Kahkoni on keinotekoinen kieli, jonka on kehittänyt hämeenlinnalainen ohjelmoija Jouni Kähkönen. Kielen kehittäjä alkoi luoda kieltä neljäntoista vuoden iässä, vuoden 2001 alussa; aikaisin kielen suunnitteluun viittaava tiedostopäivämäärämerkintä on 3. helmikuuta 2001.

Tämä teos määrittelee kahkonin kieliopin. Kielioppia päivitetään jatkuvasti. Uusin versio kieliopista on aina saatavilla verkosta.

Kahkonin kielen sanasto ja kielioppi pohjautuvat suomen, ruotsin ja englannin kieliin. Sanoja on lainattu myös saksasta, venäjästä ja muutamista muista kielistä — nykyään eneten viron kielestä. Kielessä on myös runsas joukko sanoja, joita ei ole lainattu mistään kielestä; osa näistä sanoista on luotu deskriptiivisesti (esimerkiksi vailas = reipas; häile = vokaali, iljas = liukas, sihta = hiihtää) ja osa imaginaatioon nojautuen (silla = uskaltaa, vaasta = jaksaa).

Kahkoni on agglutinoiva kieli. Siinä sanojen perään liitetään päätteitä. Tällöin myös sanavartaloon tulee usein muutoksia: esim. isä-sanan genetiivissä: mahher+ens → mahrens. Näihin sanataivutuksiin liittyy kuitenkin selkeät säännöt. Kahkonissa ei ole substantiiveilla sukua, ja verbitkin taipuvat säännöllisesti; niiden perään vain liitetään lauseen subjektin mukainen persoonapääte, esimerkiksi nukun = untenda+m → untendam. Verbien taivutus on yksinkertaista; myös nominien taivutus on melko helppoa, ainakin suomalaiselle puhujalle.

Lauseenjäsenten perusjärjestys on useista kielistä tuttu subjekti−predikaatti−objekti (esim. Me spielam jalballee; Minä pelaan jalkapalloa). Sanajärjestystä voidaan pitää tietyiltä osin jopa suomen kieltäkin väljempänä. Kahkonissa on esimerkiksi genetiivillä ja genetiiviakkusatiivilla omat tunnuksesta (-ns ja -n), mikä vähentää lauseen monitulkintaisuutta ja mahdollistaa vapaamman sanajärjestyksen.

Kahkonin kielessä on pitkiäkin sanoja, koska sanan perään voidaan, suomen kielen tavoin, lisätä liitepartikkeleita (esimerkiksi suomen -kin, -ko; kahkonissa -eg, -ge), sijapäätteitä (esimerkiksi suomen -ssa, -sta; kahkonin -es, -est), nominien persoonapäätteitä (esimerkiksi suomen -ni, -si, -mme; kahkonin -em ja kaunopersoonapäätteet -mmes, -ndes, -mmes) sekä monikon tunnus (suomen -t, kahkonin -ij).

Kahkonin kielen sanakirjassa esiintyy toukokuussa 2025 13 008 kahkoninkielistä sanaa. Kahkonin sanakirja on osoitteessa www.kajouni.net/kahkoni/sanakirja.

Alkuajoiltaan lähtien kieltä on osa osalta kehitetty selkeämmäksi ja loogisemmaksi kokonaisuudeksi. Kielen kehitys muutoksineen jatkuu jossain määrin yhä; kieltä ei haluta stabiloida tiettyyn muotoon, vaan kieleen kehitetään edelleen joitain uusia sanoja, kielioppimuutoksia ja -selkeytyksiä sekä tarpeen mukaan myös joitakin kielioppimuutoksia.

Kielen sanastoa, sananmuodostusta ja kielioppirakenteita kehitetään jatkuvasti. Aina kun havaitaan epäloogisuuksia, epäesteettisyyttä tai ristiriitaisuuksia sanastossa, niitä pyritään korjaamaan. Tämän ansiosta kielen ilmaisukyky ja rakenne kehittyvät jatkuvasti.

Tarkoituksena ei ole niin ikään kehittää kieleen mahdollisimman monitahoisia rakennemahdollisuuksia, vaan rakenne pyritään pitämään mahdollisimman selkeänä. Kielen kehittymiseen kuuluu – ja on kuulunut – niin ikään turhan mutkikkaiden rakenteiden yksinkertaistus. Tämä lähestymistapa on ilmennyt esimerkiksi potentiaali- ja konditionaalimuotojen persoonataivusten yksinkertaistuksessa.

Tässä kielioppiteoksessa käytetään seuraavia korvikemerkkejä. Korvikemerkkien avulla teoksessa voidaan tehokkaasti ilmaista taivutuksen sääntöjä

Lisäksi seuraavat merkinnät ovat käytössä:

• p. = persoona
• y.1.p = yksikön ensimmäinen persoona (minä), jne.
• m.1.p = monikon ensimmäinen persoona (me), jne.

Kahkonin kieltä lausutaan pääpiirteissään kirjoitusasunsa mukaisesti.

4.1 Ääntämistapaukset

Yhtä kirjainta vastaa yksi äänne. Seuraavat yksityiskohdat on syytä kuitenkin huomioida:

4.2 Paino

Paino on suomen tavoin lähes aina sanan ensimmäisellä tavulla. Etuliitteisissä sanoissa paino saa puhujan mieltymyksen mukaan olla niin ensimmäisellä kuin toisella tavulla. Esimerkkejä:

On tärkeää kiinnittää huomiota oikeanlaiseen painotukseen: painoa ei tule ylikorostaa, vaan jälkitavun painoa tulee painottaa suunnilleen yhtä laimeasti kuin ensimmäisellä tavulla esiintyvää painoa.

4.3 Yhdyssanojen ääntäminen

Yhdyssanan tavuraja on tärkeä havaita, jotta yhdyssana tulee äännettyä oikeassa rytmissä. Joissain tapauksissa yhdyssanaa (tai kahdesta osasta koostuvaa sanaa) on vaikea havaita. Tässä muutamia esimerkkejä oikean- ja vääränlaisesta ääntämisestä:

Jos sana ei hahmotu yhdyssanaksi, kannattaa sana vain lausua aivan kuin se olisi yksi sana, tai tarkistaa kahkonin sanakirjasta, mistä osista sana koostuu; sanakirjassa on merkittynä melkein aina sanan perässä sanan osat, josta yhdyssanan lausuminen on helppo tarkistaa.

5.1 Mijens Mahher

Mijens Mahher, ves eeden hefennuis,

saintehaid eedet daines nam.

Saavet daines voltdoum.

Hundat daines vaalus,

nee maans peel ais ga hefennues.

Datja mijeel tesvalsem

mijens ienvalsenne liebe.

Od datja mijeel mijens sindij giventat,

nee ais mijeg giventat datjai dijeel,

vej mijens var slondannun.

Inded ga aldetta mijee keusneel,

van renna mijen fosent.

Gans daines em voltdoum

od volte od kloirus iguentat.

Emmen.

5.2 Syyrevangeliume

Sels nee Emmel ersounnee feheldannun,

et Hes datjad nilleken sunnennem,

et ain värnoogen [vär´noogen],

ves Heines pieel usnae,

kotsoi hadoeel,

van iguennen whiesnen taveidoi.

