Kahkonin kielioppi

Kahkoni on keinotekoinen kieli, jonka on kehittänyt hämeenlinnalainen ohjelmoija Jouni Kähkönen. Kielen kehittäjä alkoi luoda kieltä neljäntoista vuoden iässä, vuoden 2001 alussa; aikaisin kielen suunnitteluun viittaava tiedostopäivämäärämerkintä on 3. helmikuuta 2001.

Tämä teos määrittelee kahkonin kieliopin. Kielioppia päivitetään jatkuvasti. Uusin versio kieliopista on aina saatavilla verkosta.

Kahkonin kielen sanasto ja kielioppi pohjautuvat suomen, ruotsin ja englannin kieliin. Sanoja on lainattu myös saksasta, venäjästä ja muutamista muista kielistä — nykyään eneten viron kielestä. Kielessä on myös runsas joukko sanoja, joita ei ole lainattu mistään kielestä; osa näistä sanoista on luotu deskriptiivisesti (esimerkiksi vailas = reipas; häile = vokaali, iljas = liukas, sihta = hiihtää) ja osa imaginaatioon nojautuen (silla = uskaltaa, vaasta = jaksaa).

Kahkoni on agglutinoiva kieli. Siinä sanaan liitetään päätteitä. Vastoin agglutinoivan kielen ihannetyyppiä kahkonissa sanat jokseenkin taipuvat (esim. mahher+ens → mahrens). Näihin sanataivutuksiin liittyy kuitenkin selkeät säännöt. Kahkonissa ei ole substantiiveilla sukua, ja verbitkin taipuvat säännöllisesti; niiden perään vain liitetään lauseen subjektin mukainen persoonapääte, esimerkiksi nukun = untenda+m → untendam. Indikatiivissa, konditionaalissa ja potentiaalissa verbit taipuvat yksinkertaisesti, mutta nominaalirakenteissa verbin sanavartaloon tulee tietyin säännöin tehtäviä muutoksia; esimerkiksi -dde-pääte muuttuu -t-päätteeksi: kodde+mas → kotmas, suomeksi menossa.

Lauseenjäsenten perusjärjestys on useista kielistä tuttu subjekti−predikaatti−objekti (esim. Me spielan jalballee; Minä pelaan jalkapalloa). Sanajärjestystä voidaan pitää tietyiltä osin jopa suomen kieltäkin väljempänä. Kahkonissa on esimerkiksi genetiivillä ja genetiiviakkusatiivilla omat tunnuksesta (-ns ja -n), mikä vähentää lauseen monitulkintaisuutta ja mahdollistaa vapaamman sanajärjestyksen.

Kahkonin kielessä on pitkiäkin sanoja, koska sanan perään voidaan, suomen kielen tavoin, lisätä liitepartikkeleita (esimerkiksi suomen -kin, -ko; kahkonissa -eg, -ge), sijapäätteitä (esimerkiksi suomen -ssa, -sta; kahkonin -es, -est), nominien persoonapäätteitä (esimerkiksi suomen -ni, -si, -mme; kahkonin -em ja kaunopersoonapäätteet -mmes, -ndes, -mmes) sekä monikon tunnus (suomen -t, kahkonin -ij).

Kahkonin kielen sanakirjassa esiintyy maaliskuussa 2025 12 992 sanaa. Kahkonin sanakirja on osoitteessa www.kajouni.net/kahkoni/sanakirja.

Alkuajoiltaan lähtien kieltä on pala palalta kehitetty selkeämmäksi ja loogisemmaksi kokonaisuudeksi. Kielen kehitys muutoksineen jatkuu yhä; kieltä ei haluta stabilioida tiettyyn muotoon, vaan kieleen kehitetään edelleen uusia sanoja, kielioppimuutoksia ja -selkeytyksiä sekä tarpeen mukaan myös joitakin kielioppimuutoksia.

Kielen sanastoa, sananmuodostusta ja kielioppirakenteita kehitetään jatkuvasti. Aina kun havaitaan epäloogisuuksia, epäesteettisyyttä tai ristiriitaisuuksia sanastossa, niitä pyritään korjaamaan. Tämän ansiosta kielen ilmaisukyky ja rakenne kehittyvät jatkuvasti.

Tarkoituksena ei ole niin ikään kehittää kieleen mahdollisimman monitahoisia rakennemahdollisuuksia, vaan rakenne pyritään pitämään mahdollisimman selkeänä. Kielen kehittymiseen kuuluu – ja on kuulunut – niin ikään turhan mutkikkaiden rakenteiden yksinkertaistus. Tämä lähestymistapa on ilmennyt esimerkiksi potentiaali- ja konditionaalimuotojen persoonataivusten yksinkertaistuksessa.

Tässä kielioppiteoksessa käytetään seuraavia korvikemerkkejä. Korvikemerkkien avulla teoksessa voidaan tehokkaasti ilmaista taivutuksen sääntöjä

Merkki	Vastaavuus	Esimerkki
Æ	Vastaa a- tai e-kirjainta.	Esim. ttÆ = tta/tte
K	Vastaa mitä tahansa konsonanttia.	Esim. VK = mikä tahansa sanayhdistelmä jossa peräkkäin vokaali ja konsonantti.
V	Vastaa mitä tahansa vokaalia.	Esim. VV = mitkä tahansa 2 peräkkäistä vokaalia, esim. aa, ae tai ai.
D	Vastaa d- tai t-kirjainta.	Esim. DÆ = mikä tahansa kirjainpari näistä: da, ta, de, te.
2K	Vastaa kahta peräkkäistä, samaa konsonanttia.	Esim. 2Ke = bbe, cce, dde, …

Lisäksi seuraavat merkinnät ovat käytössä:

• p. = persoona
• y.1.p = yksikön ensimmäinen persoona (minä), jne.
• m.1.p = monikon ensimmäinen persoona (me), jne.

Kahkonin kieltä lausutaan pääpiirteissään kirjoitusasunsa mukaisesti.

4.1 Ääntämistapaukset

Yhtä kirjainta vastaa yksi äänne. Seuraavat yksityiskohdat on syytä kuitenkin huomioida:

4.2 Paino

Paino on suomen tavoin lähes aina sanan ensimmäisellä tavulla. Etuliitteisissä sanoissa paino saa puhujan mieltymyksen mukaan olla niin ensimmäisellä kuin toisella tavulla. Esimerkkejä:

Sana	Lausunta 1	Vaihtoehto
höistenda	[höi`stenda]	[`höistenda]
varvotte	[var`votte]	[`varvotte]
fursampletat	[en`sampletat]	[`ensampletat]
fehelda	[fe`helda]	[`fehelda]
värnoogen	[vär`noogen]	[`värnoogen]
värtait	[vär`tait]	[`värtait]
ersounne	[er`sounne]	[`ersounne]

On tärkeää kiinnittää huomiota oikeanlaiseen painotukseen: painoa ei tule ylikorostaa, vaan jälkitavun painoa tulee painottaa suunnilleen yhtä laimeasti kuin ensimmäisellä tavulla esiintyvää painoa.

5.1 Mijens Mahher

Mijens Mahher, ves eeden hefennuis,

saintehaid eedet daines nam.

Saavet daines voltdoum.

Hundat daines vaalus,

nee maans peel ais ga hefennues.

Datja mijeel tesvalsem

mijens ienvalsenne liebe.

Od datja mijeel mijens sindij giventat,

nee ais mijeg giventat datjai dijeel,

vej mijens var slondannun.

Inded ga aldetta mijee keusneel,

van renna mijen fosent.

Gans daines em voltdoum

od volte od kloirus iguentat.

Emmen.

5.2 Syyrevangeliume

Sels nee Emmel ersounnee feheldannun,

et Hes datjad nilleken sunnennem,

et ain värnoogen [vär´noogen],

ves Heines pieel usnae,

kotsoi hadoeel,

van iguennen whiesnen taveidoi.

5.3 Jolle-evangeliume

1 Tostait datjad kesarie Augustus kaskuen, et kak voltdoumes eedu detta

ulmeksus. 2 Tes ulmeksus eedu ensenne od hundu Kviriniusens eedeissem Syriens

landherrelet. 3 Ien okte koddu et vengretsa ulmeksuslisdeel, venne endeel

linneelem.

4 Nee koddu ga Joosep Galileiest, Nasarettens linnest od riennad

ulmeksuetat Judieel, Daavidens linneel Betlemmeel, gans hes eedu jek Daavidens

faljoee. 5 Hes koddu dietat feirgettaidensem, Mariens, me, ves vuottu lasjee.

6 Dijens diel eedeissem heerad Mariens varettuens teid, 7 od hes varettu sunnen,

ensennukennem [ensennukkennem]. Hes lindettu lasjen od settu heinen meintsereel, gans dijel

ain eedu veluee hundsijes.

5.4 Muita kahkoninkielisiä teoksia

Kahkonin kielellä kirjoitettuja teoksia on mahdollista selata niin ikään verkosta.

Verbeistä yleisesti:

Kahkonissa melkein kaikki verbit päättyvät a-kirjaimeen, jotkin verbit e-kirjaimeen.

Tässä teoksessa käytämme merkintää Æ viittaamaan niin a- kuin e-kirjaimeen. Eli esimerkiksi ilmaisu "kaikki ddÆ-loppuiset sanat" viittaa kaikkiin dda- ja dde-loppuisiin sanoihin.

Verbit taipuvat persoonissa, tosin kaikilla persoonilla ei ole itsenäistä persoonapäätettään (= joillakin persoonilla on sama persoonapääte).

Verbien tyylistä:

On olemassa lisäksi kaksi o-kirjaimeen päättyvää, runovivahteista verbiä: slo = lyödä; ko = mennä:

• Taivutus: slom, slon, slo, sloi, slote, sloi
• Taivutus: kom, kon, ko, koi, kote, koi

Usein kahkonin verbien a/e-loppukirjainta edeltää konsonantti, vain harvoin vokaali: Tällaista loppuvokaalia edeltävää vokaalia esiintyy esimerkiksi seuraavissa sanoissa:

• sie (suom. saada) ja
• sua (suom. suoda/sallia)

• run. stoa (normaalikielessä stenda; suom. seistä)
• run. lea (normaalikielessä jetsa; suom. jäädä)
• run. drie (normaalikielessä driella; suom. jatkaa)

Lisäksi muutamilla sanoilla on nykyään taipumuksena lyhentyä e:lliseen muotoon:

• snenda → sne (tietää)
• viede → vie (nähdä)

Modukset:

Kahkonissa on kuusi tapaluokkaa eli modusta:

• indikatiivi eli tositapa
• konditionaali eli ehtotapa (esim. pelaisi)
• potentiaali eli mahtotapa (esim. lienee)
• imperatiivi eli käskytapa
• kvotatiivi eli modus obliquus (me mengavem = "minä kuulemma leikin/pelaan")
• komparatiivi eli vertailutapa (me mengemmoim = minä tekisin mieluummin/suuremmalla innolla)

6.1 Indikatiivi

Indikatiivi eli werviis on perusmodus, joka kuvaa tekemisen todellisena. Indikatiivissa on mahdollista käyttää jokaista, neljää aikamuotoa: preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti.

6.1.1 Preesens

Preesens eli present ilmaisee nykyaikaa, tulevaa aikaa sekä jonkin asian tapahtumista yleisesti, aina.

Yksikkö
minä pelaan	me spielam
sinä pelaat	dan spielan
hän pelaa	hes spielae *

Monikko
me pelaamme	mij spielai
te pelaatte	te spielate
he pelaavat	dij spielai

Passiivi
pelataan	spielai

Kielteinen
aktiivi	p. + ain spiela
passiivi	ain spielai

* e-loppuiseen verbiin ei lisätä e-päätettä. Esimerkiksi hän syö on vain hes shööde, ei hes shöödee.

Huom! Verbit, jotka loppuvat -ie, taipuvat i-monikossa -ei-loppuisesti, lausumisen helpottamiseksi:

• sie + i = sei (=saavat)
• vie + i = vei (=näkevät)
• drie + i = drei (=jatkavat, run.)

Huom! Yksikön ensimmäinen persoona (minä) muutettiin 18. toukokuuta 2010 muodosta ja muotoon me. Hieman myöhemmin samana vuonna myös monikon ensimmäinen persoona (me, meidän) muutettiin muodosta vi muotoon mij, joka on muuten muodostettu monikoimalla kahkonin me-pronomini. Näin tehtiin kahkonin germaanivaikutuksellisuuden minimoimiseksi.

6.1.2 Imperfekti

Imperfekti eli impefort ilmaisee mennyttä tapahtumaa.

Imperfekti Æ-loppuisilla:

• Sääntö aktiiveille: verbi + d, paitsi minä-, sinä- ja te-persoonissa: verbi + dem/nd/ted.
• Sääntö passiiville: Passiivi on e-loppuisilla verbi + i + d, mutta a-loppuisilla on miellytty käyttämään i-tunnuksen asemesta ns. vanhaa passiivitunnusta -ja, koska i-tunnuksen käyttö imperfektin yhteydessä sekoittuisi -aid-partisiippiin.

Yksikkö
minä pelasin	me mengadem
sinä pelasit	dan mengand
hän pelasi	hes mengad

Monikko
me pelasimme	mij mengad
te pelasitte	te mengated
he pelasivat	dij mengad

Passiivi
a-loppuisilla	mengajad
e-loppuisilla	oppeid

Kielteinen
aktiivi	p. + ain mengad
passiivi	ain + verbi passiivissa

Imperfekti DÆ- ja tsa-loppuisilla:

• Sääntö: a/e-loppuvokaali u:ksi + persoonapääte minä-, sinä- ja te-persoonissa sekä passiivissa

Yksikkö
minä tein	me dettum
sinä teit	dan dettun
hän teki	hes dettu

Monikko
me teimme	mij dettu
te teitte	te dettute
he tekivät	dij dettu

Passiivi
tehtiin	dettui

Kielteinen
aktiivi	p. + ain dettu
passiivi	ain + verbi passiivissa

6.1.3 Perfekti

Perfekti eli pefort ilmaisee mennyttä aikaa siten, että 1) tekeminen on alkanut aikaisemmin ja se jatkuu edelleen, 2) tekeminen on tapahtunut menneisyydessä, mutta tarkkaa ajankohtaa ei kerrota tai 3) on olemassa mahdollista, että tekeminen tapahtuu myöhemmin.

• Me spielannum
• Dan spielannun
• Hes spielannun
• Mij spielannuim
• Te spielannute
• Dij spielannun
• Spielannuin (passiivi)

Ennen vuotta 2011 perfekti muodostettiin hafa-apuverbillä (harvemmin lyhyemmällä ha-verbillä) sekä verbin supiinimuodolla (lisäämällä verbin perään n). Tämä hafa-apuverbi taipui persoonissa, moduksissa ja tapaluokissa.

6.1.4 Pluskvamperfekti

Pluskvamperfekti eli pluskvampefort ilmaisee menneisyydessä päättynyttä tekemistä, joka päättyi ennen kuin jokin toinen toiminta alkoi.

Pluskvamperfekti muodostetaan muodostamalla verbin imperfekti, yksikön kolmannessa persoonassa ja liittämällä perään perfektipääte halutussa persoonassa.

• Me spieladennum
• Dan spieladennun
• Hes spieladennun
• Mij spieladennuim
• Te spieladennute
• Dij spieladennun
• Spielannuin (passiivi)

Luonnollisesti, jos tämän uuden muodostustavan alkuosa (eli verbi imperfektin yksikön kolmannessa) päättyy konsonanttiin kuten spielad, niin sen perään on lisättävä e-sidosväljyke.

Ennen vuotta 2011 pluskvamperfekti hafa-verbin imperfektillä ja verbin supiinimuodolla.

6.2 Konditionaali

Konditionaali eli kondenviis ilmaisee ehdollista tapahtumaa. Perinteisen käsityksen mukaan konditionaalia on mahdollista käyttää vain preesensissä ja perfektissä, suomen kielestä tuttuun tapaan.

Konditionaalin tunnus on -oi. Sen perään lisätään persoonapääte vain yksikön 1. ja 2. persoonassa sekä (valinnaisesti) monikon 2. persoonassa.

Konditionaalin tunnus -oi on lyhentynyt vanhasta konditionaalin päätteestä -oje, jota kaunokielessä vielä jonkin verran käytetään. Tämä niin sanottu kaunokonditionaali taipuukin persoonissa mutkikkaammin: -ojem, -ojen, -oje, -ojei/-oije, -ojete, -ojei/-oije, -oja.

6.2.1 Preesens

Yksikkö
minä pelaisin	me spieloim
sinä pelaisit	dan spieloin
hän pelaisi	hes spieloi

Yksikkö
me pelaisimme	mij spieloi
te pelaisitte	te spieloi(te)
he pelaisivat	dij spieloi

Passiivi
pelattaisiin	spieloi /
	(spieloja)

Kielteinen
aktiivissa	p. + ain spieloi
passiivissa	ain spieloi/spieloja

Konditionaali muodostetaan siis poistamalla viimeinen kirjain ja liittämällä konditionaalin tunnus -oi ja persoonatunnus y.1.p:ssa ja y.2.p:ssa ja haluttaessa m.2.p:ssa.

Kuitenkin -ie-loppuisista verbeistä poistetaan kaksi kirjainta, jotta lausuminen olisi helpompaa:

• sie + oi = soi (=saisi)
• vie + oi = voi (=näkisi)
• drie + oi = droi (=jatkaisi, run.)

6.2.2 Imperfekti

Konditionaalin imperfekti, jota suomen kielessä ei ole, on lisätty kahkoniin 6. huhtikuuta 2011. Konditionaalin imperfekti voidaan muodostaa vain silloin, kun se ei muistuta indikatiivin preesensiä.

