmaista kohteliaisuutta sekä kunnioittavuutta. Esimerkkejä:

• Mahdoisens dan laafna uksen? / Mahdoinnens dan laafna uksen?
• Saavoisem daines mekken.

Modus -oise koostuu konditionaalin tunnuksesta -oi, mutta lopputunnus on valittu intuitiolla. Tunnus -oinne koostuu konditionaalista ja suomen potentiaalista, vaikka sillä ei ole merkityksellistä yhteyttä potentiaaliin.

25.10 Vuosi 2013

5. helmikuuta 2013 keksittiin uusi liitepartikkeli, -ul, joka suomessa ilmaistaan erillisenä sanana jo. Esimerkkejä:

• Mij höietsu fisentul. Nousimme jo viideltä.
• Vets eedu valsemmul kiplek. Vatsa oli kipeä jo päivällä.
• Dobothe eedu eetmas prestul endroes. Toiminto oli olemassa jo ensimmäisessä versiossa.

…

5. heinäkuuta 2013 on ehdotettu, että komparatiivin kohde voitaisiin ilmaista eksessiivillä:

• Taide em meinent nopemma. Aika on minua nopeampi.

26 Kritiikkiä

Tähän on pyritty kokoamaan kritiikkiä kahkonin kielen heikkouksista ja huonoista puolista. Tutkimalla kielen heikkouksia ja selvittämällä esiintyviä ongelmakohtia systemaattisesti on yhä realistisempaa saada aikaan tasapainoisempi ja loogisempi kokonaisuus.

• Muista kielistä on kopioitu liikaa kielioppia ja sanoja, rakenteita etenkin suomen kielestä.

• Vaikka kahkoni muistuttaa rakenteeltaan paljon suomalaisugrilaisia kieliä, kahkonin sanastossa on runsaasti germaanipohjaisia sanoja, joiden laajamittainen esiintyminen suomalaisugrilaisissa kielissä on tavatonta.

• Kirjoitusasu eroaa lausumisesta muun muassa sanassa tesetem ([tesettem], suomeksi nykyään) muttei sanassa sunnennem [sunnennem]. Tämä vaikeuttaa oikean lausumistavan valitsemista, mikäli sanojen rakenneosia ei tunneta.