5.3 Jolle-evangeliume

1 Tostait datjad kesarie Augustus kaskuen, et kak voltdoumes eedu detta

ulmeksus. 2 Tes ulmeksus eedu ensenne od hundu Kviriniusens eedeissem Syriens

landherrelet. 3 Ien okte koddu et vengretsa ulmeksuslisdeel, venne endeel

linneelem.

4 Nee koddu ga Joosep Galileiest, Nasarettens linnest od riennad

ulmeksuetat Judieel, Daavidens linneel Betlemmeel, gans hes eedu jek Daavidens

faljoee. 5 Hes koddu dietat feirgettaidensem, Mariens, me, ves vuottu lasjee.

6 Dijens diel eedeissem heerad Mariens varettuens teid, 7 od hes varettu sunnen,

ensennukennem [ensennukkennem]. Hes lindettu lasjen od settu heinen meintsereel, gans dijel

ain eedu veluee hundsijes.

5.4 Muita kahkoninkielisiä teoksia

Kaikki kahkonin kieleen liittyvä materiaali, kuten kahkonilla kirjoitetut teokset, ajantasaiset versiot kahkonin kieliopista, sanakirjasta ja verbitaivuttimesta, ovat saatavilla verkossa osoitteessa www.kajouni.net/kahkoni.

Näiden lähteiden tarkat osoitteet on lueteltuna alla:

• www.kajouni.net/kahkoni/kielioppi – Kielioppi
• www.kajouni.net/kahkoni/sanakirja – Sanakirja
• www.kajouni.net/kahkoni/laulukirja – Laulukirja
• www.kajouni.net/kahkoni/taivutin – Taivutin

Kahkonissa lähes kaikki verbit päättyvät a-kirjaimeen, jotkin verbit e-kirjaimeen. Verbit taipuvat persoonissa, ja osalla persoonista on oma persoonatunnus ja osalla yhteinen. Esimerkiksi indikatiivin preesensissä on oma tunnus yksikön persoonilla sekä m. 2. persoonalla, mutta m. 1. ja m. 3. persoonalla sekä passiivilla on yhteinen tunnus -i.

Usein kahkonin verbien a/e-loppukirjainta edeltää konsonantti, vain harvoin vokaali: Tällaista loppuvokaalia edeltävää vokaalia esiintyy esimerkiksi seuraavissa sanoissa:

• sie (suom. saada)
• drie (suom. jatkaa; rinnakkaismuoto driella)
• sua (suom. suoda/sallia)
  
• stoa (run; normaalikielessä stenda; suom. seistä)

Moduksia eli tapaluokkia kahkonissa on kahdeksan:

Perusmoduksia on neljä kuten suomessa:

• indikatiivi eli tositapa
• konditionaali eli ehtotapa (esim. pelaisi)
• potentiaali eli mahtotapa (esim. katsonee, tullee, tehnee, lienee)
• imperatiivi eli käskytapa

• kvotatiivi eli modus obliquus (me mengavem = "minä kuulemma leikin/pelaan")
• komparatiivi eli vertailutapa (me mengemmam = minä teen mieluummin/suuremmalla innolla)
• kohteliaisuusmodus (Saavoinnem daines mekken = Tulisin mielelläni mukaasi; Mahdoinnens laafna uksen? Voisitko ystävällisesti avata oven?)
• käskypyyntömodus (vothos = otathan, kothos = menethän, vuothos = odotathan)

6.1 Indikatiivi

Indikatiivi eli werviis on perusmodus, joka kuvaa tekemisen todellisena. Indikatiivissa on mahdollista käyttää jokaista, neljää aikamuotoa: preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti.

6.1.1 Indikatiivin preesens

Preesens eli kahkoniksi present ilmaisee nykyaikaa, tulevaa aikaa sekä jonkin asian tapahtumista yleisesti, aina.

Indikatiivin preesens muodostetaan lisäämällä verbin perään persoonatunnus, joka on yksikön persoonilla -m, -n, -e ja monikon persoonilla -i, -te, -i. Passiivilla tunnus on -i, joka on lyhentynyt vanhasta passiivin tunnuksesta -ja:

Huom 1*: Huomaa, että y. 3. persoonassa ei e- ja o-loppuiseen verbiin lisätä e-tunnusta, koska verbi päättyy jo e-kirjaimeen; esimerkiksi hän syö on hes shööde.

Huom 2: Verbin eede = olla y. 3. persoona on em; esimerkiksi hes em = hän on.

Huom 3: Muutamilla verbeillä on -ie-loppu. Tällaiset verbit saavat monikkomuodossa ja passiivissa päätevariantin -ei, jotta ääntäminen olisi helpompaa:

• sie + i = sei (=saavat)
• vie + i = vei (=näkevät)
• drie + i = drei (=jatkavat)

Hyvä tietää: 18. toukokuuta 2010 vaihdettiin y. 1. persoonan persoonapronominin ja tilalle pronomini me. Hieman myöhemmin samana vuonna myös monikon ensimmäisen persoonan (me, meidän) tunnukseksi vaihdettiin pronominin vi  tilalle mij, joka on kahkonin me-pronominin monikkomuoto. Tällä kahkonin germaanisuutta saatiin omalta osaltaan vähennettyä ja tuotua kieltä suomalaisugrilaisemmaksi, mikä oli vuoden 2010 alusta alkaen kieleen vaikuttanut kehityskulku; kieli on kieliopiltaan, rakenteeltaan ja sanastoltaan pohjimmiltaan suomalaisugrilaisten kielten keinosukukieli.

6.1.2 Indikatiivin imperfekti

Imperfekti eli impefort ilmaisee mennyttä tapahtumaa, esim. Minä ajoin autolla. Me aldum autol.

Sääntö a- ja e-loppuisten verbien imperfektille:

• Aktiivi: verbi + d, paitsi minä-, sinä- ja te-persoonissa oma pääte: verbi + -dem/-nd/-ted.
• Passiivi: Passiivi on e-loppuisilla verbi + i + d, mutta a-loppuisilla on miellytty käyttämään i-tunnuksen asemesta ns. vanhaa passiivitunnusta -ja (+d), koska i-tunnuksen käyttö imperfektin yhteydessä sekoittuisi partisiipin tunnukseen -aid.
• Kielteinen imperfekti: persoonapronomini + ain + verbi+d; passiivissa ain + a-loppuisella verbillä verbi+jad tai e-loppuisella verbillä verbi+id.

Erityishuomio vie-verbin taivutuksesta imperfektissä y. 1. persoonassa: Lyhennettyä, vie-verbiä (vie, viede = nähdä) ei kannata taivuttaa sellaisenaan indikatiivin imperfektissä y. 1. persoonassa, sillä tämän (myönteinen muoto) vastaisi suoraan pidemmän, viede-verbin indikatiivin preesensiä me viedem, eikä tiedetä tarkoitetaanko mennyttä vai tätä aikaa.
  Tämän takia kannattaa tehdä kieliopillinen väistö indikatiivin imperfektissä eli taivuttaa sen sijaan pidempää, viede-verbiä indikatiivin impefektissä y. 1. persoonassa: me viedum = minä näin. Muissa persoonissa voi taivuttaa tavalliseen tapaan vie-verbiä: dan viend, hes vied, mij vied, te vieted, dij vied ja passiivissa vieid (tai veid), sekä kielteisessä muodossa: Me ain vied, dan ain vied jne.
  Muita tällaisia verbejä ei kahkonin yleiskielessä ole; eli viede on ainoa sellainen imperfektiainesta (-de) näennäisesti sisältävä verbi, josta on olemassa lyhytmuoto, ja sekoittuminen imperfektin ja preesensin välillä olisi muutoin ilmeinen. (Eede-verbistä on tosin olemassa runollinen, lyhennetty ee-muoto, jolloin niin ikään tulee tehdä väistö ja taivuttaa indikatiivin imperfektissä y. 1. persoonassa käyttäen eede-verbiä.)