Konditionaalin imperfektin muodostus:

-d-loppuinen imperfekti	vaala+imperfekti+kond.pääte	vaalad + -oim/-oin/-oi
-u-loppuinen imperfekti:	detta+imperfekti+kond.pääte	dettu + -im/-in (dettui ei käy, koska se on yhtenevä ind. preesensin kanssa)

6.2.3 Perfekti

Aktiivi:

• spieloi + perfektin pääte (nnum/nnun/…)

Passiivi:

• spieloi + nnuin

Ennen perfekti muodostettiin hafa-apuverbin konditionaalimuodolla ja verbin supiinimuodolla.

6.3 Potentiaali

Potentiaali eli mahdenviis ilmaisee viestijän pitävän käsittelemäänsä asiaa mahdollisena tai todennäköisenä. Potentiaalin tunnus on aktiivissa -nke [nkke] ja passiivissa -inke [inkke].

Persoonapäätteitä ei potentiaalissa käytetä.

Potentiaalin muodostus -Æ-loppuisilla verbeillä:

	Preesens	Imperfekti	Perfekti	Pluskvamperfekti
Aktiivi	menganke	menganked	mengankennun	mengankedennun
Passiivi	mengainke	mengainked	mengankennuin	mengankedennuin

Potentiaalin muodostus -DÆ- ja -tsa-loppuisilla*) verbeillä:

	Preesens	Imperfekti	Perfekti	Pluskvamperfekti
Aktiivi	dettanke	dettunke	dettankennun	dettunkennun
Passiivi	dettainke	dettuinke	dettankennuin	dettunkennuin

• *) -tta/-tte, -dda/-dde, -ta/-te, -da/-de, -tsa

Kielteinen:

Kielteisen muodon muodostus on helppo, sillä persoonia ei siinäkään tarvitse miettiä:

• ain + potentiaalimuoto sellaisenaan

6.4 Imperatiivi

Imperatiivi eli kaskenviis ilmaisee käskyä tai kehotusta. Kahkonissa on perusimperatiivi ja lyhytimperatiivi. Lyhytimperatiivia käytetään nykyään enemmän.

Pelaa:
a-loppuinen:	spiela	→	spiela
e-loppuinen:	sange	→	sang *
de-loppuinen:	shööde	→	shööt
dde-loppuinen:	kodde	→	kot

* Lopun kaksoiskonsonantit muuttuvat yhdeksi konsonantiksi; esimerkiksi sanan "komm" sijasta tulee kirjoittaa "kom".

Pelatkaa:
verbi + ten	→	spielaten

Pelatkaamme:
verbi + tem	→	spielatem

Pelatkoon / pelatkoot:
verbi + t	→	spielat

Pelattakoon (passiivi):
verbi + ja + t	→	spielajat

6.4.1 Lyhyt imperatiivi

Imperatiivin lyhytmuoto on lyhennetty versio imperatiivista. Lyhytmuoto on muodostettavissa monikon persoonista ja yksikön kolmannesta persoonasta.

Lyhytmuotoa ei voi kuitenkaan muodostaa yksikön kolmannesta persoonasta silloin, kun verbin lopussa on t- tai d-kirjainta (sodda, kodde, detta, ninde jne), koska yksikön kolmannen persoonan imperatiivin tunnus on t.

Verbeistä, jotka päättyvät tte tai te ei kannata muodostaa lyhytmuotoa, koska ne muistuttaisivat liikaa kyseisten verbien indikatiivitaivutuksia yksikön ensimmäisessä (esimerkiksi vottem) ja toisessa persoonassa (esimerkiksi votten).

Arvatenkin lyhytmuotoa on mielekästä käyttää vain, kun verbin lopussa ei ole liikaa peräkkäisiä konsonantteja. Tulisihan esimerkiksi sanan "konstrat" (suom. rakentakoon) lyhytmuodoksi "konstrt", joka olisi liian mutkikas soveltuakseen järkevään käyttöön (nykyään on tälle sanalle onneksi germaanivaikutuksellisettomampikin vaihtoehto olemassa: höienda, suom. rakentaa).

Lyhytmuoto muodostetaan seuraavan, kolmen säännön mukaan:

---

1a) Sanan lopusta poistuu dÆ, jos sitä edeltää vokaali:

• shööde + pääte    →     shöö + pääte
• looda + pääte    →     loo + pääte

---

1b) Sanan lopun dÆ muuttuu t-kirjaimeksi, jos dÆ:ta edeltää konsonantti:

• belda + pääte      →     belt + pääte
• stenda + pääte    →     stent + pääte
• jahda + pääte    →     jaht + pääte

---

2) Sanan lopun ddÆ tai tta muuttuu t-kirjaimeksi:

• ladda + pääte     →     lat + pääte
• kodde + pääte     →     kot + pääte

---

3) Muuten poistetaan viimeinen kirjain:

• sefa + pääte       →      sef + pääte
• komme + pääte   →     kom + pääte (kaksoiskonsonantti yhdentyy)

---

6.5 Kvotatiivi

Kvotatiivi, joka kuvaa toisen käden tietoa, vastaa muodostustavaltaan muita tapaluokkia; tunnus on -ve, ja se sijoitetaan verbin ja persoonaliitteen väliin. Kvotatiivi suomennetaan usein kuulemma tekee. Kvotatiivia käytetään, kun puhuja välittää kuulijalle kolmannelta taholta peräisin olevan sanoman.

Muodostussäännöt:

Aikamuoto	Muodostus	Esimerkki
Preesens	verbi + ve + persoonatunnus	menga·ve·m
Æ-loppuisten imperfekti	verbi + ve + imperfekti- ja persoonatunnus kuten indikatiivin imperfektissa.	stepella·ve·dem
DÆ- ja tsa-loppuisten imperfekti	verbi y.3.p:n imperfektissä + ve + persoonatunnus	dettu·ve·m
Perfekti	verbi + ve + perfektin tunnus kuten indikatiivissa	fleega·ve·nnute
Æ-loppuisten pluskvamperfekti	verbi + ve + imperfektin tunnus d + perfektin tunnus kuten indikatiivissa	nirskella·ve·de·nnun
DÆ- ja tsa-loppuisten pluskvamperfekti	verbi y.3.p:n imperfektissä + ve + perfektin tunnus kuten indikatiivissa	syttetsu·ve·nnum

Kvotatiivin käyttöä selventää seuraavat esimerkit:

Kvotatiivin muodostus Æ-loppuisilla verbeillä:

Preesens	Imperfekti	Perfekti	Pluskvamperfekti
Me mengavem	Me mengavedem	Me mengavennum	Me mengavedennum
Dan mengaven	Dan mengavend	Dan mengavennun	Dan mengavedennun
Hes mengave	Hes mengaved	Hes mengavennun	Hes mengavedennun
Mij mengavei	Mij mengaved	Mij mengavennuim	Mij mengavedennuim
Te mengavete	Te mengaveted	Te mengavennute	Te mengavedennute
Dij mengavei	Dij mengaved	Dij mengavennun	Dij mengavedennun
Mengavei	Mengaveid	Mengavennuin	Mengavedennuin

Kvotatiivin muodostus -DÆ- ja -tsa-loppuisilla*) sanoilla:

Preesens	Imperfekti	Perfekti	Pluskvamperfekti
Me eedevem	Me eeduvem	Me eedevennum	Me eeduvennum
Dan eedeven	Dan eeduven	Dan eedevennun	Dan eeduvennun
Hes eedeve	Hes eeduve	Hes eedevennun	Hes eeduvennun
Mij eedevei	Mij eeduve	Mij eedevennuim	Mij eeduvennuim
Te eedevete	Te eeduvete	Te eedevennute	Te eeduvennute
Dij eedevei	Dij eeduve	Dij eedevennun	Dij eeduvennun
Eedevei	Eeduvei	Eedevennuin	Eeduvennuin

• *) -tta/-tte, -dda/-dde, -ta/-te, -da/-de, -tsa

Kielteinen:

	Preesens	Imperfekti	Perfekti	Pluskvamperfekti
Aktiivi	Me ain mengave	Me ain mengaved	Me ain mengavennun	Me ain mengavedennun
Passiivi	Ain mengavei	Ain mengaveid	Ain mengavennuin	Ain mengavedennuin

	Preesens	Imperfekti	Perfekti	Pluskvamperfekti
Aktiivi	Me ain eedeve	Me ain eeduve	Me ain eedevennun	Me ain eeduvennun
Passiivi	Ain eedevei	Ain eeduvei	Ain eedevennuin	Ain eeduvennuin

6.6 Kielteinen muoto

Kielteisen muodon (kahk. hyllenduslek mood) muodostus:

• ain + verbi kyseessä olevan moduksen y.3.p:ssa (paitsi preesensissä: perusmuodossa)

Moduksittain:

Modus	Aktiivissa	Passiivissa	Vanh. passiivissa
Indikatiivi:	p. + ain spiela	ain spielai	ain spielaja
Konditionaali:	p. + ain spieloi	ain spieloi	ain spieloja
Potentiaali:	p. + ain spielanke	ain spielainke	ain spielajanke
Kvotatiivi:	p. + ain spielave	ain spielaive	ain spielajave
Imperatiivi:	Inded + spiela/spiel(a)ten/spiel(a)tem/spielat

Poikkeus: ei ole (y.3.p) = em ain (runokielessä jopa: ain eede)

Huom! Kieltosanasta ain on olemassa myös virallisempi muoto, ainde.

6.7 Passiivi

Passiivin (kahk. passive) muodostus:

Preesens:

Muodostus	Esimerkki
verbi perusmuoto + -i	menga → mengai

Imperfekti:

Muodostus	Esimerkki
a-loppuiset verbit	menga → mengajad
e-loppuiset verbit	oppe → oppeid
DÆ- ja tsa-loppuiset verbit	votte → vottui

Perfekti:

verbi + nnuin

• Mengannuin
• Oppennuin
• Vottennuin

Pluskvamperfekti:

verbi imperfektissä y.3.p:ssa + nnuin

• Mengadennuin
• Oppedennuin
• Vottunnuin

6.7.1 Passiivi ja monikollinen objekti

Kun kyseessä on aktiivilause, objekti on aina joko akkusatiivi- tai partitiivimuodossa:

• Shöödem pitsee. Syön pitsaa.
• Shöödem pitsen. Syön pitsan.

Passiivilauseen ollessa kyseessä partitiivi on edelleen partitiivi, mutta genetiivin sijasta käytetään kuitenkin nominatiivia:

• Pitsee shöödei. Pitsaa syödään.
• Pitse shöödei. Pitsa syödään.

Eli passiivilauseessa objekti ei ole genetiiviakkusatiivissa (-n) vaan nominatiiviakkusatiivissa eli ilman päätettä, suomen kielen mallin mukaan. Tämä pätee yksikkömuodossa olevaan objektiin.

Passiivilauseen akkusatiivin sija:

Kun nominatiiviakkusatiivissa oleva objekti on monikossa, pitää (passiivilauseen tapauksessa) nominatiiviakkusatiivin sijasta käyttää genetiiviakkusatiivia:

• Pitsijen shöödei. (suom. Pitsat syödään., tavallaan: Pitsojen* syödään.)

Nominatiivissa oleva monikko (-ij) jääköön yksinomaan subjektilliseen käyttöön:

• Pitsij shöödei. (suom. Pitsat syövät.)

Syy genetiiviakkusatiivin käyttöön monikollisen objektin sisältävässä passiivilauseessa:

Monikollisessa objektissa on käytettävä genetiiviakkusatiivia silloin kun objekti on monikossa, koska muutoin lauseeseen tulisi monitulkintaisuutta, kun ei voida kieliopillisesti havaita, onko Pitsij lauseen objekti vai subjekti. Tämä johtuu siitä, että kahkonissa passiivin monikon tunnus (-i, esim. shöödei) on sama kuin aktiivin monikon tunnus (-i; esim. shöödei) Jotta tältä kaksitulkintaisuudelta voitaisiin välttyä, on päätetty, että nominatiivimuodossa olevan monikollisen objektin sijaan käytetään passiivilauseissa genetiiviakkusatiivimuodossa olevaa objektia.

6.7.2 Partitiivinen subjekti

Subjekti voi olla partitiivissakin, etenkin silloin kun subjektin lukumäärä on tuntematon tai sitä ei haluta tähdentää (esimerkiksi uusia taloja nousee kuin sieniä sateella) tai kun subjektin lukumäärä ei ole laskettavissa olevaa tyyppiä (esimerkiksi vettä sataa ja mansikoita kasvaa) Tällöin predikatiivissa käytetään yksikön muotoa:

• Värsijee dommijee höidae ais svamppijee vihmens taidem.
• Mansinmorii ylhae mijens gordmaal.
• Lumee vaimad.
• Hefel bliiae bleilijee.
• Ikhijee stepellad vool.

6.8 Morfeemijärjestys

Morfeemien eli sanaosien liittämisjärjestys on jo ilmaistu kunkin moduksen kohdalla. Tässä on kuitenkin tarkoitus ilmaista morfeemijärjestys yhtenä taulukkona. Ilmaistuna on indikatiivin, konditionaalin, potentiaalin ja kvotatiivin morfeemijärjestys. Imperatiivilla on omat muodostussääntönsä, eikä siinä kaikkia morfeemeja edes voi käyttää.

#	Osa	Morfeemit
1.	Verbi	menga / detta / ...
2.	Komparatiivin tunnus	loppu-a/e pois + -emma
2.	Imperfektin u-tunnus DÆ- ja tsa-loppuisilla	u
2.	Moduksen tunnus	oi / ve
2.	Passiivin tunnus	i / ja
2.	Potentiaalin tunnus	nke
2.	Aikamuoto	- / d / nnu- / dennu-
2.	Persoonaliite/passiivi * 1) 2)	m, n, -/e/n, i/im, te, i/n, -/in
3.	-kO	s
4.	-hAn/-pA	hai/p (p ei käy jos s:ää on käytetty.)

* 1) Perfektissä ja pluskvamperfektissä passiivi tulee tähän väliin.
   2) Indikatiivin imperfektin y.2.p:ssa tulee ensin persoonaliite n ja sitten vasta imperfektin liite d.

On tärkeä huomata, että taulukko ei ole täysin informatiivinen. Se ei esimerkiksi kuvaa, milloin käytetään mitäkin persoonaliitettä. Lisäksi taulukossa ilmoitettu järjestys ei ole kaikissa tapauksissa pätevä. Tämän taulukon käyttämisen sijaan tulisikin viitata aina kun mahdollista itse moduksia kuvaaviin kappaleisiin.

6.9 Partisiipit

6.9.1 I ja II partisiippi

Ensimmäisen ja toisen partisiipin (prest od ender partisippel) tunnukset ovat aktiivissa nne ja nt ja passiivissa tte ja aid.

	AKTIVE	PASSIVE
1. PARTISIPPEL	sanova seidenne	sanottava seidette
2. PARTISIPPEL	sanonut seident	sanottu seidaid

6.9.2 Attribuuttina ja predikatiivina käyttö

	ATTRIBUTELET	PREDIKATIVELET
1. AKTIVE PARTISIPPEL	Menganne lasje em ter. Leikkivä lapsi on terve.	Saavoij eedei teddettannij. Tulokset ovat tyydyttäviä.
1. PASSIVE PARTISIPPEL	Shöödettij svamppij em snenda. Syötävät sienet pitää tuntea.	De bok em ain rekommendatte. Se kirja ei ole suositeltava.
2. AKTIVE PARTISIPPEL	Ekspereidant lekastel em dynlek. Kokenut lääkäri on rauhallinen.	Eedetes trettantij? Oletteko väsyneitä?
2. PASSIVE PARTISIPPEL	Poodest soppaid bok ain matset meksa. Kioskista ostettu kirja ei maksa paljon.	Morrij eedei pendaidij. Seinät ovat maalatut.

• Amnokij eedei maistlekijee. Omenat ovat maukkaita.
• Vete em terennee. Vesi on terveellistä.

6.9.3 Ero suomen partisiippeihin

Ansiente futurus Hän on sen vielä sanova. Hes em veel den seide.	Mostuens seiendus od kloutspletsek Hänen on sanottava totuus. Heinen em seide werus. Kuulin jotain muuta sanottavan. Lisnadem mennee endree seide.
Supinne Niin hän on sanonut. Nee hes seidennun. Hän ei sanonut niin. Hes ain seidu nee.	Passive supinne Hänelle on sanottu totuus. Heineel seidennuin werus.

6.10 Nominaalirakenteet

Nominaalirakenteissa (kahk. nominalihöiendekij) on perinteisesti käytetty suomesta lainattuja -ma-alkuisia liitteitä, kuten -mas = -massa/-mässä. Vuonna 2011 alaa ovat vallanneet analyyttiset nominaalirakenteet.

6.10.1 II ja III infinitiivi

Kahkonissa on sekä synteettinen että analyyttinen infinitiivirakennejoukko. Synteettisiä muotoja käytettäneen enemmän kaunokielessä ja analyyttisiä muotoja normikielessä.

Suomeksi	Synteettinen	Analyyttinen
pelaamassa:	spielmas, shöötmas	et shööde
pelaamasta:	spielmast, shöötmast	vol et shööde
pelaamaan:	spielmaal, shöötmaal	et shööde
pelaamalla/pelaten:	spielmal, shöötmal	nee et shööde
pelaamatta:	spielmak, shöötmak

-mas-infinitiivin käyttö:

Analyyttinen versio -mas-infinitiiville olemassa vain futuurisena ilmaisuna. Esimerkkilause:

• Matsemmat verkijee em et saave syttemmat. = Lisää tehtäviä on tulossa myöhemmin.
• Fensij eedei et saave ildemmat. = Ystävät ovat tulossa illemmalla.