Sääntö da-/de-/ta-/te- ja tsa-loppuisten verbien imperfektille*)

• Aktiivi: a/e-loppuvokaali vaihtuu u:ksi + tämän perään lisätään minä-, sinä- ja te-persoonissa persoonapääte -m, -n, -te, muissa persoonissa ei persoonapäätettä.
• Passiivi: Passiivissa a/e-loppuvokaali vaihtuu u:ksi ja perään lisätään passiivin tunnus -i.
• Kielteinen imperfekti: Persoonapronomini + ain + a/e-loppuvokaali vaihtuu u:ksi, esim. Me ain dettu = Minä en tehnyt. Passiivissa: ain + a/e-loppuvokaali vaihtuu u:ksi + passiivin tunnus i. Esim: Ain koddui. Ei menty.

*) Tämä u-loppuinen imperfekti on tullut kieleen kielen sujuvoittamiseksi. Esimerkiksi vanha Me dettadem saadaan lyhennettyä muotoon Me dettum, jossa on vähemmän tavuja eikä tämä monimutkaista kielen rakennetta liikaa.

6.1.3 Indikatiivin perfekti

Perfekti eli pefort ilmaisee mennyttä aikaa siten, että 1) tekeminen on alkanut aikaisemmin ja se jatkuu edelleen, 2) tekeminen on tapahtunut menneisyydessä, mutta tarkkaa ajankohtaa ei kerrota tai 3) on olemassa mahdollista, että tekeminen tapahtuu myöhemmin.

Suomessa perfekti muodostetaan olla-verbillä ja supiinimuodolla -nut/-nyt. Kahkonissa perfektin tunnus taas tulee suoraan verbin perään, ilman olla-sanaa: esimerkiksi Minä olen pelannut = Me spielannum.

Aktiivissa tunnus on me-persoonassa -nnum, dan-persoonassa -nnun, hes-persoonassa -nnun, mij-persoonassa -nnuim, te-persoonassa -nnute, dij-persoonassa -nnun, passiivissa -nnuin:

• Me spielannum. Minä olen pelannut.
• Dan spielannun. Sinä olet pelannut.
• Hes spielannun. Hän on pelannut.
• Mij spielannuim. Me olemme pelanneet.
• Te spielannute. Te olette pelanneet.
• Dij spielannun. He ovat pelanneet.
• Spielannuin (passiivi). Ollaan pelattu.

Kielteisessä muodossa käytetään aktiivissa kaikissa persoonissa -nnun-tunnusta ja passiivissa -nnuin-tunnusta:

• Me/dan/hes/ ain spielannun. Minä en / Sinä et / Hän ei ole pelannut.
• Mij/te/dij ain spielannun. Me emme / Te ette / He eivät ole pelanneet.
• Ain spielannuin. Ei ole pelattu.

6.1.4 Indikatiivin pluskvamperfekti

Pluskvamperfekti eli pluskvampefort ilmaisee menneisyydessä päättynyttä tekemistä, joka päättyi ennen kuin jokin toinen toiminta alkoi.

Suomessa pluskvamperfekti ilmaistaan olla-verbin imperfektimuodolla ja verbin supiinilla (-nut/-nyt). Kahkonissa pluskvamperfektissä ei käytetä olla-verbiä, vaan itse verbiä taivutetaan: Esimerkiksi Minä olin ajatellut asiaa = Me uumelladennum iktee.

Imperfekti a- ja e-loppuisilla:

Muodosta ensin verbin imperfektimuoto (esim. spielad) + lisää e-sidosväljyke + lisää perfektistä jo tuttu persoonapääte nnum/nnun/nnun/nnuim/nnute/nnun tai passiivissa nnuin:

• Me spieladennum. Minä olin pelannut.
• Dan spieladennun. Sinä olit pelannut.
• Hes spieladennun. Hän oli pelannut.
• Mij spieladennuim. Me olimme pelanneet.
• Te spieladennute. Te olitte pelanneet.
• Dij spieladennun. He olivat pelanneet.
• Spieladennuin (passiivi). Oli pelattu.

Imperfekti da-/de-/ta-/te- ja tsa-loppuisilla:

Muodosta ensin verbin imperfektimuoto (esim. nähdä -> näki: viede -> viedu) + lisää persoonapääte nnum/nnun/nnun/nnuim/nnute/nnun tai passiivissa nnuin:

• Me viedunnum. Minä olin nähnyt.
• Dan viedunnun. Sinä olit nähnyt.
• Hes viedunnun. Hän oli nähnyt.
• Mij viedunnuim. Me olimme nähneet.
• Te viedunnute. Te olitte nähneet.
• Dij viedunnun. He olivat nähneet.
• Viedunnuin (passiivi). Oli nähty.

Ennen vuotta 2011 pluskvamperfekti muodostettiin hafa-verbin imperfektillä ja verbin supiinimuodolla.

6.2 Konditionaali

Konditionaali eli kondenviis ilmaisee ehdollista tapahtumaa. Perinteisen käsityksen mukaan konditionaalia on mahdollista käyttää vain preesensissä ja perfektissä, suomen kielestä tuttuun tapaan.

Konditionaalin tunnus on -oi. Sen perään lisätään persoonapääte vain yksikön 1. ja 2. persoonassa (me spieloim, te spieloin) sekä valinnaisesti ja suositellusti monikon 2. persoonassa (te spieloite).

Konditionaalin tunnus -oi on lyhentynyt vanhasta konditionaalin päätteestä -oje, jota kaunokielessä vielä jonkin verran käytetään. Tässä niin sanotussa kaunokonditionaalissa persoonatunnukset säilyvät: -ojem, -ojen, -oje, -ojei/-oije, -ojete, -ojei/-oije, -oja.

6.2.1 Konditionaalin preesens

Konditionaali muodostetaan siis poistamalla viimeinen kirjain ja liittämällä konditionaalin tunnus -oi ja persoonatunnus y.1.p:ssa ja y.2.p:ssa ja haluttaessa m.2.p:ssa.

Kuitenkin -ie-loppuisista verbeistä poistetaan kaksi kirjainta, jotta lausuminen olisi helpompaa:

• sie + oi = soi (=saisi)
• vie + oi = voi (=näkisi)
• drie + oi = droi (=jatkaisi, run.)

6.2.2 Konditionaalin imperfekti

Tässä kohtaa esitellään konditionaalin imperfekti. Se on mahdollista muodostaa kahkonissa, mutta sille ei ehkä ole käytännössä mitään käyttötarkoitusta. Konditionaalin imperfektiä tärkeämpi muoto on konditionaalin perfekti, joka esitellään kohdassa 6.2.3.

Konditionaalin imperfekti, jota suomen kielessä ei ole, on lisätty kahkoniin 6. huhtikuuta 2011. Konditionaalin imperfekti voidaan muodostaa vain silloin, kun se ei muistuta indikatiivin preesensiä. Konditionaalin imperfektin muodostus:

6.2.3 Konditionaalin perfekti

Konditionaalin perfekti on verbimuoto, joka ilmaisee menneen ajan ehtoa, toivetta tai  mahdollisuutta. Se kertoo siis jonkin asian, joka olisi tapahtunut, jos jokin muu ehto olisi toteutunut, esimerkiksi: Jos aurinko olisi paistanut, olisin käynyt lenkillä. Jel valsuk shunnoinnun, me kohdoinnum lenkel.