Sitä vastoin synteettistä -mas-infinitiivia käytetään edelleen nimenomaan kestopreesensinä:

• Eedem just detmas skuulverkijee. = Olen juuri tekemässä läksyjä.
• Me eedem verkmas. = Olen työskentelemässä/tekemässä töitä.

Synteettisen infinitiivin muodostussääntö:

• Verbi ilman viimeistä kirjainta + haluttu pääte.
• Paitsi: -dÆ, -ddÆ, -ttÆ → -t

Poikkeukset:

"Poikkeuksena" perussääntöön on se, että KnÆ-loppuiset sanat (nnÆ-loppuisia lukuun ottamatta) taipuvat siten, että n-kirjaimen vasemmalle puolelle tulee e. Tämä "vokaaliväljyke" lisätään, jotta liikaa konsonantteja ei nominatiivia muodostettaessa esiintyisi peräkkäin; muutoinhan esimerkiksi laafna-sanan -mas-nominatiivimuodosta tulisi hyvin vaikeasti lausuttava: laafnmas.

Esimerkkejä, joissa n-kirjaimen eteen tulee e-vokaaliväljyke (tämän enempää näitä sanoja ei viljalti lienekään):

laafna laafenmas

löhna löhenmas

vihna vihenmas

mökna mökenmas

volna volenmas

jelna jelenmas

serna serenmas

forderna forderenmas

journe jourenmas

visna visenmas

lisna lisenmas

lisne lisenmas

Yleisimmin n-vokaalia esiintyvät konsonantit näyttävät olevan s, r, l, h, f, k ja t.

6.10.2 Temporaali

• pelattaessa/pelatessa/pelaten: spieleissem

Muodostus:

• a tai e pois lopusta + "eissem".

Huom! Kahkonissa on erikseen genetiivi ja akkusatiivi, joten on muistettava käyttää oikeata sijaa:

• boikken viedeissem = pojan(<obj.) nähdessään (poika siis nähtiin)
• boikkens viedeissem = pojan(<gen.) nähdessä (poika siis näki)

6.10.3 Imperfektinen "temporaali"

• pelattua + persoonapääte: spieladeissem, viedueissem, koddueissem, dettueissem

Muodostus:

• Verbin imperfektimuoto kolmannessa persoonassa + "eissem".

Runollisessa kielenkäytössä voidaan e jättää u-loppuisilla imperfekteillä pois: kodduissem, dettuissem

6.10.4 Perfektinen "temporaali"

• ollessa(ni/si/...) pelannut: spielannuissem

Muodostus:

• verbi + nnuissem

6.11 II infinitiivin instruktiivi

II infinitiivin instruktiivia käytetään, kun jotain tointa tehdään jonkin muun tekemisen sivussa:

• pelaten: spieleim, shöödeim, sjukkeim, viesseim

Muodostus:

• a tai e pois lopusta + "eim".

6.11.1 Finaali

Suomessa finaalin pääte on -kse(en). Kahkonissa finaalilla ei ole päätettä. Sen sijalla käytetään et-konjunktiota ja verbin perusmuotoa. Painotuksen lisäämiseksi voidaan käyttää var et detta -rakennetta.

Finaalinen lauseenvastike

• Paina tästä tyhjentääksesi listan. Knapsa teseel, et tyhete lisde.
• Jatkaaksesi asennusta vapauta levytilaa. Et driella instellueni, renna ketasveluee.
• Syötkö elääksesi? Shöödens et whiese?
• Lähdin maalle levätäkseni. Koddum maeel et huile.
• Tämä on liian hyvää ollakseen totta. Tes em höit fimsee et eede wer.
• Hän on liian heikko lähteäkseen matkalle. Hes em höit hoves (vanh. felle) et kodde kottoeel.
• Mies sulki oven huomatakseen, että oli unohtanut avaimet. Mahe lakensettu uksen od semes viendu, et ketsij untendannun.

Suomessa passiivilausetta ei voi muuntaa finaaliseksi lauseenvastikkeeksi, eikä finaalista lauseenvastiketta voi liittää passiivilauseeseen. Sen sijaan suomessa käytetään finaalirakenteen sijasta -minen-johdoksen translatiivia:

• Tilanteen helpottamiseksi käytettiin kaikkia keinoja. Et detta steidus lettemmatat, kasuttui ien viisijee. (Sutjakamminkin: Ien viisijee kasuttui et detta steidus lettemmatat.)

Kvantum-lauseenvastike

• Muistaakseni asia oli näin. Meines mindueni (meines minduens mekken) ikte eedu dint.
• Tietääkseni asia on jo ratkaistu. Meines snendueni (meines snenduens mekken) ikte ul soluteidannuin.
• Kaikki eivät huomatakseni olleet paikalla. Meines viendueni (meines vienduens mekken) ien okte ain eedu sijem.
• Mennäksemme suoraan asiaan pidänkin tämän puheen nyt heti. Et lehetsa reget ikteni, heldammeg tes tooguen teit teidem.
• Tietääksemme asia on jo ratkaistu. Mijens snendueni ikte ul soluteidannuin.
• Hänen tietääkseen asia on jo ratkaistu. Heines nafueni ikte ul soluteidannuin.
• Pojan tietämän mukaan (ei: pojan tietääkseen) asia on jo ratkaistu. Boikkens snendueni ikte ul soluteidannuin.

Intensiteettirakenne

• Nauroin kuollakseni. Narrovadem et eedum sorda. / Narrovadem et lehkomt sordum.
• Hän häpesi kuollakseen. Heinee sheimad et eedu sorda.
• Sydän sykki pakahtuakseen. Sedde sjukkad et eedu stennehda.

Fatum-rakenne

• Tauti menee, jos on mennäkseen. Tööbe visnae, jel visnae. / Tööbe visnae, jel em et visna. (Rakenteesta: jel em nee et em visna.)
• Tulee pappi tyhmemmästäkin, jos on tullakseen. Dummemmag heerendae pappe, jel heerendae. Dummemmag heerendae pappe, jel em et heerenda. (Rakenteesta: jel em nee et em heerenda.)

6.11.2 IV infinitiivi

IV infinitiivin tunnus on -ne ja -us, joista käytetympi on -us-pääte. Tuota -ne-päätettä käytetään nykyisellään enää ani harvoin.

Esimerkit:

• spiela → spielne, spielus (pelaaminen/paluu)
• kodde → kotne, koddus (meneminen/meno)
• fleega → fleegne, fleegus (katsominen/katsonta)
• sorda → sortne, sordus (kuoleminen/kuolema)
• kasutta → kasutne, kasuttus (käyttäminen/käyttö)

Muodostus:

• -ne-loppuisissa käytetään samaa sääntöä kuin II ja III infinitiivissä.
• -us-loppuiset muodostetaan poistamalla viimeinen kirjain ja lisäämällä -us.

Tätä -us-tunnusta käytetään myös suomen uus-/yys-päätteen vastineena.

6.11.3 IV infinitiivin os-pääte

Jotakuinkin suomen -os/-ös-päätettä vastaa kahkonissa -os-pääte. Tätä taivutetaan -us-päätteen tavoin. -os-päätettä käytetään usein teon kohteen/tuloksen ilmaisemisessa, joskin joskus myös -us-päätettä. Kyseessä on lähes aina jotain konkreettista, usein jokin esine.

Esimerkkejä teon tuloksena olemisesta (usein konkreettisia kohteita):

teos: dettos, verkellos rakennus: höiendos maalaus: pendos käännös: kailendos tuote: detendos halko: lahkos naarmu: skraalos laite: pluttos kopio, moniste, kahdennos: daandos

uloste: defekeidos siivu, viipale, leike: skerdos paisti: keresdos liite: lehkettos tulostus, tuloste: prindos kirjoitelma: vengros syötävä, ruoka, eväs: shöödos kierros: triellos taideteos: kundsos

mainos: ados jae: jakkos eväste: kaakkos suomennos: soomendos ruotsinnos: rootsendos vironnos: estendos, estnelvendos englanninnos: englendos, engelnelvendos

-os-loppuisen sanan juurena voi olla myös substantiivi tai adjektiivi:

• voide: feljos
• kyljys: geljos
• varjo: erdos
• asema: jektos
• versio: endros
• mustelma: mosdos

Dimunitiivisenä päätteenä; taustalla substantiivi tai adjektiivi:

• sammal: samlos
• suku: faljos
• emäntä: mamos
• tavara: davaros
• aarre: ardos

-os-päätettä käytetään kirjavalti myös muissa tarkoituksissa:

muisti: mindos ote: kauktos sääntö: settos hämärä: himlos istunto: sittos yritys: treddos vamma: hunjuros palaute: taksettos viihde: whirlekkos luento: lessos usva: summos myrkky: pyttos

hehku: heddos vastakaiku: takringos ammatti: kallos tapaus: kerdos häivyte, feidi: himlendos sadekuuro: vihmesuuhos hymy: smeelos yhteisö: semlekkos miete: uumos koillinen: valgekulgos huhu: huuhos kulho, vakka: senglos, gooros

Harvemmin -os-päätettä käytetään -us-päätteen korvaajana, itse tekemisen ilmaisijana:

• matka: kottos
• palvelus: palvos
• liikunta: mavoiretsos

6.12 Lauseenvastikkeet

Lauseenvastikkeilla (kahk. kloutspletsekij) voidaan lyhentää lauseen pituutta. Liiallisella käytöllä saattaa kuitenkin olla ymmärtämättömyyteen johtavia vaikutuksia.

• Luulen, että hän tekee niin. Uumam, et hes dettae nee.
• Luulen hänen tekevän niin. Uumam heinen detta nee.

• Kuulin, että hän voitti. Sulssadem, et hes vindu.
• Kuulin hänen voittaneen. Sulssadem heinen vinden. (Tässä esiintyy yhä supiini, vinden.)

• Hän halusi, että teen niin. Hes vaalad, et dettam nee.
• Hän halusi minun tekevän niin. Hes vaalad meinen nee detta.

• Minusta tuntuu, että kohta alkaa sataa. Meinest denlae, et kota algae vihma.
• Kohta tuntuu alkavan (taitaa alkaa) sataa. Kota denlae alga vihma.

Genetiiviakkusatiivi säilyy myös lauseenvastikkeessa:

• Luulin, että hän jo rakensi talon. Uumaden, et hes ul höiendu dommen.
• Luulin hänen jo rakentaneen talon. Uumaden heinen ul höiendan dommen.

6.13 Verbien johdoksia

Verbien merkitystä voidaan muuttaa johdoksin. Kun verbiin liitetään johdos, yleensä riittää muuttaa verbin viimeinen kirjain e:ksi. Tietyissä tapauksissa on kuitenkin tarpeen mukauttaa pohjalla olevaa verbiä muinkin keinoin, näistä seuraavassa kohdassa, Johdoksen lisäämisen aiheuttamat muutokset pohjaverbiin.

Verbin johdoksia:

• -ella   (spiela → spielella, pelata → pelailla)
• -etta   (vie → vietta, nähdä → näyttää)
• -ehda (fleega → fleegehda, katsoa → katsahtaa)
• -etsa   (vie → vietsa, nähdä → näkyä)
• -enda  (heera → heerenda,  vie → vienda; tulla → tulla jkskn, nähdä → huomata)

Muita verbeissä esiintyviä liitteitä:

• -eida (automatiseida, prosesseida, faskineida)
• -esda (hyresda, kahesda, gihesda, serkesda, lahkesda, sheimesda, inesda, lehesda, tuhesda, arresda, vilgesda, ...)
• -da (keresda, summesda, dummesda, iljasda, algusda, tivesda, skarda, gihda, minusda, ...)
• -elda (Rajoittuu sanoihin: imelda, ymelda, tsievelda)

6.14 Johdoksen aiheuttamat muutokset pohjaverbiin

Pohjaverbin loppu-a muuttuu aina e:ksi. Lisäksi tulee ottaa huomioon seuraavat seikat:

• Kun -nda-johdos lisätään, pohjaverbin loppuvokaalia edeltävä d saattaa poistua tai sulautua edeltävään konsonanttiin, esimerkkejä:
  • häikäistä, sokaista (v): blinnenda (blinda+nda)
  • pitää (v;jonakin): hellenda (helda+nda)
  • keksiä (v): looenda (looda+nda)
  • tajuta (v): snennenda (snenda+nda)

• Jos pohjaverbi loppuu -nda, muuttuu se muotoon -nne, kun kyseessä on johdoksen -tsa lisääminen:
  • lisääntyä (v): lisennetsa (lisenda+tsa)
  • koukistua, taipua (v): bennetsa (benda+tsa)
  • perustua, rakentua (v): höiennetsa (höienda+tsa)
  • lieventyä (v): hailennetsa (hailenda+tsa)
  • kehittyä (v): syslennetsa (syslenda+tsa)

-ord-liite:

Yllä mainitut seikat pätevät myös -ord-liitettä lisättäessä. Siinä vaan ei tapahtu loppuvokaalin muuntamista a:sta e:ksi, vaan loppuvokaali poistetaan ja tämän perään liitetään -ord-liite.

6.15 Apuverbejä

Me mahdam detta.	Voin/osaan tehdä.
Me meidam detta.	Saatan tehdä.
Me vaalam/villam detta.	Haluan tehdä. Tahdon tehdä.
Me taidam detta.	Aion tehdä.
Meinen em detta.	Minun on tehtävä. / Minun täytyy tehdä.
Meinen em mer detta.	Minun on määrä tehdä.
Meinen heerae detta.	Minun tulee tehdä.
Me treddam detta.	Yritän tehdä.
Me vaalesdam detta.	Pyrin tekemään. / Yritän tehdä.
Me siem detta.	Saan tehdä.

• tavoittamattomissa: vol taveiduens alent
• näkymättömissä: vol vieduens alent, lymmeis
• näkyvissä: vieduens alet
• tavoitettavissa: taveiduens alet, taveidettet
• ilmi, selville: segesuens altat
• myytävissä: et selda
• näkemätön (joka ei näe): viedenlous (viedenne+lous)
• näkemätön (jota ei ole nähty): viedaidlous
• ennestäännähty: enneviedaid
• ennennäkemätön: enneviedaidlous
• odottamaton (joka ei odota): venlous (venna+lous), vuotlous
• odottamaton (joka on tullut odottamatta/arvaamatta): vennaidlous, vuottaidlous
• uskomaton (joka ei usko): usenlous (usna+lous)
• uskomaton (hämmästyttävä taikka jokin jota on vaikea uskoa): usnaidlous

8.1 Muodollinen futuuri heera-verbillä

Muodollisella futuurilla (formelle heerlek fremtaidus) korostetaan asian tapahtumista tulevaisuudessa. Suomen muodollinen futuuri ilmenee ilmaisussa tulla tekemään jtkn tai vanhantyylisessä futuurissa on tekevä jtkn.

Yleensä muodollista futuuria ei ole tarpeen käyttää, sillä asian tapahtuminen tulevaisuudessa ilmenee lauseyhteydestä. Esimerkiksi lauseessa "Huomenna lähden kouluun." ei tarvitse erikseen ilmaista futuuria, koska lauseenjäsen "huomenna" kertoo tapahtuman tapahtuvan tulevaisuudessa.

Muodollinen futuuri muodostetaan heera-verbillä (suom. tulla) ja verbin perusmuodolla:

• Hän tulee lähtemään kotiin. Hes heerae kodde khoteel.
• Hän oli tekevä suuria sankaruuksia. Hes heerad detta storrijee hierlekkuijee.

8.2 Muodollinen futuuri eede-verbillä

4.11.2010 kieleen kehitettiin uusi rakenne tulevaisuuden ilmaisemista varten, ns. muodollinen futuuri eede-verbillä eli formelle eedlek fremtaidus. Se muodostetaan rakenteella eede var et detta mennee, suom. olla tekevä jtkn (suoraan käännettynä: *olla kohti että tehdä jotakin).

• Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! (Ef. 5:14): Havesda dan ves shuuven, od höietsa sorduist, nee Kristus em var et dainee valgesda!

8.3 Eede et detta -rakenne

Kahkonin eede et detta -rakenne on hyvin monipuolinen. Sitä voidaan käyttää useammassa tarkoituksessa, asiayhteydestä riippuen. Seuraavana on esitetty tämän rakenteen käyttötarkoituksia lähemmin.

8.3.1 Mahdollisuutta ilmaisemassa

Jonkin asian mahdollisuutta tai mahdollisena pitämisenä voidaan ilmaista kahkonin eede et detta -rakenteella. Se voidaan kääntää suomeksi esimerkiksi on mahdollista tehdä, on tehtävissä, voi tehdä.

Esimerkkejä:

• Tes taulest em et viede ensamplijee appukens kasuttuest. (vrt: mahdae viede / em viettelet).
  • Suomeksi: Tässä taulussa on nähtävissä esimerkkejä sovelluksen käytöstä.
• Semtait foirtek sammad, od ain ainnee endree eedu et viede ais storre, koldem morre.
  • Suomeksi: Samassa tulitikku sammui, ja näkyvissä oli vain paksu, kylmä muuri.
• Posdeloodest em et leida ien teineel sendaidij mejakellokij. (vrt: mahdae leida / em leidettelet).
  • Suomeksi: Saapuneet-kansiosta löytää (tai pelkkä: Saapuneet-kansiossa on) kaikki teille lähetetyt viestit.

8.3.2 Tulevaisuutta ilmaisemassa

Infinitiivin käyttö tulevaisuutta ilmaisemassa:

• Matsemmat verkijee em et saave syttemmat. = Lisää tehtäviä on tulossa myöhemmin.
• Fensij eedei et saave ildemmat. = Ystävät ovat tulossa illemmalla.

8.3.3 Toiminnon alkaminen

Kun jokin toiminto tai tapahtuma on alkamaisillaan, voidaan käyttää eede et detta -rakennetta:

• Versoij bryydei frostens alent, / lootten em et whirretsa. = Oraat nousee roudan alta, / herää luonnon elämä.

8.3.4 Intensiteettirakenne

Kun jokin toiminta on lähellä tai jokin toiminta meinaa tapahtua, käytetään eede et detta -rakennetta, kun taas suomessa käytetään finaalia:

• Narrovadem et eedum sorda. = Nauroin kuollakseni.
• Meines sedde eedu et stennehda lufduest. = Sydämeni oli pakahtua ilosta.
• Grennee em ain et jetsa thalertat. = Viljaa ei ole jäädä talveksi.

8.3.5 Fatum-rakenne

Suomen kielen ns. fatum-rakennetta (ks. Finaali) vastaa kahkonin eede et detta -rakenne:

• Tööbe visnae, jel em et visna. = Tauti poistuu, jos on poistuakseen

Nominit taipuvat sijamuodoissa. Nomineja ovat substantiivit, adjektiivit, numeraalit ja pronominit. Sanoja taivutetaan muodostamalla sanavartalo ja lisäämällä sanavartalon perään haluttu sijapääte.

Konsonanttiloppuisilla lisätään sanavartalon ja sijapäätteen väliin e-sidosvokaali *):

• taul: taul + e + ns = taulens
• fennes: fens + e + ns = fensens
• dommij: dommij + e + ns = dommijens
• noorus: nooru + e + ns = nooruens

*) Huomion arvoista on kuitenkin se, että kaikissa tapauksissa e-sidosvokaalia ei lisätä sanavartalon ja sijapäätteen väliin, vaikka sana loppuisikin konsonanttiin. Näistä lisää kohdassa Sidosvokaaliton taivutus.

9.1 Nominien taivutus

Tässä on lueteltuna kahkonin kaikki, 20 sijamuotoa. Niistä kaksi (instruktiivi ja multiplikatiivi) ovat käytettävissä kahkonissa vain tietyissä substantiiveissa, kuten ajanilmaisuissa ja lokatiivisissa ilmaisuissa.

Taulukossa on ilmaistu taivutusesimerkin perässä myös se, äännetäänkö taivutustunnuksen lopussa oleva k, t, m tai n tuplana tai yhtenä äänteenä. Jos jonkin alla olevan sijamuotoesimerkin perässä on esimerkiksi *tt), niin kyseisen sanan viimeinen äänne (t) äännetään tuplana silloin, kun seuraavaksi tulee vokaali: 

Esimerkki 1: taloksensa = domme+tat+em = dommetatem [dommetattem]

Esimerkki 2: He asettuivat taloksi ja joivat kahvia. = Dij setetsu dommetat od joodu whirsokee [dommetatt od]. 

Sijamuodot
Nimi	Pääte	Yksikkö		Monikko
nominatiivi	-	domme	talo	dommij	talot
genetiivi	-ns	dommens	talon	dommijens	talojen
akkusatiivi	-, -n	domme/dommen  *n)	talo/talon	dommij	talot
partitiivi	-ee / viim. vok.	dommee	taloa	dommijee	taloja
eksessiivi	-nt	domment  *t)	talonta	dommijent	talointa
essiivi	-let	dommelet  *tt)	talona	dommi(je)let	taloina
translatiivi	-tat	dommetat  *tt)	taloksi	dommi(je)tat	taloiksi
Sisäpaikallissijat
inessiivi	-s	dommes	talossa	dommijes	taloissa
elatiivi	-st	dommest  *t)	talosta	dommijest	taloista
illatiivi	Illatiivia ei ole, käytä allatiivia, tai korosta sisäpaikallissijaa ilmaisulla dommens intat.
Ulkopaikallissijat
adessiivi	-l	dommel  *LL)	talolla	dommijel	taloilla
ablatiivi	-lt	dommelt  *t)	talolta	dommijelt	taloilta
allatiivi	partit. + l	dommeel  *L)	talolle, taloon	dommijeel	taloille, taloihin
Muut sijamuodot
abessiivi	-tak	dommetak  *kk)	talotta	dommi(je)tak	taloitta
kontratiivi	-tek	dommetek  *kk)	talosta huolimatta	dommi(je)tek	taloista huolimatta
prolatiivi	-kken	dommekken *nn)	taloa pitkin	dommi(je)kken	taloja pitkin
komitatiivi	-ni	dommeni	talon kanssa	dommi(je)ni	talojen kanssa
terminatiivi	-si	dommesi	taloon asti	dommi(je)si	taloihin asti
instruktiivi	-m	khotem  *mm)	kotona	khotijem	kodeissa
multiplikatiivi	-t	annuet  *tt)	vuonna	annui(je)t	vuosina
vastaterminatiivi	-ssast	dommessast  *t)	talosta asti	dommi(je)ssast	taloista asti

*tt) Sijamuodon lopussa oleva t ääntyy tuplana, jos seuraavaksi tulee vokaali.

Nominien monikolla (kahk. mongus) ilmaistaan, että monikossa olevaa asiaa on monta.

Monikkoa käytetään myös lukusanan jäljessä, kun laskettavaa nominia on nolla tai enemmän kuin yksi (fis boikkij = viisi poikaa), kun taas suomessa käytetään partitiivia. Tämä on vaikutusta kahkonin anglismiselta alkukaudelta. Myös monikollisissa sijamuototaivutuksissa säilyy monikon tunnus: esim. Mökki tehtiin sadasta hirrestä. Mek dettui sjotte palkkijest. (ei suomen mallin mukaisesti: sjotte palkkest)

Monikon muodostus:

• Konsonanttiloppuisilla: Sanavartalo ilman loppu-e:tä + ij
• Vokaaliloppuisilla: Loppuvokaalin muunnos + j (ks. alla)

Loppuvokaalin muunnos:

• a → e   (soffa → soffe+j)
• e → i   (jolle → jolli+j)
• i → o   (mori → moro+j)
• o → u   (auto → autu+j)

Kahteen samaan vokaaliin päättyvät yksitavuiset sanat:

• maa → maij   (maa, maat)
• pee → peij   (pää, päät)
• voo → voij   (tie, tiet)
• moo → moij   (koi, koit)
• kloo → kloij   (ilo, ilot)

Kaksitavuiset *ie:

• taie → taiej (taivutuksissa: taiej-)
• arie → ariej (taivutuksissa: ariej-)

Muut poikkeukset:

• sje → sjej (taivutuksissa: sjej-)
• ves → vej (taivutuksissa: vij-, eli esim. vijest, vijeel, vijens = joista, joille, joiden)

10.1 Kaunomonikko

Joissakin yleiskielen sanonnoissa esiintyy kaunokielestä tuttu monikko:

• taideins taidem :: aikain saatossa
• ienneins :: kaikkein
• illeinshollel :: sairaanhoitaja
• rienneinsme :: rientäen, kiirehtien
• leidneissem :: tuskissaan
• skorreissem :: hädissään
• kloodeissem :: iloiten (dem-päätteestä poistuu lopusta m)
• koldeissem :: kylmissään (dem-päätteestä poistuu lopusta m)

Temporaalin tunnuksessakin (-eissem) esiintyy kaunomonikko:

• spieleissem :: pelattaessa, pelatessa
• loodeissem :: luotaessa, luodessa

Kaunokielessä kaunomonikkoa käytetään viljalti:

• souldeins :: silmäin (silmien)
• kotleistem :: kahleistaan
• valseins :: päiväin (päivien)
• laateppeil :: lauteilla

10.2 Lyhytmonikko

Lyhytmonikko tulee muodostaa silloin, kun monikon tunnuksen (-(i)je) edessä on:

• 1) pitkä sijapääte,
• 2) vokaaliaineksellinen kauno-omistuspääte (-mmes, -ndes, …),
• 3) muu pitkä johdos (-ppe, -le) tai
• 4) sellaisista us-/os-loppuisista sanoista, jotka eivät ole nominatiivissa, partitiivissa tai allatiivissa.

Pitkiä sijapäätteitä ovat päätteet tat-, tak-, tek-, kken-, ni-, si-, -let ja -ssast eli yleensä kaikki sellaiset sijapäätteet, joissa itsessään esiintyy vokaaliainesta.

Tiettyjä sijamuotoja kutsutaan "pitkiksi sijamuodoiksi" siksi, koska ne sisältävät vokaaliainesta ja siten ovat niitä käytettäessä omiaan pidentämään sanaa yhdellä tavulla; vertaa esimerkiksi seuraavia, lyhyen ja pitkän sijamuodon sisältäviä sanoja: ikhel (2 tavua); ikhetat (3 tavua).

Miksi lyhytmonikkoa on alettu käyttää? Kun sanavartalon perään tulee monikon tunnus ja vokaaliainesta sisältävä sijapääte, tulisi sanoista jo liian pitkiä. Koska tällaisissa tapauksissa monikkoa voidaan lyhentää sanan ymmärrettävyyttä ja kaunosointuisuutta kadottamatta, on monikon tunnuksesta alettu poistaa tai lyhentää "informatiivisuutta lisäämätön" osa, nimittäin monikon -je-aines (esimerkiksi sanasta: lufduslekijetat, suom. iloisiksi).

Lyhytmonikon säännöt:

• o- ja u-loppuisilla -je muuttuu i:ksi:
  • morojetat → moroitat; morojelt → moroilt (suom. marjoiksi)
  • aubujetat → aubuitat; aubujelt → aubuilt (suom. elimiksi)

• Muissa tapauksissa -je katoaa (yleisin tapaus):
  • ikhijetat → ikhitat (ihmisiksi)
  • bemmejetat → bemmetat (tyynyiksi)

• us- ja os-loppuisissakin sanoissa -je katoaa:
  • steiduijes → steiduis (tilanteissa)
  • voluijellem → voluillem (pahoillaan)
  • treddoijest → treddoist (yrityksistä)

Lyhytmonikossa voi nähdä hieman suomen puhekielessä ilmenevää sananmuodostustapaa: tilanteis = steiduis; moroist = marjoist.

Us- ja os-loppuisissa sanoissa lyhytmonikkoa saa käyttää missä tahansa sijamuodossa paitsi nominatiivissa (autot), partitiivissa (autoja) tai allatiivissa (autoilla). Käyttö ei rajoitu edes pelkkiin pitkiin sijamuotoihin. Rajoitus nominatiivin, partitiivin ja allatiivin käytölle on kuitenkin katsottu aiheelliseksi, sillä nominatiivi (*dettui) ja partitiivi (*dettui) eivät olisi yksiselitteisiä eikä allatiivikaan erottuisi adessiviista (vrt. *dettuil ja dettuil). Runollisessa kielenkäytössä tosin allatiivinkin tapauksessa käytetään joskus lyhyttä monikkoa, kuten ilmaisussa storlekeil höisduil, joka vastaa täysin adessiivia.

Esimerkkejä us/os-loppuisesta lyhytmonikkomuodon käytöstä:

• Herre vinkenduillem voommeis vegendæ. Herra neuvoillansa tiemme viitoittaa.
• Mijens Mahher, ves eeden hefennuis. Isä Meidän, joka olet taivaissa.
• Nee et lengetsoi lisenlekkus tes ikkuens verkelluitat. Niin että kuuluisi kuuliaisuus tämän kansan toimiin. (alkup. sanoissa "se että täällä toimissansa sinua aina kuulisi.")

Esimerkkejä:

• 1) pitkiä sijapäätteitä sisältäviä sanoja:
  • opettelijelet → opettelilet (opettajina)
  • jakka raadijetat → jakka raaditat (jakaa riveiksi, rivittää)
  • fimsijetat fensijetat → fimsitat fensitat (hyviksi ystäviksi)
• 2) vokaaliaineksellisia kauno-omistuspäätteitä sisältäviä sanoja:
  • davaroijemmes leietsui → davaroimmes leietsui (tavarani löytyivät)
  • pitsijentes saaved → pitsintes saaved (pitsanne tulivat)
  • piljettijemmeis eedei velmesij → piljettimmeis eedei velmesij (lippumme ovat valmiit)
• 3) muita pitkiä johdoksia sisältäviä sanoja:
  • fienkijeppe → fienkippe [fienkkippe] (sormio)
  • jalijeppe → jalippe (jalkio)
  • volviskijele → volviskile (jätteenkeräyspiste)
• 4) us-/os-loppuisia sanoja:
  • uumoijestem → uumoistem (ajatuksistansa)
  • hakkuijel → hakkuil (heitteillä)
  • syslelluijest → syslelluist (tekemisistä)

Suomessa jokaisella persoonalla on oma omistusliitteensä, kirjani, kirjasi, kirjansa, kirjamme, kirjanne, kirjansa.

Kahkonin yleiskielessä omistusliitteellä eli possessiivisuffiksilla on kuitenkin vain yksi tunnus, (e)m. Kahkonissa omistusliite viittaa aina lauseen subjektiin, ja samaa tunnusta käytetään persoonasta riippumatta:

• Näin ystävääni. Viedum fenseem.
• Hän näki ystäväänsä. Hes viedu fenseem.

Mikäli halutaan viitata muuhun kuin lauseen subjektiin, on käytettävä normaaliin tapaan genetiiviattribuuttia:

• Näin ystävääsi. Viedum daines fensee.
• Hän näki ystävääni. Hes viedu meines fensee.

Suomessa omistusliitteitä käytetään myös possessiivipronominien yhteydessä, siis esimerkiksi minun kirja+ni. Kahkonissa possessiivipronominien yhteydessä ei koskaan käytetä omistusliitettä:

• Suomessa: Minun ystäväni laulelee kauniisti.
• Kahkonissa vain: Meines fennes⌀ sangellae sareslet. (ei meines fensem)

Lisäksi on huomattava, että kahkonissa omistusliitettä ei useinkaan käytetä nominatiivimuodoissa (siis esimerkiksi bokem). Tällaisen nominatiivimuotoisen omistusliitteen käyttö on mahdollista kuitenkin epäsuoran subjektin sisältävissä lauseissa. Vertaa seuraavia lauseita:

• Me varheeram fensennem (n-akkusatiivi) teselsem. (Suora subjekti me).
• Meinen em varheera fensem (ø-akkusatiivi) teselsem. (Epäsuora subjekti meinen).

Lisäksi on huomattava eräs kirjoitustekninen seikka omistusliitettä lisättäessä; nimittäin sanan ja omistusliitteen väliin lisätään sidoskonsonantti seuraavissa tapauksissa:

• adessiivi: dommel + l + em = dommellem = talollaan
• inessiivi: dommes + s + em = dommessem = talossaan
• m-loppuiset sanat: khotem + m + em = khotemmem = kotonaan
• n-loppuiset sanat: dommen + n + em = dommennem = talonsa (akk.)

K-, p- ja t-loppuisilla sanoilla sidoskonsonanttia ei lisätä, vaan kahdentuma esiintyy vain lausumisasussa:

• Essiivi: talonansa = dommelet + em (Ääntäminen: dommelettem, talonansa)
• Multiplikatiivi: toset + em (Ääntäminen: tosettem, tuolloin)
• Translatiivi: dommetat + em (Ääntäminen: dommetattem, taloksensa)
• Abessiivi: dommetak + em (Ääntäminen: dommetakkem, talottansa)
• P-loppuinen nominatiivi: keslekkep + em (Ääntäminen: keslekkeppem, käsivartensa)

11.1 Omistusliitteen historia

Ennen vuotat 2009 omistusliite (e)m viittasi pelkästään yksikön ja monikon kolmanteen persoonaan (esim. autonsa, autoaan). Vuonna 2009 sitä alettiin käyttää myös muissa persoonissa, joidenkin fraasien kohdalla. Näitä fraaseja olivat endeem, nameltem, igueltem, ender endreem:

• Treddam höistenda endeem (vanh. sefeem).  Yritän ymmärtää itseäni.
• Eedem Joun nameltem.  Olen Jouni nimeltäni.
• Eedem daagy trua igueltem.  Olen kaksikymmentäkolme iältäni.
• Mij fleegad ender endreem.  Katsoimme toisiamme.

6.8.2010 omistusliitettä alettiin käyttää yleisesti viitattaessa lauseen subjektiin:

• Algettam komputordennem. Käynnistän tietokoneeni.
• Vottens den kernennem mekken? Otatko sen kirjasi mukaan?
• Kasutta storrijee algenvengrijee nameem indatjeissem. Käytä isoja alkukirjaimia syöttäessäsi nimeäsi.
• Valjam, indatja namem. Pyydän, syötä nimesi. (Imperatiivissa subjektiiviksi ajatellaan predikatiivin persoonaa vastaava subjekti, tässä y.2.p.)

11.2 Kauno-omistusmuoto

Runoissa voi käyttää kauno-omistusmuotoa. Päätteet ovat:

Persoona	Pääte
y.1.p	-mmes
y.2.p	-ndes
y.3.p	-m, (-mhes)
m.1.p	-mmeis (vanh. -mves)
m.2.p	-ntes
m.3.p	-m, (-mheis)

Sijamuodon tunnus tulee ennen omistusmuodon tunnusta. Tässä esimerkki kauno-omistusmuodon käytöstä eri sijamuodoissa, y.1.p:ssa:

ystävä	fennes
ystäväni (nom.)	fensemmes
ystäväni (akk.)	fensenmes, fensennemmes
ystäväni (gen.)	fensensemmes
ystävääni	fenseemmes
ystävästäni	fensestemmes
ystävässäni	fensessemmes
ystävälleni	fenseelemmes

Liitepartikkelit tulevat omistusmuodon perään:

• ystävästämmekin = fensestemmeisseg
• ystävästämmekö = fensestemmeisge

12.1 Taipumattomat adjektiivit

Useat adjektiivit ja pronominit (etenkin yksitavuiset) ovat taipumattomia, mikäli ne esiintyvät attribuuttina tai yhdyssanan ensimmäisenä osana.