Aktiivi:

• spieloi + perfektin pääte (nnum/nnun/nnun/nnuim/nnuite/nnun)

Passiivi:

• spieloi + nnuin

Ennen perfekti muodostettiin hafa-apuverbin konditionaalimuodolla ja verbin supiinimuodolla.

6.3 Potentiaali

Potentiaali eli mahdenviis ilmaisee viestijän pitävän käsittelemäänsä asiaa mahdollisena tai todennäköisenä. Potentiaalin tunnus on aktiivissa -nke [nkke] ja passiivissa -inke [inkke].

Persoonapäätteitä ei potentiaalissa käytetä.

Potentiaalin muodostus -Æ-loppuisilla verbeillä:

Potentiaalin muodostus -DÆ- ja -tsa-loppuisilla*) verbeillä:

• *) -tta/-tte, -dda/-dde, -ta/-te, -da/-de, -tsa

Kielteinen:

Kielteisen muodon muodostus on helppo, sillä persoonia ei siinäkään tarvitse miettiä:

• ain + potentiaalimuoto sellaisenaan

6.4 Imperatiivi

Imperatiivi eli kaskenviis ilmaisee käskyä tai kehotusta. Kahkonissa on perusimperatiivi ja lyhytimperatiivi. Lyhytimperatiivia käytetään nykyään enemmän.

* Lopun kaksoiskonsonantit muuttuvat yhdeksi konsonantiksi; esimerkiksi sanan "komm" sijasta tulee kirjoittaa "kom".

6.4.1 Lyhyt imperatiivi

Imperatiivin lyhytmuoto on lyhennetty versio imperatiivista. Lyhytmuoto on muodostettavissa y. 3. persoonasta (hän, hes) sekä monikon persoonista (mij, te, dij).

Lyhytmuotoa ei voi kuitenkaan muodostaa y. 3. persoonasta silloin, kun verbin lopussa on t- tai d-kirjainta (sodda, kodde, detta, ninde jne), koska y. 3. persoonan imperatiivin tunnus on t.

Verbeistä, jotka päättyvät tte tai te lyhytmuotoon lisätään väliin (m. 1. ja m. 2. persoonassa) h-kerake, koska muuten lyhytimperatiivimuoto muistuttaisi liikaa kyseisten verbien yksikössä käytettäviä indikatiivitaivutuksia, esimerkiksi vottem = minä otan ja esimerkiksi votten = sinä otat. Kun väliin tulee h-kerake, niin tiedetään kyseessä olevan imperatiivi m. 1. ja m. 2. persoonassa; eli esimerkiksi: Ottakaamme. = Vothem. ja Ottakaa = Vothen.

Arvatenkin lyhytmuotoa on mielekästä käyttää vain, kun verbin lopussa ei ole liikaa peräkkäisiä konsonantteja. Esimerkiksi sanan "konstraten" (suom. rakentakoon) lyhytmuodoksi tulisi "konstrten", joka olisi liian mutkikas soveltuakseen järkevään käyttöön (nykyään on tälle sanalle onneksi germaanivaikutuksellisettomampikin vaihtoehto olemassa: höienda, suom. rakentaa), joka on m. 2. persoonassa höientten.

Lyhytmuoto muodostetaan seuraavan, kolmen säännön mukaan:

---

1a) Sanan lopusta poistuu dÆ, jos sitä edeltää vokaali:

• shööde + pääte    →     shöö + pääte  esim. shöötem, shööten
• looda + pääte    →     loo + pääte      esim. lootem, looten

---

1b) Sanan lopun dÆ muuttuu t-kirjaimeksi, jos dÆ:ta edeltää konsonantti:

• belda + pääte      →     belt + pääte   esim. belttem, beltten
• stenda + pääte    →     stent + pääte  esim. stenttem, stentten
• jahda + pääte    →     jaht + pääte    esim. jahttem, jahtten

---

2) Sanan lopun ddÆ tai tta muuttuu t-kirjaimeksi:

• ladda + pääte     →     lat + pääte   esim. lattem, latten
• kodde + pääte     →     kot + pääte esim. kottem, kotten

---

3) Sanan lopun tte muuttuu th-kirjaimiksi (vain m.1.p ja m.2.p), ettei sekoitu yksikön muotoihin:

• votte/jette/sotte + pääte     →     esim. vothem/jethem/sothem, vothen/jethen/sothen

---

4) Muuten poistetaan viimeinen kirjain:

• fleega + pääte       →    fleega + pääte  esim. fleegtem, fleegten
• komme + pääte   →     kom + pääte     esim. komt(y.2.p), komtem, komten

---

6.5 Kvotatiivi

Kvotatiivi, joka kuvaa toisen käden tietoa, vastaa muodostustavaltaan muita tapaluokkia; tunnus on -ve, ja se sijoitetaan verbin ja persoonaliitteen väliin. Kvotatiivi suomennetaan usein kuulemma tekee. Kvotatiivia käytetään, kun puhuja välittää kuulijalle kolmannelta taholta peräisin olevan sanoman.

Suomen kielessä ei ole kvotatiivia. Tunnusaines tulee viron kielen kvotatiivin tunnuksesta -vat, joka on merkitykseltään eri mutta aineellisesti sama tunnus kuin suomen -vat.

Muodostussäännöt:

Kvotatiivin käyttöä selventää seuraavat esimerkit:

Kvotatiivin muodostus Æ-loppuisilla verbeillä (menga = leikkiä, pelata):

Kvotatiivin muodostus -DÆ- ja -tsa-loppuisilla*) sanoilla:

• *) -tta/-tte, -dda/-dde, -ta/-te, -da/-de, -tsa

Kielteinen:

6.6 Komparatiivi

Komparatiivi eli vertailutapa eli verdenviis on kahkonin tapaluokka, jolla ilmaistaan jonkin asian tekemistä mieluummin / suuremmalla innolla.

Muissa kielissä ei ole komparatiivitapaluokkaa. Esimerkiksi englannissa sama asia ilmaistaan prefer to do something -ilmaisulla.

Komparatiivin tunnus on -mma, kuten adjektiivikomparatiivissa:

• Me mengemmam = minä leikin mieluummin/suuremmalla innolla
• Dan mengemman = sinä leikit mieluummin
• Hes mengemmae jne

Komparatiiviin voi myös yhdistää konditionaaliin (ja myös kohteliaisuusmodukseen):

• Me mengemmoim = Minä leikkisin mieluummin.
• Dan nengemmoin = Sinä leikkisit mieluummin.

Komparatiivi ilmenee tapaluokan lisäksi niin ikään omana johdoksenaan:

• -emma (bretemma = parantaa, jalostaa, veldemma = valita, valikoida, valita mieluummin, mellendemma = pitää enemmän, pitää parempana, tehdä mieluummin)
• -emmetta (viidemmetta = laajentaa, leventää)
• -emmetsa (yllemmetsa = yleistyä, kitsemmetsa = kaventua, morgedemmetsa = täsmentyä, tarkentua)
• -emmetta (kitsemmetta = kaventaa, lousemmetta = väljentää)

6.7 Kohteliaisuusmodus

Kohteliaisuusmoduksella ilmaistaan kohteliaisuutta sekä kunnioittavuutta. Se keksittiin 2. joulukuuta 2012 kokeellisena moduksena. Kohteliaisuusmoduksella on kaksi vaihtoehtoista tunnusta: -oise + persoonatunnus sekä -oinne + persoonatunnus.