• der: eri
• kak: koko
• les: viime (=edellisenä)
• ser: ensi (=seuraavana)
• los: viime
• ien: joka, kaikki

• tes: tämä (esim: tesvalsem, testeit, tesannuet, teskerdoet)
• tos: tuo (esim: tosvalsem, tostait, tosannuet, toskerdoet)
• sem: sama (esim: sem valsem, semteit, sem annuet, sem kerdoet)
• ves: joka (ihmisestä) (esim: ves ikhest, ves raggest)
• mes: mikä (esim: mes maast, mes maal, mes annuet, mes kerdoet, mes valsem)
• ender: toinen, muu (esim: endervalsem, endertait, enderannuet, enderkerdoet, enderikte, enderikhe)

12.2 Vertailu

Adjektiiveja (ja joskus yleisemminkin nomineja) voi vertailla. Käytössä on komparatiivi (kauniimpi) ja superlatiivi (kaunein).

Komparatiivin tunnus on -emma ja superlatiivin tunnus on -ein (taivutettaessa -einn-).

Komparatiivi ja superlatiivi muodostetaan lisäämällä sanavartaloon komparatiivin tai superlatiivin pääte.

• kaunis, kauniimpi, kaunein :: kresne, kresnemma, kresnein.
• komea, komeampi, komein :: ulleg, ulgemma, ulgein.
• aito, aidompi, aidoin :: ekta, ektemma, ektein. (myös muita a-loppuisia: bemma, letta)
• hyvä, parempi, paras :: fims, fimsemma, fimsein (vanh. brustemma, brust/brustein)
• paha, pahempi, pahin :: fose, fosemma, fosein.

Huom! Komparatiivin ja superlatiivin yhteydessä ei käytetä koskaan instruktiivia (-m), vaan sen sijaan multiplikatiivia (-t, suom. -sti):

• lehem → lehemmat :: lähellä → lähempänä
• tesem → tesemmat :: tässä → tännempänä

1.6.2011 lähtien myös verbikomparatiivi on mahdollinen:

• vaala = tahtoa; vaalemma = tahtoa mieluummin, tehdä mieluummin
• detta = tehdä; dettemma = tehdä mieluummin, tehdä enemmän

12.2.1 Vertailusana

Vertailusana kuin on kahkonissa ais:

• Hän on nuorempi kuin minä. Hes em nooremma ais me.
• Hän on parempi pelaamaan kuin uskoinkaan. Hes em fimsemma et spiela ais me usnademmeg.

Vertailussa ais-sana voidaan jättää pois, jos vertailtava pannaan partitiiviin:

• Hän on minua nuorempi. Hes em meinee nooremma.

12.3 Adjektiivin päätteitä

• -nne (himlenne, frevlenne, ...)
• -lek (laiflek, syttoslek, ...)
• -s (väres, kaldes, tives, seges, oules, puhes, tyhes, haves, halbes, sares, ketses, rendes, jenges, sulles, rahges, velmes, edelles, whirres, söges, soiles, irres, refes, sitges, armes, ärjes, meelendes, onjes, reeges, aveles, kores, gebes, irges, kales, kurves, aves, hooges, hoves, höhges, ales)
• -lie (mobilie, internalie, ...)
• -lle (aktuelle, manuelle, formelle, virtuelle, traditionelle, professionelle, ...)
• -lous (laktooslous, fatjalous, heleslous, ..., ennestään: -fres)
• -nuuge (laktoosnuuge, fatjanuuge, serknuuge, ...)
• -nnos (nelennos, fisennos, gynnos, ...)
• Partisiipit (-nne, -tte, -aid, -nt, -ain, ...)

Muutaman sanan piiriin kuuluvia adjektiivin päätteitä:

• -dem (rajoittuu sanoihin: kloodem, surdem, koldem, vildem, lohusdem, ulpdem, shaidem, wheidem, loudem, erkdem, kvalidem, tsisdem, lohusdem)
• -dum (rajoittuu sanoihin: friesdum, lendum, ahdum, werdum, ferdum, febridum)
• -eg (rajoittuu sanoihin: ulleg, ylleg, reg, rötteg)
• -lik (rajoittuu sanoihin: enlik, derlik, dounlik)
• -ig (rajoittuu sanaan: föddig)

Numeraalit eli lukseidokij ovat nomineihin kuuluva sanaluokka, joka ilmaisee lukua ja määrää.

13.1 Lukusanojen taivutuksesta

Suomen kielessä lukusanan määre tulee partitiiviin (neljä päivää), mutta kahkonissa germaanivaikutuksesta monikkoon (nel valsij).

Suomessa numeraali taipuu sijan mukaan (viidessä päivässä), mutta kahkonissa perusmuodossaan; lukusanat ovat taipumattomien adjektiivien kaltaisia.

Esimerkkejä numeraalien käytöstä:

• nel valsij = neljä päivää.
• nel valsijes = neljässä päivässä.
• nel valsijee = neljää päivää.

Lukusanaa voidaan taivuttaa silloin, kun lukusana ei ole määreenä:

• gynne jakkait fisni = kymmenen jaettuna viidellä
• Nolleni ain meidai jakka. = Nollalla ei voi jakaa.
• nektens dreffus = (luvun) yhdeksän piirtäminen
• nektens nelukjorre = yhdeksän neliöjuuri
• Dettan PowerMac G5:el = Tehty PowerMac G5:llä

Järjestysluvut kyllä taipuvat sijoissa, tosin vain järjestysluvun viimeinen sana taipuu:

• kahdennessatoista kerroksessa = daatonnoes vooninges
• kolmassadaskuudeskymmenesviides = trua sjottij heksgy fisennos
• vuoden kolmantenasatanakuudentenakymmenentenäviidentenä päivänä = annuens trua sjottij heksgy fisennoet valset

Lukusanan okte taivutuksesta

Normaalisti lukusanaa ei voi taivuttaa, kun se esiintyy attribuuttina. Poikkeus on kuitenkin lukusana okte. Sitä saa historiallisista ja käytännöllisistä syistä taivuttaa pääsanan mukaan (Nämä esimerkit ovat Pieni tulitikku -sadusta):

• Ah jel silloim es okten teken foirtekbunttest ulvotte. Kunhan vaan uskaltaisin ottaa yhdenkin tikun tulitikkupuntista.
• Kesessem hes heldu oktee foirtekbunttee. Kädessään hän piteli yhtä tulitikkupunttia.
• Ain värnoogen heineel es oktee pennee datjadennun. Kukaan ei ollut antanut hänelle yhtäkään penniä.

13.2 Lukusanat

Alla on luettelo keskeisistä lukusanoista vastaavine järjestyslukuineen.

0:  nolle,   nollennos 1:  okte,   ensenne 2:  daa,   daannos, ender 3:  trua,   truannos 4:  nel,   nelennos 5:  fis,   fisennos 6:  heks,   heksennos 7:  seppet,   septennos 8:  ettet,   ettennos 9:  nekket,   nektennos 10:  gynne,   gynnos *) 11:  okton,   oktonnos 12:  daaton,   daatonnos 13:  truaton,   truatonnos 14:  nelton,   neltonnos 15:  fiston,   fistonnos 16:  hekston,   hekstonnos 17:  septon,   septonnos 18:  etton,   ettonnos 19:  nekton,   nektonnos

20:  daagy,   daagynnos 21:  daagy okte,   daagy ensenne 30:  truagy,   truagynnos 40:  nelgy,   nelgynnos 50:  fisgy,   fisgynnos 60:  heksgy,   heksgynnos 70:  seppetgy,   seppetgynnos 80:  ettetgy,   ettetgynnos 90:  nekketgy,   nekketgynnos 100:  sjotte,   sjottennos 101:  sjotte okte,   sjotte prest 200:  daa sjottij,   daasjottennos 1000:  dentre,   dentrennos 2000:  daa dentrij,   daadentrennos 2001:  daa dentrij okte,   daa dentrij prest miljoona:  miljonne,   miljonnos miljardi:  miljarde,   miljardennos

*) Järjestysluvun gynnos lähtökohtana käytetään sanaa gy.

Puhekielessä voidaan käyttää seuraavia lyhennenimiä:

• okte: ot
• seppet: sep
• ettet: et
• nekket: nek

13.3 Desimaaliluvut

Desimaalilukujen (desimalilukij) desimaalierottimena on pilkku, kahkoniksi pod.

Esimerkkejä, puhekielen lyhennenimi-ilmauksin esitettyinä:

• 3,14159 = trua pod ot nel ot fis nek
• 5,94573 = fis pod nek nel fis sep trua
• 9,81 = nek pod et ot

13.4 Murtoluvut

Murtolukujen (pettenlukij) tunnus on -nnoek, joka tulee järjestysluvun päätteestä -nnos ja eräästä substantiivien päätteestä -ek.

• kahdeosa: daannoek
• kolmasosa: truannoek
• neljäsosa: veerend, nelennoek
• viidesosa: fisennoek
• kuudesosa: heksennoek
• seitsemäsosa: septennoek
• kahdeksasosa: ettennoek
• yhdeksäsosa: nektennoek

13.5 Matemaattisia termejä

• kaksi plus kaksi = daa plus daa
• neljä miinus kolme = nel minus trua
• viisi kertaa kuusi = fis kerdij heks
• yhdeksän jaettuna kolmella = nekket jakkait truani
• kolme potenssiin kaksi = trua povres daa
• x toiseen = x endres
• x kolmanteen = x truannoes
• yhdeksän neliöjuuri = nektens nelukjorre

14.1 Persoonapronominit

• me, dan, hes   (minä, sinä, hän)
• mij, te, dij   (me, te, he)

Kahkonissa ei ole kieliopillisia sukuja; pronomini hes viittaa molempiin sukupuoliin.

Taivutettaessa sanavartalo on me-sanalla meine-, dan-sanalla daine-, hes-sanalla heine-.

14.2 Demonstratiivipronominit

• tes, tos, de   (tämä, tuo, se)
• tesij, tosij, dij   (nämä, nuo, ne)

14.3 Refleksiivipronominit

• itse: ende, (vanh. sef)
  • Hän osti itselleen uuden tietokoneen. Hes soppad endeelem värsen komputorden.
  • Ostin itselleni uuden paidan. Soppadem endeelem värsen sertten.

• itse: endest
  • Hän rakensi lennokin itse. Hes höiendu bliioken endest.
  • Itse tasavallan presidentti. Endest nevyllekens presidente.

14.4 Indefiniittipronominit

muu, toinen: ender jompikumpi: sjemma, okte vail ender kaikki: ien kumpikin/-kaan: mesemmeig kummatkin, molemmat: mesemmeig jokainen, kukin: ien okte, vesheid (ve-alkuosa taipuu, esim. veelsheid), venne kukaan: värnoogen mikin: meseg mikään: ainnen

eräs, yksi: okte joku (ihmisestä): noogen (noogen-) jokin (asiasta, esineestä): mennen (menne-) moni: monne, monge mones: monnos usea: monne (useampi: monnemma) jokainen: ien okte, venne, vesheid (ve-alkuosa taipuu, esim. veelsheid) muutama: harsom, noogenne sama: sem

14.5 Interrogatiivipronominit

• kuka: ves
• mikä: mes
• kumpi: mennemma

14.6 Resiprookkipronominit

• toisiaan, toinen toistaan: ender endreem
  • Rohkaiskaamme toinen toistamme. Sillettem ender endreem.
  • Tapasimme toisemme: Mij treffad endrennem.

14.7 Relatiivipronominit

• joka: sje (asioista, esineistä), ves (ihmisistä)
• mikä: mes (koko lauseeseen viitattaessa)

Esimerkkejä:

• sje, kun puhutaan asiasta: Tämä on sellainen asia, josta pitää puhua. Tes em denne ikte, sjest em tooge.
• ves, kun puhutaan ihmisestä: Tein projektia henkilön kanssa, joka ei koskaan tehnyt mitään. Dettum viidverkee ikheni, ves ain värtait dettu ainnee.
• mes, kun viitataan koko lauseeseen: Pääsin kurssista läpi, mikä oli itselleni suuri saavutus. Kotsum kurssest troukken, mes eedu meineel endeel storre gainus.

15.1 Interjektiot eli huudahdussanat

• hei: hei
• oh: oh
• oi: oi
• voi: voj
• kas: se
• heippa: heip, heisten (sanoista hei ja sten)

15.2 Adpositiot eli pre- ja postpositiot

Muutamia adpositioita (kahk. en- od verasijelij):

tykönä:	tokkom	(meines tokkom)
tykö:	tokko	(meines tokko)
luona:	gen. + lehem	(meines lehem)
luo(kse):	gen. + lehtat	(meines lehtat)
lähellä:	lehem + part.	(lehem meinee)
lähelle:	lehtat + part.	(lehtat meinee)
ennen:	enne	(enne fisee, enne dee)
jälkeen:	verast	(sulvens verast, verast sulvee)
keskellä:	mit	(mit dommee, mit segesee valsee)
keskelle:	mittat	(mittat dommee, dommens mittat)
vierellä:	vierrem	(meines vierrem)
vierelle:	viertat	(meines viertat)
huolimatta:	holmak	(holmak dest, dest holmak)

15.3 Liitepartikkelit

Liitepartikkelit ovat varsin irrallisia sanan loppuun lisättäviä morfeemeja tai päätteitä, jotka luetaan sanaluokkansa perusteella partikkeleihin. Niillä on lauseen merkityksen muodostamisessa samanlaisia tehtäviä kuin muillakin partikkeleilla, mutta ne eivät ole itsenäisiä sanoja vaan liittyvät aina johonkin sanaan.

Kahkonin liitepartikkelit jaetaan käyttäytymisensä mukaan kolmeen luokkaan:

Luokka 1: Sanaa taivuttavat partikkelit:

Loppuk	Pääte	Esimerkkejä
-eg	-kin/-kAAn, (-kA)	teseg, fenseg, meineg
-ep	-pA	tesep, fensep, meinep, velep, neep
-ul	eril. sana: jo	valsemmul, fisentul, varsemmul, prestul versiones

Luokka 2: Sanaa taivuttamattomat partikkelit:

Loppuk	Pääte	Esimerkkejä
-ge (nomineille)	-kO	tesge, fennesge, mege
-hai	-hAn	teshai, fenneshai, mehai

Luokka 3: Verbiliitepartikkeli:

Loppuk	Pääte	Esimerkkejä
-s (verbeille)	-kO	Spielans dan jalballee? Heerams me mekken?

15.4 Konjunktiot

15.4.1 Alistuskonjunktiot

että (merkityksessä "jotta"): et jotta: vettat, nee et koska, sillä: gans, sels kun: sel jos: jel vaikka: vaig

kuin: ais kunnes: kuns ellei, jollei: jellain, jel ain niin että: nee et ennen kuin: enne ais kuten, niin kuin: nee ais

15.4.2 Rinnastuskonjunktiot

eli: el ja: od mutta, vaan: van myös: sheid, ga

sekä, ynnä: semt tai: vail (vanh. ler, aihler) vai: vail (vanh. ler, aihler) saati: mentmak, seitmak, veel väinemmat

15.4.2.1 Parikonjuktiot

• joko – tai:   ekke – vail
• sekä – että:   nee – ais
• ei – eikä:   ain – ainneg (vanhastaan myös aindeg)
• niin – kuin:   nee – ais
• A kuin myös B:   A (nee) ais ga B

15.4.3 Muut konjunktiot

• että (merkityksestä riippuen voi olla myös adverbiaalikonjunktio): et
• kuin (vertailukäytössä, esimerkiksi suurempi kuin): ais

16.1 Kysymyssanat

Suomeksi	Kahkoniksi	Vanha muoto
mikä	mes	vatt
kuka	ves
missä	mesjem	verren, vattes
mistä	mesjent	frouen, vattest
mihin, minne	mesjetat	furren, vatteel
milloin	mestait; mesteit, veillem	nerren
miten, kuinka	mesviiset, vekken ("millä tavalla"); mens (kuinka + jokin adjektiivi; esim. mens elde)	hof
millainen, minkälainen	meslek	hoflek
miksi	mensvarden, mestat, vattat	vattfebri
mitä ilman	mestak
mistä huolimatta	mestek
kumpi	mesder, mesemma	vattemma
kuinka monta	mens monge	hof monge
verbi + -ko/-kö	verbi + s
nomini + -ko/-kö	nomini + ge

• Kun kysymyssana onkin attribuuttina, käytetään esimerkiksi mesjem-sanan sijasta mes-sanaa. Vertaa esimerkiksi seuraavia lauseita:
  • Mes maast eedete? Mistä maasta olette?
  • Mesjem dan whiesen? Missä sinä asut?

Koska attribuuttina esiintyessään mes ei taivu, on tärkeää huomioida seuraavat seikat:

Jos sanan mes ei haluta toimivan attribuuttina, ja sen jälkeen esiintyy kuitenkin jokin nomini, on selkeyden vuoksi hyvä erottaa sana mes ja nomini toisistaan, joskin näin ei ole pakko toimia. Esimerkkejä:

• mikä näistä:
  • mes dijest => mes okte dijest (mes dijest tarkoittaisi myös mistä näistä)
• Mikä kaupungissa oli kivointa?
  • Mes linnes eedu giflekeinnee? => Mes ikte linnes eedu giflekeinnee?
  • (Mes linnes tarkoittaa myös missä kaupungissa)
  • Saman vaikutuksen voi tehdä myös vaihtamalla sanajärjestystä:
    • Mes eedu linnes giflekeinnee? Mikä oli kaupungissa kivointa?

16.2 Kysymyksen muodostus

Kysymys voidaan muodostaa joko kysymyssanalla (mikä, kuka, miksi, ...) tai lisäämällä verbiin tai nominiin kysymyksen ilmaisevan suffiksin. Verbeillä lisätään s-suffiksi, nomineilla ge-suffiksi.

Etymologisesti s-suffiksi liittyy englannin yksikön kolmannen persoonan tunnukseen (esim. Does he go?) ja ge-suffiksi suomen -ko/-kö-suffiksiin.

Verbeillä / Dettenseidokijens kulges:

• Kuunteletko minua? Lisnendans (dan) meinee?
• Lähtisinkö kotio? Koddoims (me) khotta?
• Onko Jouni puhelimessa? Eedes Jouni founes?
• En tiedä, onko hän täällä. Me ain snenda, eedes hes tesem.

Nomineilla / Nominijens kulges:

• Tämäkö on uusi talonne? Tesge em teines väres domme?
• Minäkö lähtisin sinne? Mege koddoim dietat?
• Jouniko on puhelimessa? Jounige em founes?

*-em	-nsA
*-ppe	(< pee) = Jokin jonka päällä ollaan	laateppe: laude; höideppe: koroke
*-om	Ainesanat	ironom, truddom, messingom, stallom, febrom, annom, mosdom, kessuuhellom
*-nok	Hedelmien pääte	amnok sefulnok joonok kalnok perumnok
*-ja	Ruokien pääte	valja matja fatja felja kremja lohja halja plumja mämja bemja; myös muutamat muut, ruokaan liittymättömät sanat päättyvät -ja: flatja retja glefja
*-tte	Feminiinipääte (suom. -tar), ei pidä sekoittaa tte-partisiippiin	fensette jillette höihelsennette matlevhelsennette mithöihelsennette lamsette
*-ok:		serkesdellok ballok bliiok applikeidok fosennok pakettok kartulok säfnok kuelmok nafok keresellok mejakellok
*-ek:		kesek lisnek alguek alek peehek vettek kaflek skriffek sjahdek pletsek ylek läsek lisek njullek nurmek edsek iutesek sunnek höiendek hilluek puutek bafnendek ragguek kennek takraivek varendek
*-ska, -ske, -kke:		valjeska liebeska notske pattuske meslekke mesmorikke
*-uk:	-ukainen:	femmuk hoosuk uppuk tirskennuk teiduk korsennuk nelvuk kotnuk golduk pettuk lasjuk lillennuk jilluk singlennuk vaaduk elduk
*-ukke:	-ukainen	messukke goldukke goldepettukke
*-lenne:	-liini	Heidilenne, söplenne, dummelenne
*-iennu:	hyönteisten pääte, nyk. myös dimunitiivipääte	hyttebliennu mesbliennu kärbliennu surrbliennu kresbliennu haldiennu
*-o:		iddo sliddo gutto lessendo
*-ndo:	-nto/-ntö:	hafendo taiendo namendo
*-sdo	-sto/-stö:	vengresdo guesdo galusdo bokesdo tatsorresdo hogesdo progesdo oppesdo seresdo seidokesdo vorresdo
*-le	-la/-lä:	Karele Pirkkale laafenle nafenle suuhle stople sitle reile lesle baasle svelle keresdle vetle mesle lymle krosle illekle verkle
*-ord:	-in:	adaptord allord fellord fislord bufford blufford aldettord thondettord alleskord whiesord sihtord hoovord koffedettord tringord lustord ferkettord framsennord juisdummesdord projektord retjord skerrord kauktord komputord skrifford identifieidord lehessord ninnord linord
*-el:	-ja/-jä:	radsvappel luurel aldel skerdel hoggel lessendel opereidel toogel kasuttel strikkel trudushuuhel dettel werettel uurel vengel framsendel Frennehdel aidel henyppel massineidel tiggel lessel lekastel hafel opettel sopellel greffel illeinshollel loodel Luodel nafellel produseidel oifdeadel harslottel
*-ne:	-minen/-us/-ys:	spielne getne smeelne denkne hoilne kotne
*-us:	-us/-ys/-uus/-yys:	aidus derus fleegus hemmus uppstindus hungellus alladdus alus versus hyllendus skriffus mongus vinkendus sillus tsieveldus
*-os	-os verbin johdoksena:	kallos lahkos triellos skriffos taksettos treddos
*-os	-os dimunitiivipäätteenä:	mosdos erdos hunjuros feljos
*-s:		senglos hauges jenges roogus aanes vers whirres mähnas tyhes arras
*-e:		valje
		*Lisäksi aikaisemmin mainitut adjektiivin päätteet.

Jawer/Ja. Kyllä. Ainde/Ain. Ei. Mes em daines nam? Mikä sinun nimesi on? Meines nam em Joun. Nimeni on Jouni. Mens iguenne eeden? Kuinka vanha olet? Mes eeden igueltem? Mitä olet iältäsi? Eedem 23 annuij (vannes). Olen 23 vuotta (vanha). Eedem igueltem 23 annuij. Olen iältäni 23 vuotta. Meset eeden? Mitä kuuluu? Dänsam, fimset. Kiitos, hyvää. Eet fims! Ole hyvä! Eeten fims(ij)! Olkaa hyvä(t)! Fimsee toidvaaluee! Hyvää ruokahalua! Terennuetat! Terveydeksi! Mens matset em teit klokken? Paljon kello on nyt? Monnosge valles em teselsem? Mones päivä on tänään?

Ter! Terve! (Ter/Fimsee) varsee! Huomenta (Ter/Fimsee) valsee! Päivää! (Ter/Fimsee) ildee! Iltaa! (Fimsee) oulee! / (Fimsens oulensme!) Hyvää yötä! Saresij unnij! / Saresijee unnijee! Kauniita unia! Vietnijeel (seg)! Vietnisi! Näkemiin! Lufdam varkommast! Giflek treffa! Hauska tavata! Terkomten! Tervetuloa! Taketsai (ikteni)! Palataan (asiaan)! Taketsijeel! Palataan! Vei nentat! Nähdään taas! Volem! Pahoittelen! (Anteeksi!) Eedem voluillem. Olen pahoillani. Giventat! Anteeksi! Volem, mesjem em vesse? Anteeksi, missä on vessa?

19.1 Kellonajat

• kello viisi: klokken fis.
• viideltä: fisent.
• viittä vaille seitsemän: fis (veel) var seppet
• viisi yli seitsemän: fis höit seppet
• puoli seitsemän: hal seppet.
• viisi yli puoli yhdeksän: fis höit hal nekket.
• vartin yli kahdeksan: kvartte höit ettet
• varttia vaille yhdeksän: kvartte var nekket

19.2 Vuodenajat

vuodenaika	annustaide	-llä-muoto	viime -nä	toissa -nä
kevät	kevde	kevdem	leskevdem	daa kevdij sten
kesä	sullev	sulvem	lessulvem	daa sulvij sten
suvi	vilje	viljem	lesviljem	daa viljij sten
syksy	lehder, (lehderstaide)	lehdrem	leslehdrem	daa lehdrij sten
talvi	thaler	thalerem	lesthalerem	daa thalerij sten

Huom! Lehder-sanan tavallisen genetiivin, lehdrens, rinnalla on myös poikkeuksellinen muoto: lehders.

19.3 Toistuvuuden ilmaisu

Toistuvuutta ilmaistaan suomessa ns. di­st­ri­bu­tii­villa (päi­vittäin) ja tem­po­raa­lisella di­st­ri­bu­tii­villa (ke­säisin). Kahkonissa käytetään monikon prolatiivia:

• valsikken
• sulvikken

Katso tarkemmin kohdan Prolatiivi alakohta 5.

Rektio tarkoittaa pääsanan, esimerkiksi verbin, asettamia kieliopillisia muotovaatimuksia määreilleen. Rektion asettamat vaatimukset ovat usein sanakohtaisia ja mielivaltaisia; toisin sanoen ne ovat historiallisen kehityksen tulosta, joka ei ole ennalta pääteltävissä lausuman merkityksestä käsin. Tämän vuoksi vieraita kieliä opiskeltaessa rektio usein vaatii runsasta ulkoa opettelua, mikäli opeteltavan kielen rektiosäännöt ovat erilaisia kuin oman kielen. [Wikipedia]

Kahkonin kielen rektiot ovat pääsääntöisesti suomen kieleen pohjautuvia, mutta kahkonissakin tietyt rektiot on vain opeteltava ulkoa.

Tässä on lueteltuna muutamia rektioita:

Kahkoniksi	Suomeksi	Esimerkki
heerenda + nominatiivi	tulla joksikin	Dan heerendan fims kahkonins toogel (nom.). Sinusta tulee hyvä kahkonin puhuja. Ruume heerendu lufduest völle (nom.). Huone täyttyi ilosta.
jette + nominaativi	jättää joksikin	Dan jettun kottusseidoklooden tyhe. Jätit salasanakentän tyhjäksi.
löhna/smella + translatiivi:	haista/tuoksua joltakin	Diese löhnae fimsetat. Täällä tuoksuu hyvältä.
denla + translatiivi:	vaikuttaa joltakin	De denlae utlantat iktetat. Se tuntuu ihmeelliseltä asialta.
vietsa/sefetsa + translatiivi:	näyttää joltakin	Hes vietsae ingletat. Hän näyttää enkeliltä.
driella + komitatiivi tai partitiivi:	jatkaa jotakin	Driella instellueni/instelluee knapsmal OK-badhee. Jatka asennusta napsauttamalla OK-painiketta.
kontakta + komitatiivi	ottaa yhteyttä johonkin	Kontakta systemvisorelni. Ota yhteyttä järjestelmänvalvojaan.
semetsa + komitatiivi	liittyä johonkin	Semetsa partieni. Liittyä puolueeseen.
alga + nominatiivi:	alkaa tehdä jotakin	Algae vihma. Alkaa sataa.
kodde + allatiivi	mennä johonkin/jonnekin	Mij koddei soppeel. Menemme kauppaan.
kohda + kuten suomessa	käydä jossakin	Kohdam soppes. Käyn kaupassa. Kohdum ulgem. Kävin ulkona.
jekvotte + kuten suomessa	ottaa osaa johonkin/jostakin	jekvotte emlenspalvoest. osallistua jumalanpalvelukseen.
völle + elatiivi:	täynnä jotakin	völle lufduest. täynnä iloa.

Multiplikatiiivin pääte on suomessa -sti ja kahkonissa -t. Multiplikatiivi ilmaisee tapaa sekä kahkonissa lisäksi aikaa (eritoten sellaisia ajanilmauksia, joissa suomessa on käytössä essiivi) ja kuukautta sekä muutamia muita ilmauksia, joissa suomessa käytetään essiiviä:

• tapaa: sareset = kauniisti; fimset = hyvin,
• aikaa: jollet = jouluna; annuet = vuonna; semtait = samalla, samaan aikaan,
• kuuta: 19. henneguet [nektonnos henneguet] =19. heinäkuuta.

Sanoilla, jotka päättyvät -dum, käytetään multiplikatiivissa u-sidosvokaalia:

• • friesdumut = kirkkaasti

Passiivin ensimmäisen partisiipin (suomessa -ttu/-tty, kahkonissa -aid) tapauksessa ei käytetä juuri koskaan essiiviä, vaan sen sijalla käytetään multiplikatiivia (tämä on jäänne siltä ajalta, kun -t oli essiivin pääte):

• sheidait = kallellaan, kallistettuna, ("kallistetusti")
• kesij krossait = kädet ristissä, ristittynä, ("ristitysti")

Passiivin ensimmäisen partisiipin tapauksessa käytetään lyhennettyä multiplikatiivia:

• dumssaidet → dumssait
• semtaidet → semtait

Multiplikatiivin sidosvokaalina on normaalisti e-kirjain. Muutamassa vanhaa perua olevassa multiplikatiivimuotoisessa sanassa on rinnakkaisena muotona säilynyt, multiplikatiivin yhteydessä silloin käytössä ollut, i-sidosvokaali. Näitä sanoja on muun muassa direktit (vrt. direktet) sekä fimsit (vrt. fimset). Vanhasta multiplikatiivista on lisää tietoa kohdassa Multiplikatiivin historia.

21.1 Milloin instruktiivi korvataan multiplikatiivilla?

Tietyissä tapauksissa instruktiivin asemesta pitää käyttää multiplikatiivia: kun ajanilmaussanaa edeltää taipuva attribuutti, käytetään muuten instruktiivia käyttävän ajanilmaussanan kohdalla multiplikatiivia:

• tes septukem = tällä viikolla, mutta:
  • heerannet septuket = tulevalla viikolla

• ser valsem = seuraavana päivänä
  • sareset valset = kauniina päivänä

21.2 Multiplikatiivin historia

Kahkonin multiplikatiivilla ja essiivillä ei ennen vuotta 2010 ollut mitään eroa. Alkujaan multiplikatiivi ei kuitenkaan liittynyt mitenkään essiiviin. Essiivillä ja multiplikatiivilla on kummallakin omat kehityshistoriansa.

Alkujaan multiplikatiivi muodostettiin liittämällä sanan alkuun i- ja sanan loppuun -it. Alkuliite i- tuli ruotsin sisäpaikallissijasta (esimerkiksi i huset = talossa) ja loppupääte -it ruotsin adverbin päätteestä -t (esimerkiksi riktigt = oikein). Näin esimerkiksi sana hyvin oli kahkoniksi ifimsit (myös "iitöntä" muotoa käytettiin: ifimst) ja välittömästi oli idirektit. Melko pian i-alkuliite katosi, jolloin päädyttiin muotoihin fimsit ja direktit. Koska it-päätteen käyttö olisi ollut epäkäytännöllistä vokaaliin päättyvillä sanoilla, alettiin pikku hiljaa siirtyä et-päätteen käyttöön, joka oli täsmälleen ennen vuotta 2010 käytetyn essiivin päätteen -t kaltainen.

Essiivi taas muodostettiin alkujaan lisäämällä sanan eteen et-artikkeli, joka on lainattu englannin at-artikkelista [ät] (esimerkiksi at home = kotona), jolla taas on yhteistä latinan ad-artikkelin kanssa. Myöhemmin, noin vuonna 2003, kieli alkoi muuttua agglutinoivaksi, jolloin artikkelien sijasta alettiin käyttää sijapäätteitä. Tällöin essiivin et-artikkeli siirrettiin niin ikään sanan loppuun, sijapäätteeksi: et ikhe → ikhet.

Näin oli päädytty multiplikatiivin kanssa samankaltaisen sijapäätteen käyttöön.

Esimerkkejä alkuperäisestä multiplikatiivista

• iwholit (nyk. völlet) = kokonaan
• idirektit (nyk. direktet ja reget) = suoraan, välittömästi
• ifims(i)t, fimsit (nyk. fimset) = hyvin
• itempit (nyk. vältaidennet) = väliaikaisesti
• brastit, brustit (nyk. brustet) = parhaiten
• oktemmeit (nyk. nilleket ja nillet) = pelkästään
• derekkasnit (nyk. taveidettet) = saatavilla
• fordernit (nyk. nedleket) = riittävästi
• derlekit (nyk. värsem) = äskettäin
• lillekit (nyk. lillekken) = vähitellen, pikku hiljaa

Kahkonin multiplikatiiviksi suunniteltiin vuonna 2010 jopa jotakin muuta päätettä kuin -t, koska ennen essiivillä oli sama pääte. Multiplikatiivin päätteeksi ehdotettiin muun muassa päätteitä -it, -het, -let, -lt, -si, -ist, -tas, -tal, -tel, -sel. 22.7.2010 kävi kuitenkin niin, että essiiville tuli oma päätteensä, -let. Näin multiplikatiivi voitiin säilyttää entisellään.

22.1 Yhdyssanat

1. Yhdyssanan ensimmäisen osan lopussa oleva e-kirjain katoaa tietyissä tapauksissa. Missä tapauksissa e-kirjain katoaa, ei ole vielä tutkittu.

• -lle: manuelle+bok = manuelbok
• -nne: frenne+taide = frentaide, kondenne+viis = kondenviis, sinne+valge = sinvalge, svenne+lensse = svenlensse
• -tte: nette+konnektus = netkonnektus
• -ie: realie+mood = realimood
• -lle: völle+skriene = völlskriene (Huom! Kaksi L-kirjainta säilyy.), völle+luk = völluk (ennen 29.9.2009 vielä: völl-luk)
• -VVme: ruume+galu = ruumgalu
• -ne: skriene+pid = skrienpid, koone+lakke = koonlakke
• -nde: kommande+raad = kommandraad
• -ppe: uppe+vooninge = uppvooninge

Mikäli yhdyssanan jälkisana alkaa vokaalilla, säilyy lopun 2KÆ-päätteen kaksoiskonsonantti (2K):

• monne+aldus = monn·aldus
• nette+ohd = nett·ohd

2. Tapauksia, joissa e-kirjain ei katoa:

• -lme: helmegus, volmeleidus
• -hme: vihmetippel
• -lde: aildelino, ildekatat
• -vde: kevdejule
• -sde: jusdehevel
• roshevalge
• loojeseidok
• ikteharug
• soomenellev
• linnegorde (2013: Voisi olla myös lingorde)
• haanekeresdos (2013: Voisi olla myös haankeresdos)
• jolleklokken
• vetetippel
• (sanan signe lopussa ei esiinny ne-aines) signenellev (ks. alta kohta 3)
• (ele on lyhenne sanasta elektronikie:) eleposte

3. Yhdyssanan ensimmäisen osan lopussa oleva -ne-pääte kääntyy toisinpäin: -en:

• whiesne+sije = whiesensije
• restne+mood = restenmood
• sihtne+kep = sihtenkep
• maagne+pusse = maagenpusse

Mikäli -ne-loppuisen sanan kantasanassa esiintyy lopussa kaksi samaa konsonanttia (-2KÆ), nämä kaksi konsonanttia esiintyy yhdyssanassakin (sanan muodostus kantasanasta on nähtävissä sulkeissa):

• detne+jekt = dettenjekt (detne < detta+ne)
• hakne+mark = hakkenmark (hakne < hakka+ne)
• simne+strande = simmenstrande (simne < simma+ne)
• snentne+tippe = snendentippe
• vareidusvirne+mettord = vareidusvirrenmettord ( virne < virra+ne)

Huom! Lopussa oleva -ne kääntyy toisinpäin vain, mikäli kyseessä on johdos -ne eli kun sana on johdettu verbistä lisäämällä siihen -ne-pääte.