Esimerkkejä:

• Mahdoisens/mahdoinnens dan laafna uksen? Voisitko ystävällisesti avata oven?
• Saavoisem/Saavoinnem daines mekken. Tulisin mielelläni mukaasi.

Tunnus -oise koostuu konditionaalin tunnuksesta -oi sekä suomen konditionaalin tunnuksesta -isi. Tunnus -oinne koostuu konditionaalin tunnuksesta -oi sekä suomen potentiaalin tunnuksesta -ne.

6.8 Käskypyyntömodus

Vuonna 2022 keksittiin käskypyyntömodus, joka on eräänlainen kohteliaampi ja pehmeämpi ilmaisu, kuin suoran käskymuodon käyttäminen, ja myös lyhyempi kuin vastaava -hai-liitepartikkelin käyttö (esim. otathan = vottenhai). Käskypyyntömoduksen tunnus on -hos.

Käskypyyntömodus on virallinen muoto, ja sen ilmaisee usein kyseessä olevan tilanteen tai tapahtuman asettamassa hierarkiassa ylempi henkilö toiselle henkilölle, esimerkiksi opettaja opiskelijalle tai myyjä asiakkaalle, tai verkkosivun myyjä verkkosivun käyttäjälle.

Huomattavaa on, että suomen kielessä käytetään usein suoraan käskymuotoa (esim. Odota hetki!), vaikka muissa kielissä käytetään kohteliaisuusmuotoja; vertaa englannin Please wait! tai ruotsin Vänligen vänta! tai viron Palun oodake! Kuitenkin suomesta kahkoniin käänettäessä olisi hyvä pehmentää kieltä käyttämällä käskypyyntömodusta tai kohteliaisuusmodusta tilanteesta riippuen.

Esimerkkejä:

• Vuothos teiduk. Odotathan hetken.
• Vothos otsemduee seldelni, jel volme entsae. Otathan yhteyttä myyjään, jos ongelma jatkuu.
• Trethos veel vail vot otsemduee seldelni. Yritäthän uudestaan tai ota yhteyttä myyjään.
• Kasuthos endree lehessordee vail värsetta daines lehessord värsemmaal endroeel. Käytäthän uutta selainta tai päivitä selaimesi uudempaan versioon.
• Laafenhos enset välendus. Avaathan ensin tilauksen.
• Velthos enset kailendatte nellev sivesdons nellevveldokekent. Valitsethan ensin käännettävän kielen sivuston kielivakosta (käsin).
• Kothos et tyhete rabgoor. Käythän tyhjentämässä roskakorin.

Pyyntömoduksen objektisana tulee nominatiivissa tai partitiivissa, sillä kyseessä on tietynlainen käskymuoto.

Tunnusta edeltävä verbi lyhenee samalla tavalla kuin -mas-infinitiivi (siis esim. detmas = tekemässä). Tällöin verbistä poistetaan ensin loppuvokaali, ja tätä edeltävä, mahdollinen tuplakonsonantti yhdentyy (nn -> n) ja mahdollinen -d- ja -tt-aines muuttuu t:ksi (-dÆ, -ddÆ, -ttÆ → -t). Tämän perään tulee -hos-tunnus.

Samoin, -mas-infinitiivin mallin mukaan laafna-, lisna-, mökna-, jelna-tyyppiset sanat muuntuvat niin, että n-kirjaimen vasemmalle puolelle tulee e-vokaaliväljyke: laafenhos, lisenhos, mökenhos, jelenhos. Toisin sanoen  KnÆ-loppuiset sanat taipuvat siten, että n-kirjaimen vasemmalle puolelle tulee e.

6.8 Muuta verbeihin liittyvää

Tässä luvussa on muita verbeihin liittyviä tietoja, kuten kuvaus kielteisestä muodosta, kuvaus passiivista, partitiivinen subjekti sekä morfeemijärjestys.

Kielteinen muoto ja passiivi on esitelty kunkin moduksen kohdalla erikseen. Tässä muodot ilmaistaan kuitenkin kootusti, sekä mukana on muita tärkeitä tietoja kielteisestä muodosta ja passiivista.

6.8.1 Kielteinen muoto

Kielteisen muodon (kahk. hyllenduslek mood) muodostus:

• Aktiivissa: ain + verbi kyseessä olevan moduksen y.3.p:ssa (paitsi indikatiivin preesensissä: perusmuodossa)
• Passiivissa: ain + passiivimuoto

Moduksittain:

Poikkeus: ei ole (y.3.p) = em ain (runokielessä myös: ain eede). Tämä on kielen alkuajoilta asti säilynyt englannin kielen vaikutus.

Huom! Kieltosanasta ain on olemassa myös virallisempi, harvinainen muoto, ainde, ja kielen alkuaikoina oli myös käytössä muoto aie.

6.8.2 Passiivi

Passiivi ilmaisee tekemistä, mutta tekijää ei mainita suoraan. Se korostaa itse tekoa ja jättää tekijän joko tuntemattomaksi, epämääräiseksi tai yleiseksi (kuka tahansa voi olla tekijä). Passiivia käytetään myös kehotuksessa tai ehdotuksessa (Mennään! Koddei!)

Passiivin (kahk. passive) muodostus:

Preesens:

Imperfekti:

Perfekti:

verbi + nnuin

• Mengannuin
• Oppennuin
• Vottennuin

Pluskvamperfekti:

verbi imperfektissä y.3.p:ssa + nnuin

• Mengadennuin
• Oppedennuin
• Vottunnuin

6.8.2.1 Passiivi ja monikollinen objekti

Kun kyseessä on aktiivilause, objekti on aina joko akkusatiivi- tai partitiivimuodossa:

• Shöödem kanee. Syön kanaa.
• Shöödem kanen. Syön kanan.

Passiivilauseen ollen kyseessä partitiivi on edelleen partitiivi, mutta genetiivin sijasta käytetään kuitenkin nominatiivia, kuten suomessa:

• Kanee shöödei. Kanaa syödään.
• Kan shöödei. Kana syödään.

Eli passiivilauseessa objekti ei ole genetiiviakkusatiivissa (-n) vaan nominatiiviakkusatiivissa eli ilman päätettä, suomen kielen mallin mukaan. Kahkonissa tämä pätee yksikkömuodossa olevaan objektiin.

Passiivilauseen akkusatiivin sija:

Kun passiivilauseen objekti onkin monikossa, pitää tehdä kieliopillinen väistö, jossa nominatiiviakkusatiivin sijasta tuleekin käyttää monikollista genetiiviakkusatiivia:

• Kanijen shöödei. Kanat syödään. (tavallaan: Kanojen* syödään.)

Nominatiivissa oleva monikko (-ij) jääköön yksinomaan subjektilliseen käyttöön:

• Kanij shöödei. (suom. Kanat syövät.)

Syy genetiiviakkusatiivin käyttöön monikollisen objektin sisältävässä passiivilauseessa:

Monikollisessa objektissa on käytettävä genetiiviakkusatiivia silloin kun objekti on monikossa, koska muutoin lauseeseen tulisi monitulkintaisuutta, kun ei voida kieliopillisesti havaita, onko Kanij lauseen objekti vai subjekti. Tämä johtuu siitä, että kahkonissa passiivin monikon tunnus (-i, esim. shöödei) on sama kuin aktiivin monikon tunnus (-i; esim. shöödei). Jotta tämä kaksitulkintaisuus vältetään, on päätetty, että nominatiivimuodossa olevan monikollisen objektin sijaan käytetään passiivilauseissa genetiiviakkusatiivimuodossa olevaa objektia (tässä kanijen).

6.8.3 Partitiivinen subjekti

Niin suomessa kuin kahkonissa subjekti voi olla partitiivissakin, etenkin silloin kun subjektin lukumäärä on tuntematon tai sitä ei haluta tähdentää (esimerkiksi uusia taloja nousee kuin sieniä sateella) tai kun subjektin lukumäärä ei ole laskettavissa olevaa tyyppiä (esimerkiksi vettä sataa ja mansikoita kasvaa). Tällöin predikatiivissa käytetään partitiivia, ja predikaatti tulee yksikössä, kuten suomen kielessä (dommijee höidae):

• Uusia taloja nousee kuin sieniä sateella. Värsijee dommijee höidae ais svamppijee vihmens taidem.
• Mansikoita kasvaa pihamaallamme. Mansinmorojee ylhae mijens gordmaal.
• Lunta satoi. Lumee vaimad.
• Taivaalla lentää lintuja. Hefel bliiae bleilijee.
• Ihmisiä käveli tiellä. Ikhijee stepellad vool.

6.8.4 Morfeemijärjestys

Morfeemien eli sanaosien liittämisjärjestys on jo ilmaistu kunkin moduksen kohdalla. Tässä on kuitenkin tarkoitus ilmaista morfeemijärjestys yhtenä taulukkona. Ilmaistuna on indikatiivin, konditionaalin, potentiaalin ja kvotatiivin morfeemijärjestys. Imperatiivilla on omat muodostussääntönsä, eikä siinä kaikkia morfeemeja edes voi käyttää.

* 1) Perfektissä ja pluskvamperfektissä passiivi tulee tähän väliin.
   2) Indikatiivin imperfektin y. 2. persoonassa tulee ensin persoonaliite n ja sitten vasta imperfektin liite d.

On tärkeä huomata, että taulukko ei ole täysin kattava. Se ei esimerkiksi kuvaa, milloin käytetään mitäkin persoonaliitettä. Lisäksi taulukossa ilmoitettu järjestys ei ole kaikissa tapauksissa pätevä. Tämän taulukon käyttämisen sijaan tulisikin viitata aina kun mahdollista itse moduksia kuvaaviin kappaleisiin.

6.9 Partisiipit

6.9.1 I ja II partisiippi

Ensimmäisen ja toisen partisiipin (ensenne od ender partisippel) tunnukset ovat aktiivissa -nne ja -nt ja passiivissa -tte ja -aid.

	AKTIVE	PASSIVE
1. PARTISIPPEL	sanova seidenne	sanottava seidette
2. PARTISIPPEL	sanonut seident	sanottu seidaid

6.9.2 Attribuuttina ja predikatiivina käyttö

• Amnokij eedei maistlekijee. Omenat ovat maukkaita.
• Vete em terennee. Vesi on terveellistä.

6.9.3 Ero suomen partisiippeihin

6.10 Nominaalirakenteet

Nominaalirakenteissa (kahk. nominalihöiendekij) on perinteisesti käytetty suomesta lainattuja -ma-alkuisia liitteitä, kuten -mas = -massa/-mässä. Vuonna 2011 alaa ovat vallanneet analyyttiset nominaalirakenteet.

6.10.1 II ja III infinitiivi

Kahkonissa on sekä synteettinen että analyyttinen infinitiivirakennejoukko. Synteettisiä muotoja käytettäneen enemmän kaunokielessä ja analyyttisiä muotoja normikielessä.

-mas-infinitiivin käyttö:

Analyyttinen versio -mas-infinitiiville olemassa vain futuurisena ilmaisuna. Esimerkkilause:

• Matsemmat verkijee em et saave syttemmat. = Lisää tehtäviä on tulossa myöhemmin.
• Fensij eedei et saave ildemmat. = Ystävät ovat tulossa illemmalla.

Sitä vastoin synteettistä -mas-infinitiivia käytetään edelleen nimenomaan kestopreesensinä:

• Eedem just detmas skuulverkijee. = Olen juuri tekemässä läksyjä.
• Me eedem verkmas. = Olen työskentelemässä/tekemässä töitä.

Synteettisen infinitiivin muodostussääntö:

• Verbi ilman viimeistä kirjainta + haluttu pääte.
• Paitsi: -dÆ, -ddÆ, -ttÆ → -t

Poikkeukset:

"Poikkeuksena" perussääntöön on se, että KnÆ-loppuiset sanat (nnÆ-loppuisia lukuun ottamatta) taipuvat siten, että n-kirjaimen vasemmalle puolelle tulee e. Tämä "vokaaliväljyke" lisätään, jotta liikaa konsonantteja ei nominatiivia muodostettaessa esiintyisi peräkkäin; muutoinhan esimerkiksi laafna-sanan -mas-nominatiivimuodosta tulisi hyvin vaikeasti lausuttava: laafnmas.

Esimerkkejä, joissa n-kirjaimen eteen tulee e-vokaaliväljyke:

Yleisimmin n-vokaalia edeltävät konsonantit näyttävät olevan s, r, l, h, f, k ja t.

6.10.2 Temporaali

• pelatessa/(pelaten): spieleissem (aktiivi)
• pelattaessa: spielejeissem (passiivi)

Muodostus:

• a tai e pois lopusta + "eissem".

Huom! Kahkonissa on erikseen genetiivi ja akkusatiivi, joten on muistettava käyttää oikeata sijaa:

• boikken viedeissem = pojan(<obj.) nähdessään (poika siis nähtiin)
• boikkens viedeissem = pojan(<gen.) nähdessä (poika siis näki)

6.10.3 Imperfektinen "temporaali"

• pelattua + persoonapääte: spieladeissem, viedueissem, koddueissem, dettueissem

Muodostus:

• Verbin imperfektimuoto kolmannessa persoonassa + "eissem".

Runollisessa kielenkäytössä voidaan e jättää u-loppuisilla imperfekteillä pois: kodduissem, dettuissem

6.10.4 Perfektinen "temporaali"

• ollessa(ni/si/...) pelannut: spielannuissem

Muodostus:

• verbi + nnuissem

6.11 II infinitiivin instruktiivi

II infinitiivin instruktiivia käytetään, kun jotain tointa tehdään jonkin muun tekemisen sivussa:

• pelaten=spieleim, shöödeim=syöden, sjukkeim=sykkien, viesseim=viettäen

Muodostus:

• a tai e pois lopusta + "eim".

6.11.1 Finaali

Suomessa finaalin pääte on -kse(en). Kahkonissa finaalilla ei ole päätettä. Sen sijalla käytetään et-konjunktiota ja verbin perusmuotoa. Painotuksen lisäämiseksi voidaan käyttää var et detta -rakennetta.