Muodostus: perusmuotoinen verbi e:llisenä + n

• Sama matemaattisesti: verbi-1 + e + n

Tästä johtuu, että nÆ-loppuisten verbien tapauksessa yhdyssanan alkuosan ne-pääte ei käänny:

• usne+puhdettus = usnepuhdettus (eli ei usenpuhdettus*)

Huomionarvoista on myös se, että yhdyssanojen alkuosan taivutusmuodoissa käytetään usein ne-loppuista sanaa, vaikka nykyään us-loppuinen taivutus on yleisempi. Esimerkki: tietotyyppi on kahkoniksi snendentippe, eli kantasanana on snentne, vaikka tieto on kahkoniksi nykyään snendus.

22.1.1 Perussääntö

Tässä systemaattisesti ilmaistuna e-kirjaimen katoavaisuus yhdyssanan alkuosasta:

• [V/pehmyt konsonantti]2Ke => VK (paitsi kun jälkiosa vokaalialkuinen, niin => V2K)
• VKe => VK (paitsi joskus VKe)
• -ne-loppuiset, kuten aiemmin mainittu.

22.2 Verbin muodostaminen nominista

Nominista (kuten substantiivista, adjektiivista ja numeraalista) voidaan muodostaa verbejä. Perussääntö on se, että ensin otetaan nominin sanavartalo ja siihen liitetään verbin tunnus a (harvemmin e) tai jokin muu verbin tunnus (kuten -lla, -tta, ...).

• vehher → vehr + a → vehra
• sedlenne → sedlenn + a → sedlenna
• usne → usn + a → usna
• grenne → grenn + a → grenna
• jek [lausuttaessa jekk] → jekk + a → jekka
• lust → lust + a → lusta

22.3 Verbin muodostaminen toisesta verbistä

Verbin merkitystä voi muuttaa lisäämällä siihen erinäisiä päätteitä, kuten -tta, -lla, -hda. Katso lisätietoja verbien merkitysten muuttamisesta kohdasta Verbien johdoksia.

22.4 Ominaisuuden ilmaisu

Nominin ominaisuutta voidaan kuvata suomessa useammalla päätteellä: -sUUs, -UUs, -eUs, -iUs. Kahkonissa on yksi pääte, -us (sama kuin -us-infinitiivissä).

Muodostus:

Tapaus	Muodostus
Konsonanttiloppuisilla:	sanan vartalo + us
Vokaaliloppuisilla:	sana ilman viimeistä kirjainta + us
-tte-partisiippisilla sanoilla:	sana + s-kerake + us

Tämä s-sidoskonsonantti lisätään -tte-partisiippiä käyttävien sanojen yhteyteen, jotta -tte-ainesta ei sekoittaisi -tta-ainekseen, kun viimeinen vokaali otetaan pois. Tämä "s-sääntö" tuli kahkoniin 26. maaliskuuta 2012.

Esimerkkejä:

• fennes + us = fens + us = fensus (ystävyys)
• kloodem + us = kloodemm + us = kloodemmus (iloisuus)
• keldenne + us = keldenn + us = keldennus (kellertävyys, keltaisuus)
• usnette + us = usnette + s + us = usnettesus (uskottavuus)

22.5 Uusien sanojen muodostus

Muodostettaessa uusia sanoja pyritään omaperäisyyteen. Sanojen lainaaminen, oli ne tekniikkaankin liittyviä, muista kielistä, etenkin indoeurooppalais- ja germaaniperäisistä kielistä, pyritään minimoimaan. Indoeurooppalaista sanastoa tapaa käytettävän yhä useammissa kielissä, ja siten juuri indoeurooppalaisten sanojen käyttö olisi ratkaisevasti hälventämässä kahkonin kielen omaperäisyyttä.

Lisäksi vahvasti suomalaisugrilaiseen taustaan pohjautuvassa kielessä on luontaista kartoittaa suomen sukuisten kielten sanastoa.

Sanoja muodostettaessa pyritään pitämään mielessä neljä eri seikkaa:

• 1) omaperäisten sanojen muodostus yhdyssanoin (esimerkiksi looden·looje = tekniikka eli "luontilaji")
• 2) omaperäisten sanojen muodostus sanajohtein (esimerkiksi ninnord = viisari eli "näytin"; jämneppe = tasanko eli "tasainen (alue) jonka päällä voi olla"; varsukem = aamuisella eli "aamukolla")
• 3) sanojen lainaaminen suomalaisugrilaisista kielistä (esimerkiksi votte = ottaa (< vir. võtta); nellev = kieli (< unk. nyelv); vaala = tahtoa (<suom. vaalia); mettelda = olla ajatuksissaan (<vir. mõtelda))
• 4) sanojen luominen tyhjästä:
  • 4.1) sanojen luominen deskriptiivisesti (eli siten, että sanan äänteillä ja äänneyhdistelmillä pyritään muodostamaan tuntuma kuvailtavan kohteen ominaisuuksista; esimerkiksi rahges = karhea; "sairda" = kietaista)
  • 4.2) sanojen luominen onomatopoeettisesti eli "ääntä muistuttavasti" (esimerkiksi sipsetta = sipsuttaa; tresda = täristä; sihta = hiihtää; lotja = velloa)
  • 4.3) puhtaasti imaginaatioon nojaten (lunne = kehto; whalunda = levätä; tihma = käydä hitaalla)

Oleellista kahkonin kielen sanojen luonnissa on kaunosointuisuuteen pyrkiminen. Esimerkiksi yhdyssanoja luotaessa mielikuvitukselle tulisi antaa tilaa. Esimerkkejä muodostetuista yhdyssanoista:

• afe·gelje = aviopuoliso eli "avio·kylki"
• befla·nems = hattara eli "villa·makeinen"
• lil·jek = atomi eli "pien·osa"

Uusien sanojen luontia ei pyritä estämään silloinkaan, kun kyseiselle sanalle on jo vastine kahkonin kielessä. Näin kieleen saadaan monipuolisuutta ja ennestään huonosti kieleen soveltuvia sanoja saadaan vaihdettua parempiin. Esimerkiksi sanan troffe, ottaa, tilalle on tullut suomalaisugrilaista perää oleva sana, votte.

Jopa siinä tapauksessa, että sanan tarkoitetta ei voida mieltää kauniiksi tai myönteiseksi, pyritään sanasta luomaan hyvin korvaan istuva. Tästä esimerkkinä esimerkiksi orjantappuraa tarkoittava kahkonin sana sluuftupruk, joka sointuu hyvin suussa tuprahtaen.

On myös hyvä muistaa, että kaunosointuisuus on aina subjektiivista. Joidenkin mielestä jotakin sanaa ei millään voi mieltää kauniinkuuloiseksi. Yleisesti ottaen kuitenkin paljon vokaaliainesta sisältävät ja toisiinsa hyvin nivoutuvia kirjainpareja sisältävät sanat mielletään kauniiksi. Tähän kahkonin kielen sanastoa luotaessa pyritään.

Tässä on lueteltuna joitakin kahkonin kielelle ominaisia asioiden ilmaisutapoja ja kahkonille ominaista sanajärjestystä.

Kahkonin lauseet ovat enemmän taipuvaisia käyttämään finaalirakennetta (et detta) kuin nominaalirakennetta (nee et detta):

Luo uusi käyttäjä napsauttamalla painiketta.	Knapsa badhee et looda väres kasuttel. ("Napsauta painiketta luodaksesi uusi käyttäjä.")
Ota yhteyttä lähettämällä sähköpostia osoitteeseen x.	Senda eleposdee var x et votte mini kontaktee.

Suomen verbipohjaisia substantiivissa esiintyviä ilmaisuja vastaa kahkonissa usein verbipohjainen ilmaisu:

Uuden salasanan asetus onnistui.	Onjesdu setta väres kottenkood. ("Onnistui asettaa uusi salasana.")
Kirjautuminen epäonnistui / ei onnistunut.	Ain onsjesdu invengra. ("Ei onnistunut kirjautua sisään.")
Yritystoimemme intohimona on joustavien sovellusten toteuttaminen ja suunnittelu.	Mijens kompaniverkens hurmos em werdetta od plenna stinlekijee appijee. ("...on toteuttaa ja suunnitella...")

Lisäsanoja voidaan käyttää lauseenosien suhteiden ilmaisukyvyn vahvistamiseksi:

Työpöytäsovelluksista meillä on työkokemusta mm. Java-kielestä.	Verktaulappijens piires (vrt. verktaulappijest) mijel em verkekspereiduee endrinim nelvest Java.
Kirja on pöydällä.	Bok em burdens peel (vrt. burdel).
Iloitsen menestyksestäsi.	Lufdam daines entatkodduens ent (vrt. entatkodduest).

Muita:

(ei) kertaakaan.	(ain) es oktee kerdee. ("(ei) edes yhtä kertaa")
(Mitään) pyyntötietoja ei annettu.	Ain vaisdensnenduijee datjannuin. ("Ei pyyntötietoja (ole) annettu.")
nuhteettomasti	noomens sijetak ("nuhteen sijatta")

Kahkonissa ei ole erikseen arkikieltä, koska sitä käytetään enimmälti kirjoitetussa muodossa. Joitakin arkikielisiä ilmauksia ja piirteitä voidaan kuitenkin eroittaa.

Eede-sanan arkinen muoto:

Me eem	Mij ei
Dan een	Te eete
Hes em	Dij ei
Pass. Ei (ollaan)

Muissa muodoissa d jätetään eede-sanasta pois:

• Me eennum, dan eennun, hes eennun, ...

Persoonapronominit lyhenee:

meinee	mei
meines	meins
meinel	meil
meineel	meil
meineni	meini

-is-päätteellä luodaan arkikielisiä ilmaisuja, ruotsin ja suomen tavoin:

• valsis (valleskhote, päikkäri)
• rabbis (rabgoor, roskis)
• däkstis (däkstmejakellok, tekstari)
• läppis (tainjuhde, kannettava)
• dunnis (dunplättos, ohukainen, lätty)

Myös -er-päätteellä voidaan myös luoda arki-ilmaisuja:

• däkster (däkstmejakellok, tekstari)
• ider (identifieiord, tunniste, id)

-ek- ja -uk-päätteiset hellyyttelysanat voidaan muuntaa arkisimmiksi e-lopukkeella:

• löilek > löilekke (löyly)
• lasjuk > lasjukke (lapsonen)

Ihmisiin liittyvissä ilmaisuissa voidaan käyttää arkisimpia sanoja:

• prysse, pysse: veli (proure)
• sysse: sisko (shiere)
• frende: kaveri (fennes)
• ba: isä (mahher)
• maame: äiti (mome)
• noonnee (<noogenee): jotakuta

Lyhentyneitä ilmaisuja:

• mejak (<mejakellok)

Tietotekniikkaan liittyviä termejä:

• rippa: ripata, tallentaa musiikkia optiselta tallennusmedialta koneelle (mieluummin: kopeida)
• editord: editori (mieluummin: möknord)
• kräsha: kaatua, jumiutua (mieluummin: jumma)
• kuitta: kuitata, sulkea sovellus (mieluummin: lakensetta)
• debugga: debugata, etsiä virheitä (mieluummin: seale vouldijee)
• administreidel: administraattori, pääkäyttäjä (mieluummin: systemvisorel)
• skrolla: skrollata, vierittää (mieluummin: rella)
• aksessa: aksessoida, käyttää (mieluummin: vartaveida, kasutta)
• höilait: kohokohta, korostus (mieluummin: höistrellus)
• servere: palvelin (mieluummin: palvord)
• hardikte: "hardware", laitteisto (mieluummin: kövek)
• skrolluspalkken: "scrollbar", vierituspalkki (mieluummin: rollenpelves)
• tab: tabulaattori, sarkain (mieluummin: strikkel)

25.1 Vuosi 2001

Kieltä aletaan kehittää. Sanasto ja kielioppi pohjautuvat vahvasti englannin kieleen. Prepositioita otetaan suoraan englannin kielestä.

25.2 Vuosi 2004

Prepositioiden käyttö vähenee. Niiden sijalla aletaan käyttää suffikseja yhä useammin.

25.3 Vuosi 2005

Vuonna 2005 käytetään etenkin attribuutteja sisältävissä lauseenosissa vielä prepositioita. Vuoden 2005 lopulla prepositioista luovutaan tyystin.

25.4 Vuosi 2006

Vuoden 2006 aikana kieli alkoi jossain määrin vakaantua. Keskeisimpiä muutoksia olivat enenevä jälkiliitteiden käyttö etuliitteiden sijasta (esimerkiksi furhunda → hunnenda), e-välivokaalien poistaminen sanaa taivutettaessa (ingelijens → inglijens) sekä refleksiiviverbin uusi pääte (-ua → -tsa), joka muuten tulee venäjän kielestä.

25.5 Vuosi 2008

Vuoden 2008 lopulla karisivat menneen ajan predikaateista persoonapääte pois monikon kolmannesta persoonasta (dij spielaid*). Verbi spiela taipuu imperfektissa seuraavasti: me spieladem, dan spieland, hes spielad, vi (nyk. mij) spielad, te spielated, dij spielad .

Samoin konditionaali ja potentiaali yksinkertaistettiin. Potentiaalimuoto ei taivu persoonissa lainkaan, vaan kaikissa persoonissa potentiaalin pääte on sama, -nke. Konditionaalissa kaikilla persoonilla paitsi yksikön ensimmäisellä ja toisella persoonalla on sama pääte, -oi.

6. kesäkuuta 2008

• Otettiin käyttöön -tsa-päätteisistä verbeistä muodostettujen substantiivien uusi pääte, -es. Pääte muodostetaan poistamalla -tsa-pääte ja sijoittamalla sen tilalle -tes. Sana taipuu niin, että -es-osa kääntyy toisinpäin. Esim 1: Syntymästä on aikaa viisi päivää. Varetsest em fis valsij taidee. Esim 2: Sata vuotta ennen Kristuksen syntymää. Sjotte annuij enne Kristusens varetsee.)

31. lokakuuta 2008

Ensimmäisen kerran käytettiin temporaalin perfektiä:

• Mahdan werleket hakka oif tesen nafenlen hafeissem den lessan.
  • (Nykyään: Mahdan werleket hakka vol tes nafenlen den lessannuissem.)

25.6 Vuosi 2009

Kaunokielessä on mahdollista käyttää vuonna 2009 käyttöön otettuja muita nominien omistusmuotoja; joskin niiden käyttö on nykyisellään vielä harvinaista (-mmes, -ndes, -m, -mves, -ntes, -m). Nämä omistusmuodot keksittiin jo 4. tammikuuta 2007 (yksikön toisen persoonan omistusmuoto oli silloin vielä -ndas). Nykyään kaunokielen omistusmuodot eriävät hieman vuoden 2009 muodoista.

25.7 Vuosi 2010

Vuonna 2010 alettiin vaihtamaan joidenkin germaanisvaikutteisten sanojen tilalle joko omia sanoja tai suomalaisugrilaisia sanoja. Esimerkiksi ja-sanan tilalle tulee me, deade-sanan tilalle tulee sorda, finde-sanan tilalle tulee leida jne.

18. toukokuuta 2010 yksikön ensimmäiseksi persoonaksi tuli ja-sanan tilalle mein-sana ja siitä hetken kuluttua me-sana. Sana muutettiin paremman loogisuuden saavuttamiseksi; perusmuodon sanan ja ja sanan taivutusmuotojen (vartalo mein-) välillä vallitsi epäsuhta. Yksikön ensimmäisen persoonan muuttamisen ehdotti muu taho.

22. heinäkuuta 2010 essiivin päätteeksi tuli -let, ja vanha essiivin pääte -t jätettiin vain multiplikatiivikäyttöön. Multiplikatiivin päätteenä päätettiin säilyttää -t, koska -t-päätettä on laajasti käytetty jo multiplikatiivina (kuten reget, tesviiset, melleinnet, yllet, matset). Näin oli luontevampaa muuttaa essiivin pääte. Vanha essiivin pääte -t jäi edelleen ajanilmauksiin kuten semdeiget (nyk. semvalsem), tesdeiget (nyk. tesvalsem), tesannuet, lesveiket (nyk. les septukem), ....

12. elokuuta 2010 on ehdotettu, että imperfektin tunnukseksi tulisi d:n tilalle t. (Tätä ei koskaan otettu kuitenkaan käyttöön.) Näin imperfekti olisi tunnukseltaan indoeurooppalaisen vaikutuksen sijaan lähempänä suomalaista alkuperää, jossa s-äänteen tilalla käytettiin jotakuinkin t-äännettä. Jos muutos otettaisiin käytäntöön, verbi menga taipuisi imperfektissä täten:

• me mengatem
• dan mengant
• hes mengat
• mij mengat (persoonan vi tilalle on mietitty jo aiemminkin sanaa mij)
• te mengat(et)
• dij mengat

Käskytavan kolmannen persoonan pääte voitaisiin taasen muuttaa käyttämään päätettä -ut: mengut, spielut, koddut ja monikossa ehkä: menguit, spieluit, kodduit.

(23.3.2012: Tämä ehdotus ei koskaan toteutunut.)