Finaalinen lauseenvastike

• Paina tästä tyhjentääksesi listan. Knapsa teseel, et tyhete lisde.
• Jatkaaksesi asennusta vapauta levytilaa. Et driella instellueni, renna ketasveluee.
• Lähdin maalle levätäkseni. Koddum maeel et huile.
• Tämä on liian hyvää ollakseen totta. Tes em höit fimsee et eede wer.
• Hän on liian heikko lähteäkseen matkalle. Hes em höit hoves et kodde kottoeel.
• Mies sulki oven huomatakseen, että oli unohtanut avaimet. Mahe lakensettu uksen od semes viendu, et ketsij untendannun.

Suomessa passiivilausetta ei voi muuntaa finaaliseksi lauseenvastikkeeksi, eikä finaalista lauseenvastiketta voi liittää passiivilauseeseen. Sen sijaan suomessa käytetään finaalirakenteen sijasta -minen-johdoksen translatiivia:

• Tilanteen helpottamiseksi käytettiin kaikkia keinoja. Et detta steidus gebsemmatat, kasuttui ien viisijee. (Sutjakamminkin: Ien viisijee kasuttui et detta steidus gebsemmatat.)
• Mennäksemme suoraan asiaan pidänkin tämän puheen nyt heti. Et lehetsa reget ikteni, heldammeg tes tooguen teit vältak.

Kvantum-lauseenvastike

Kahkonissa kvantum-lauseenvastike ilmaistaan kirjoittajan mieltymyksen mukaan joko a) komitatiivimuotoa (X:ns dettueni) apuna käyttäen, b) X:ns dettuens mekken -rakenteella tai c) X:ns dettuekkennemmes -rakenteella:

• Muistaakseni asia oli näin. Meines mindueni / meines minduens mekken / minduekkennemmes ikte eedu tesviiset.
• Tietääkseni asia on jo ratkaistu. Meines snendueni / meines snenduens mekken / snenduekkennemmes ikte ul soluteidannuin.
• Kaikki eivät huomatakseni olleet paikalla. Meines viendueni / meines vienduens mekken / vienduekkennemmes ien okte ain eedu sijem.
• Tietääksemme asia on jo ratkaistu. Mijens snendueni / mijens snenduens mekken / snenduekkennemmeis ikte ul soluteidannuin.
• Hänen tietääkseen asia on jo ratkaistu. Heines snendueni / heines snenduens mekken / heines snenduekken ikte ul soluteidannuin.
• Pojan tietämän mukaan (suomessa ei: pojan tietääkseen) asia on jo ratkaistu. Boikkens snendueni / boikkens snenduens mekken / boikkens snenduekken ikte ul soluteidannuin.

Intensiteettirakenne

• Nauroin kuollakseni. Narrovadem et eedum sorda.
• Hän häpesi kuollakseen. Heinee sheimad et eedu sorda.
• Sydän sykki pakahtuakseen. Sedde sjukkad et eedu stennehda.

Fatum-rakenne

• Tauti menee, jos on mennäkseen. Tööbe visnae, jel visnae. / Tööbe visnae, jel em et visna.
• Tulee pappi tyhmemmästäkin, jos on tullakseen. Dummemmag heerendae pappe, jel em et heerenda.

6.11.2 IV infinitiivi

IV infinitiivin tunnus on -ne ja -us, joista käytetympi on -us-pääte. Tuota -ne-päätettä käytetään nykyisellään harvemmin. Pääte -ne tulee suomen -nen-päätteestä ja -us- suomen -us-päätteestä (esim. tilaus, halaus, odotus).

Esimerkit:

• spiela → spielne, spielus (pelaaminen/peluu)
• kodde → kotne, koddus (meneminen/meno)
• fleega → fleegne, fleegus (katsominen/katsonta)
• sorda → sortne, sordus (kuoleminen/kuolema)
• kasutta → kasutne, kasuttus (käyttäminen/käyttö)

Muodostus:

• -ne-loppuisissa käytetään samaa sääntöä kuin II ja III infinitiivissä.
• -us-loppuiset muodostetaan poistamalla viimeinen kirjain ja lisäämällä -us.

Tätä -us-tunnusta käytetään myös suomen uus-/yys-päätteen vastineena, eli adjektiivin pohjalta tehdyssä substantiivissa: esim. hiljaisuus = hillennus, iloisuus = kloodemmus.

Yhdyssanojen muodostus IV infinitiivin sanoissa

Kun -ne-infiniitin sana on yhdyssanan alkuosana, käännetään n- ja e-kirjaimet toisinpäin kielen sujuvuuden lisäämiseksi, esim. pelilaatikko = spielne+loode = spielenloode.

Lisäksi yhdyssanan alkuosana oleva -us-pääte muuttuu yhtä lailla -en-muotoon, silloin kun korostetaan yhdyssanan alkuosassa olevaa tekemistä: esim. käyttötapa = kasuttus+viis = kasuttenviis. Tällä sujuvoitetaan kielenkäyttöä, ja merkitys ei muutu. Kun tällaista verbin alkuosan korostusta ei tarvita, alkuosa pysyy edelleen -us-muodossa, kuten sanassa leikkimökki = mengusmek, tai lufdusterre = ilonkyynel. 

Alussa tällaista erottelua ei ollut, joten sanakirjassa esiintyy edelleen sanoja, joissa yhdyssanan alkuosassa on -us-muoto käytössä, vaikka alkuosan kuuluisi olla -en-muodossa: esimerkiksi sanan vetolaatikko pitäisi olla sanakirjassa veddenloode, eikä veddusloode.

6.11.3 IV infinitiivin os-pääte

Jotakuinkin suomen -os/-ös-päätettä vastaa kahkonissa -os-pääte. Tätä taivutetaan -us-päätteen tavoin. -os-päätettä käytetään usein teon kohteen/tuloksen ilmaisemisessa, joskin joskus myös -us-päätettä. Kyseessä on lähes aina jotain konkreettista, usein jokin esine.

Esimerkkejä teon tuloksena olemisesta (usein konkreettisia kohteita):

-os-loppuisen sanan juurena voi olla myös substantiivi tai adjektiivi:

• voide: feljos
• kyljys: geljos
• varjo: erdos
• asema: jektos
• versio: endros
• mustelma: mosdos

Dimunitiivisenä päätteenä; taustalla substantiivi tai adjektiivi:

• sammal: samlos
• suku: faljos
• emäntä: mamos
• tavara: davaros
• aarre: ardos

-os-päätettä käytetään kirjavalti myös muissa tarkoituksissa:

Harvemmin -os-päätettä käytetään -us-päätteen korvaajana, itse tekemisen ilmaisijana:

• matka = kottos; palvelus = palvos, liikunta = mavoiretsos

6.12 Lauseenvastikkeet

Lauseenvastikkeilla (kahk. kloutspletsekij) voidaan lyhentää lauseen pituutta. Liiallisella käytöllä saattaa kuitenkin olla ymmärtämättömyyteen johtavia vaikutuksia.

• Luulen, että hän tekee niin. Uumam, et hes dettae nee.
• Luulen hänen tekevän niin. Uumam heinen detta nee.

• Kuulin, että hän voitti. Sulssadem, et hes vindu.
• Kuulin hänen voittaneen. Sulssadem heinen vinden. (Tässä esiintyy yhä supiini, vinden.)

• Hän halusi, että maalaan. Hes vaalad, et pendam.
• Hän halusi minun maalaavan. Hes vaalad meinen penda.

• Minusta tuntuu, että kohta alkaa sataa. Meinest denlae, et kota algae vihma.
• Kohta tuntuu alkavan (taitaa alkaa) sataa. Kota denlae alga vihma.