31. elokuuta 2010 ehdotettiin, että perfekti voitaisiin ilmaista perinteisen ilmaisutavan lisäksi yhdellä sanalla siten, että hafa-verbi yhdistettäisiin predikaatin supiiniin. (23.3.2012: Tämä ehdotus ei koskaan toteutunut, mutta toisenlaiset perfektipäätteet otettiin myöhemmin käyttöön, eli esim. Me mengannum = Minä olen pelannut.)

• Me hafam mengan. = Me mengaham.
• Dan hafan mengan. = Dan mengahan.
• Hes hafae mengan. = Hes mengahae.
• Vi hafai mengan. = Vi mengahai.
• Te hafate mengan. = Te mengahate.
• Dij hafai mengan. = Dij mengahai.
• Hafai mengan. = Mengaihan.

9. syyskuuta 2010 kieleen luotiin "imperfektinen temporaali". Esimerkkejä imperfektisestä temporaalista:

• pelattua(ni/si/nsa/mme/nne): spieladeissem
• mentyä(ni/si/nsä/mme/nne): koddueissem
• tehtyä(ni/si/nsä/mme/nne): dettueissem

5. lokakuuta 2010 kieleen luotiin murtoluvut. Murtoluvun pääte on -nnoek, joka on yhdistelmä järjestyslukujen päätteestä -nnos ja eräästä substantiivien päätteestä -ek. Esimerkkejä murtoluvuista:

• kolmasosa: truannoek
• neljäsosa: nelennoek (myös: veerend < vir. veerand)
• seitsemäsosa: septennoek

14. lokakuuta 2010 kieleen tuli agenttipartisiipin imperfekti (boikkeins höiendumme hunde).

4. marraskuuta 2010 kieleen kehitettiin uusi rakenne tulevaisuuden ilmaisemista varten, eede var et detta noogenee, suom. olla tekevä jtkn (suoraan käännettynä: *olla kohti että tehdä jotakin).

25.8 Vuosi 2011

24. tammikuuta 2011 sisäerontoinfinitiivin (esim. pelaamasta) nykyisen, agglutinatiivisen -mas-päätteen tilalle on keksitty uusi, synteettinen vaihtoehtomuodustustapa:

• Esim: Puro lakkasi virtaamasta. Virrenkot hillad vol et virra.

13. helmikuuta 2011 on tehty ehdotus tes-pronominin käytöstä taipumattomien adjektiivien tavoin. Sana tes voitaisiin jättää taivuttamatta, mikäli ei haluta painottaa tämän pronominiattribuutin arvoa lausekontekstissa:

• teses ersounnes: (nimenomaan) tässä maailmassa
• tes ersounnes: tässä maailmassa (painottamatta tässä-sanaa)

16. maaliskuuta 2011 on ehdotettu, että perfekti voitaisiin ilmaista yhdellä sanalla. (23.3.2012: Uusi perfektin pääte tuli myöhemmin, mutta ei täsmälleen yllä mainitussa muodossa.)

• Me hafam dettan → Me dettanum
• Dan hafan dettan → Dan dettanun
• Hes hafae dettan → Hes dettanu
• Mij hafai dettan → Mij dettanui
• Te hafate dettan → Te dettanute
• Dij hafai dettan → Dij dettanu

Konditionaalissa:

• Me hafoim dettan → Me dettanoim
• Dan hafoin dettan → Dan dettanoin
• Hes/mij/te/dij: hafoi dettan → dettanoi

Potentiaalissa:

• Me/dan/hes/... hafanke dettan → dettanenke

6. huhtikuuta 2011 ehdotettiin konditionaalin menneen ajan lisäämistä kahkoniin sillä perusteella, että kielen rakenne mahdollistaa kyseisen muodon muodostamisen. Esimerkkejä konditionaalin imperfektistä:

• vaaladoim, vaaladoin, vaaladoi
• dettuim, dettuin, (ei käy, koska yhtenevä mennen ajan monikon kanssa: dettui)

19. huhtikuuta 2011, klo 00:25 ehdotettiin kahkoniin lisättäväksi kvotatiivi eli modus obliquus, joka vastaa viron kaudset kõneviisi. Kvotatiivin tunnus on -vet, joka tulee viron -vat-tunnuksesta. (23.3.2012: Tässä mainittu kvotatiivin muoto ei ole käytössä; myöhemmin on vakiintunut koherentimpi kvotatiivin käyttötapa, jossa kyllä esiintyy -vet-aines muodossa -ve-.) Viron kvotatiivin tunnus on yhtä suomen -van-tunnuksen kanssa (esimerkiksi tekevän). Kvotatiivilla ilmaistaan toisen käden tietoa. Kvotatiivia ei suomessa sellaisenaan ole; käytetään ilmaisua kuulemma tekee. Esimerkkejä:

• Heinel emvet fims sangenheles.
• Hes kodvet khotta.
• Me eedemvet fims programmeidel.

Kvotatiivi eri persoonissa:

• Me mengamvet.
• Dan menganvet.
• Hes mengvet. (loppu-ae tai loppu-e poistuu!)
• Mij mengaivet.
• Te mengatvet. (loppu-e poistuu te-tunnuksesta!)
• Dij mengaivet.
• Mengaivet/Mengajavet.

Huom! Toisena vaihtoehtona kvotatiivin muodostamisessa olisi kvotatiivin tunnuksen -vet käyttäminen yksinään, ilman persoonan tunnusta: Me/dan/hes/mij/te/dij mengvet.

15. toukokuuta 2011 keksittiin synteettisen suffiksin lisäksi analyyttinen ulko-olentoinfinitiivi (suomessa -malla/-mällä). Infinitiivi luodaan sanaparilla nee et (suom. "niin että") sekä verbin perusmuodolla:

suomeksi	synteettinen	analyyttinen
pelaamalla	mengmal	nee et menga
tekemällä	detmal	nee et detta

Lause-esimerkkejä:

• Aissordijee kasuttai roomesverkes nee et detta kontrollord dijest snendlek.
  • Apuluokkia käytetään kehikossa tekemällä ne tunnetuiksi kontrollerille.

31. toukokuuta 2011 on versonnut aatos käyttää uutta, -tek-päätettä ilmaisun jstkn huolimatta rinnalla. Päätteen etymologia juurtuu vajannon eli abessiivin päätteeseen -tak. Tämä jäi kieleen mukaan.

• dettek = siitä huolimatta.
• sorruetek = surusta huolimatta.

31. toukokuuta 2011 on jälleen mietitty luopua indoeurooppalaisperäisestä menneen ajan tunnuksesta -d ja käyttää sen sijalla uutta, suomalaisperäistä -th-tunnusta. Samalla päätettäisiin, että monikon toisessa persoonassa, te, olisi sallittua käyttää persoonatonta imperfektiä. (23.3.2012: Tämä ehdotus ei koskaan toteutunut.)

• Me mengathem.
• Dan menganth.
• Hes mengath.
• Mij mengath.
• Te mengateth/mengath.
• Dij mengath.

1. kesäkuuta 2011 on ulkopuolisesta toimesta ehdotettu lisättävän komparatiivin lisäämistä verbeihin. Verbikomparatiivi muodostetaan yksikön kolmannen persoonan indikatiivin vanhasta konditionaalista (-oje), jonka perään on lisätty komparatiivin tunnus -mma ja sen perään kyseessä olevan persoonan tunnus:

kahkoniksi	pseudosuomeksi
dettojemma (perusmuoto)	"tekisimmätä"
me dettojemmam	minä "tekisimmän"
dan dettojemman	sinä "tekisimmät"
hes dettojemmae	hän "tekisimpi"/"tekisimpää"
mij dettojemmai	me "tekisimmämme"
te dettojemmate	te "tekisimmätte"
dij dettojemmai	he "tekisimpävät"
dettojemmai/dettojemmaja	"tekisimmetään"

Komparatiivia voitaisiin käyttää ei vain konditionaalin vaan myös muiden modusten kanssa:

• me dettemmam (indikatiivi)
• me dettankemmam (potentiaali)
• dettemma! (imperatiivi)

Tämä verbikomparatiivi voisi ilmaista "jnkn asian mieluummin tekemistä":

• Me mengojemmam ulgem. Leikkisin/pelaisin mieluummin ulkona.

Huom! Toinen mahdollisuus olisi toisinkäänteisen muodon käyttö:

• me dettemmoim
• dan dettemmoin
• hes dettemmoi
• mij dettemmoi
• te dettemmoite
• dij dettemmoi
• dettemmoja/dettemmoi

(23.3.2012: Tämä ehdotus toteutui, mutta ei täsmälleen yllä mainitussa muodossa.)

11. kesäkuuta 2011 on käytetty Raamatun käännöksessä (ennenkin tosin on) m.2.p:n preesensissä lyhennettyä muotoa:

• seidete seitte :: sanotte
• visdate vistte :: kuiskaatte
• mahdate mahtte :: voitte, osaatte, pystytte, mahdatte
• dettate dette :: teette
• vottete votte :: otatte

12. kesäkuuta 2011 on ehdotettu arkikielisen y.1.p:n ja m.2.p:n imperfektin lisäämisestä 2KÆ-loppuisissa sanoissa, missä 2K ilmaisee kahta samaa konsonanttia. (Sanoilla jotka loppuu ddÆ tai ttÆ on kuitenkin jo omat lyhenteensä, kuten votte > vottum.) Esimerkkejä:

fibbadem fibdem :: vippasin	fibbated fibted :: vippasitte
reffadem refdem :: varastin	reffated refted :: varastitte
hoggadem hogdem :: naulitsin	hoggated hogted :: naulitsitte
dekkadem dekdem :: painoin	dekkated dekted :: painoitte
stepelladem stepeldem :: astelin, kävelin	stepellated stepelted :: astelitte
demmadem demdem :: päätin	demmated demted :: päätitte
vennadem vendem :: odotin	vennated vented :: odotitte
svappadem svapdem :: svappasin, vaihdoin (päikseen)	svappated svapted :: svappasitte
arradem ardem :: ärjyin	arrated arted :: ärjyitte
tossadem tosdem :: juoksin	tossated tosted :: juoksitte

19. kesäkuuta 2011 on yhden tavun attribuuttien taivuttamattomuuden vuoksi alettu käyttää lisäsanaa yhden tavun sanojen jäljessä, mikäli tämä sana ei kuulu samaan sanapariin:

• Ves teinest eedoi aittat? = Kenestä teistä olisi avuksi?
• Ves okte/ikhe teinest mahdae menga pianoo? = Kuka teistä osaa soittaa pianoa?

12. syyskuuta 2011 keksittiin lyhennetyn perfektiivin konditionaali ja potentiaali (ja niiden sekoitus). Konditionaalin pääte on -oinnu + persoonapääte, potentiaalin -oinku. Esimerkkejä:

• Olisit mennyt mukaan = Koddoinnun mekken.
• Olisin tehnyt virheen = Dettoinnum volden.
• Olisitteko toimineet toisin? = Verkendoinnutes derviiset?
• "Lienisit" mennyt mukaan = Koddoinkennun mekken.
• Lienen tehnyt virheen = Dettankennum volden.
• Lienettekö toimineet toisin? = Verkendoinnutes derviiset?

14. syyskuuta 2011 klo 0.14 keksittiin terminatiivin vastakohta, jonka pääte on -(e)ssast. Esimerkkejä:

• Feheldam heinee seddessastem. Rakastan häntä sydämeni kyllyydestä.
• Mesjessast saavennun? Mistä (asti) olet tullut?
• Opellannum deituskesellenoppee annuessast 2006. Olen opiskellut tietojenkäsittelyoppia vuodesta 2006 (asti).

23. joulukuuta 2011 noin klo 23 keksittiin adjektiivien lievennepäätteeksi -hke-pääte, joka vastaa suomen -hko-päätettä. Pääte tulee suomen kielestä. Esimerkiksi:

• storrehke = suurehko
• väinehke = pienehkö
• hendlekehke = kalliihko

24. joulukuuta 2011 klo 1.00 sananalkuiset konsonanttirykelmät ovat alkaneet yksinkertaistua. Näistä esimerkkejä ovat muutokset frenne → renne, shella → sella. Näitä muutoksia ei ole tällä hetkellä tarkoituksena alttiuttaa kaikkiin monikonsonanttialkuisiin sanoihin. Tämänkaltaista kielen lyhentymää on ilmennyt kahkonissa aiemminkin.

24. joulukuuta 2011 klo 1.58 keksittiin temporaalin passiivi, jonka pääte on -ejeissem. Esimerkki:

• spielejeissem
• kasuttejeissem

27. joulukuuta 2011 lyhytperfektiä käytetään seuraavasti:

• Me eedennum
• Te eedennute
• Muissa persoonissa: Dan/hes/mij/dij eedennun
• Passiivi: eedennuin

25.9 Vuosi 2012

Preesens	Imperfekti	Perfekti	Pluskvamperfekti
Me eedevem	Me eeduvem	Me eedevennum	Me eeduvennum
Dan eedeven	Dan eeduven	Dan eedevennun	Dan eeduvennun
Hes eedeve	Hes eeduve	Hes eedevennun	Hes eeduvennun
Mij eedevei	Mij eeduve	Mij eedevennuim	Mij eeduvennuim
Te eedevete	Te eeduvete	Te eedevennute	Te eeduvennute
Dij eedevei	Dij eeduve	Dij eedevennun	Dij eeduvennun
Eedevei	Eeduvei	Eedevennuin	Eeduvennuin

27. tammikuuta 2012 klo 23.09 keksittiin uusi pluskvamperfektin muodostustapa. Se on muuten sama kuin perfekti, mutta kantasanana ei ole verbin perusmuoto, vaan verbi imperfektissä, esimerkiksi:

• minä olin pelannut: lessadennum

27. tammikuuta 2012 on tähdennetty perfektin käyttöä indikatiivin lisäksi konditionaalissa sekä imperatiivissa. Imperatiiviperfektille on vain harvoin käyttöä, joten tässä imperatiiviperfekti näytetään vain kieliopillisten mahdollisuuksien esittämiseksi

Indikatiivin perfekti	Konditionaalin perfekti	Imperatiivin perfekti
Me eedennum	Eedoinnum	Eedennummet
Dan eedennun	Eedoinnun	Eedennu
Hes eedennun	Eedoinnun	Eedennut
Mij eedennuim	Eedoinnuim	Eedennutem
Te eedennute	Eedoinnute	Eedennuten
Dij eedennun	Eedoinnut	Eedennut
Eedennui	Eedoinnui	Eedoinnuit

28. tammikuuta 2012 tuli komparatiivin ja itseensä viittaavan refleksiivipäätteen yhdistelmä mma+tsa:

• täsmentyä (v), tarkentua (v): morgedemmetsa

1. helmikuuta 2012 päätettiin käyttää passiivilauseessa nominatiiviobjektin sijasta akkusatiiviobjektia, jotta kaksitulkintaisuudelta vältytään:

• Pitsat syödään: Pitsijen shöödei. (Ei: Pitsij shöödei.)

26. maaliskuuta 2012 päätettiin, että -tte-partisiipin käytön yhteydessä lisätään -us-päätteen eteen s-sidoskonsonantti, jotta -tte-ainesta ei sekoittaisi -tta-päätteeseen -us-päätettä käytettäessä.

2. joulukuuta 2012 keksittiin kokeellinen kohteliaisuusmodus, jonka tunnus on -oise + persoonatunnus (taikka -oinne + persoonatunnus). Moduksen tarkoitus on ilmaista kohteliaisuutta sekä kunnioittavuutta. Esimerkkejä:

• Mahdoisens dan laafna uksen? / Mahdoinnens dan laafna uksen?
• Saavoisem daines mekken.

Modus -oise koostuu konditionaalin tunnuksesta -oi, mutta lopputunnus on valittu intuitiolla. Tunnus -oinne koostuu konditionaalista ja suomen potentiaalista, vaikka sillä ei ole merkityksellistä yhteyttä potentiaaliin.

25.10 Vuosi 2013

5. helmikuuta 2013 keksittiin uusi liitepartikkeli, -ul. Sillä voidaan ilmaista, että jokin asia on jo tapahtunut. Suomessa ja monissa muissa kielissä tämä ilmaistaan erillisellä sanalla jo. Esimerkkejä:

• Nousimme jo viideltä. Mij höietsu fisentul.
• Vatsa oli kipeä jo päivällä. Vets eedu valsemmul kiplek.
• Toiminto oli olemassa jo ensimmäisessä versiossa. Dobothe eedu eetmas prestul endroes. (Nyk. Vottendus eedu eetmas ensennessul endroes.)

5. heinäkuuta 2013 on ehdotettu, että komparatiivin kohde voitaisiin ilmaista eksessiivillä (-nt):

• Hes em meinent nopemma. Hän on minua nopeampi.

Tähän on pyritty kokoamaan kritiikkiä kahkonin kielen heikkouksista ja puutteista. Tutkimalla kielen heikkouksia ja selvittämällä esiintyviä ongelmakohtia systemaattisesti on yhä realistisempaa saada aikaan tasapainoisempi ja loogisempi kokonaisuus.

• Muista kielistä on kopioitu liikaa kielioppia ja sanoja, rakenteita etenkin suomen kielestä.

• Vaikka kahkoni muistuttaa rakenteeltaan paljon suomalaisugrilaisia kieliä, kahkonin sanastossa on runsaasti germaanipohjaisia sanoja, joiden laajamittainen esiintyminen suomalaisugrilaisissa kielissä on tavatonta. 

• Kirjoitusasu eroaa lausumisesta muun muassa sanassa tesetem ([tesettem], suomeksi nykyään) muttei sanassa sunnennem [sunnennem]. Tämä vaikeuttaa oikean lausumistavan valitsemista, mikäli sanojen rakenneosia ei tunneta.