• Hän luuli olevansa kotonaan. Hes uumad eede khotemmem.
• Hän luule olleensa kotonaan. Hes uumad eeden khotemmem.

• Tunnen olevani alallani. Denletsam eede kalloellem.

Genetiiviakkusatiivi säilyy myös lauseenvastikkeessa:

• Luulin, että hän jo rakensi talon. Uumaden, et hes ul höiendu dommen.
• Luulin hänen jo rakentaneen talon. Uumaden heinen ul höiendan dommen.

6.13 Verbien johdoksia

Verbien merkitystä voidaan muuttaa johdoksin. Kun verbiin liitetään johdos, yleensä riittää muuttaa verbin viimeinen kirjain e:ksi. Tietyissä tapauksissa on kuitenkin tarpeen mukauttaa pohjalla olevaa verbiä muinkin keinoin, näistä seuraavassa kohdassa, Johdoksen lisäämisen aiheuttamat muutokset pohjaverbiin.

Verbin johdoksia:

• -ella   (spiela → spielella, pelata → pelailla)
• -etta   (vie → vietta, nähdä → näyttää)
• -ehda (fleega → fleegehda, katsoa → katsahtaa)
• -etsa   (vie → vietsa, nähdä → näkyä)
• -esja   (simra → simresja, hohtaa → hohtaa itse;  gliide → gliidesja, liitää → liitää itse, liiteleikse)
• -enda  (heera → heerenda,  vie → vienda; tulla → tulla jkskn, nähdä → huomata)

Muita verbeissä esiintyviä liitteitä:

• -eida (automatiseida, prosesseida, faskineida)
• -esda (hyresda, kahesda, gihesda, serkesda, lahkesda, sheimesda, inesda, lehesda, tuhesda, arresda, vilgesda, ...)
• -da (keresda, summesda, dummesda, iljasda, algusda, tivesda, skarda, gihda, minusda, ...)
• -elda (Rajoittuu sanoihin: imelda, ymelda, tsievelda, voltelda)
• -emma (bretemma = parantaa, jalostaa, veldemma = valita, valikoida, valita mieluummin, mellendemma = pitää enemmän, pitää parempana, tehdä mieluummin)
• -emmetta (viidemmetta = laajentaa, leventää)
• -emmetsa (yllemmetsa = yleistyä, kitsemmetsa = kaventua, morgedemmetsa = täsmentyä, tarkentua)
• -emmetta (kitsemmetta = kaventaa, lousemmetta = väljentää)

6.14 Johdoksen aiheuttamat muutokset pohjaverbiin

Pohjaverbin loppu-a muuttuu aina e:ksi. Lisäksi tulee ottaa huomioon seuraavat seikat:

• Kun -nda-johdos lisätään, pohjaverbin loppuvokaalia edeltävä d poistuu tai sulautuu edeltävään konsonanttiin, esimerkkejä:
  • häikäistä, sokaista (v): blinda+nda => blinnenda
  • pitää (v;jonakin): helda+nda => hellenda
  • keksiä (v): looda+nda => looenda
  • tajuta (v): snenda+nda => snennenda

• Jos pohjaverbi loppuu -nda, muuttuu se muotoon -nne, kun kyseessä on johdoksen -tsa lisääminen:
  • lisääntyä (v): lisenda+tsa => lisennetsa
  • koukistua, taipua (v): benda+tsa => bennetsa
  • perustua, rakentua (v): höienda+tsa => höiennetsa
  • lieventyä (v): hailenda+tsa => hailennetsa
  • kehittyä (v): syslenda+tsa => syslennetsa

-ord-liite:

Yllä mainitut seikat pätevät myös -ord-liitettä lisättäessä. Siinä vaan ei tapahdu loppuvokaalin muuntamista a:sta e:ksi, vaan loppuvokaali poistetaan ja tämän perään liitetään -ord-liite.

Esimerkkejä:

• vergesda+ord => vergessord (jarru)
• lehesda+ord => lehessord (selain)
• aisda+ord => aissord (avustin, apuri, apuohjelma)
• juisdummesda+ord => juisdummessord (mehustin)
• senda+ord => sennord (lähetin)
• aide+ord => aiord (avustin)
• opereida+ord => opereiord (operaattori)
• alda+ord => allord (ajuri)

6.15 Apuverbejä

• tavoittamattomissa: vol taveiduens alent
• näkymättömissä: vol vieduens alent, lymmeis
• näkyvissä: vieduens alet
• tavoitettavissa: taveiduens alet, taveidettet
• ilmi, selville: segesuens altat
• myytävissä: et selda
• näkemätön (joka ei näe): viedenlous (viedenne+lous)
• näkemätön (jota ei ole nähty): viedaidlous
• ennestäännähty: enneviedaid
• ennennäkemätön: enneviedaidlous
• odottamaton (joka ei odota): venlous (venna+lous), vuotlous
• odottamaton (joka on tullut odottamatta/arvaamatta): vennaidlous, vuottaidlous
• uskomaton (joka ei usko): usenlous (usna+lous)
• uskomaton (hämmästyttävä taikka jokin jota on vaikea uskoa): usnaidlous

8.1 Muodollinen futuuri heera-verbillä

Muodollisella futuurilla (formelle heerlek fremtaidus) korostetaan asian tapahtumista tulevaisuudessa. Suomen muodollinen futuuri ilmenee ilmaisussa tulla tekemään jtkn tai vanhantyylisessä futuurissa on tekevä jtkn.

Yleensä muodollista futuuria ei ole tarpeen käyttää, sillä asian tapahtuminen tulevaisuudessa ilmenee lauseyhteydestä. Esimerkiksi lauseessa "Huomenna lähden kouluun." ei tarvitse erikseen ilmaista futuuria, koska lauseenjäsen "huomenna" kertoo tapahtuman tapahtuvan tulevaisuudessa.

Muodollinen futuuri muodostetaan heera-verbillä (suom. tulla) ja verbin perusmuodolla:

• Hän tulee lähtemään kotiin. Hes heerae kodde khoteel.
• Hän oli tekevä suuria sankaruuksia. Hes heerad detta storrijee hierlekkuijee.

8.2 Muodollinen futuuri eede-verbillä

4.11.2010 kieleen kehitettiin uusi rakenne tulevaisuuden ilmaisemista varten, ns. muodollinen futuuri eede-verbillä eli formelle eedlek fremtaidus. Se muodostetaan rakenteella eede var et detta mennee, suom. olla tekevä jtkn (suoraan käännettynä: *olla kohti että tehdä jotain).

• Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! (Ef. 5:14): Havesda dan ves shuuven, od höietsa sorduist, nee Kristus em var et dainee valgesda!

8.3 Eede et detta -rakenne

Kahkonin eede et detta -rakenne on hyvin monipuolinen. Sitä voidaan käyttää useammassa tarkoituksessa, asiayhteydestä riippuen. Seuraavana on esitetty tämän rakenteen käyttötarkoituksia lähemmin.

8.3.1 Mahdollisuutta ilmaisemassa

Jonkin asian mahdollisuutta tai mahdollisena pitämisenä voidaan ilmaista kahkonin eede et detta -rakenteella. Se voidaan kääntää suomeksi esimerkiksi on mahdollista tehdä, on tehtävissä, voi tehdä.

Esimerkkejä:

• Tes taulest em et viede ensamplijee appukens kasuttuest. (vrt: mahdae viede / em viettelet).
  • Suomeksi: Tässä taulussa on nähtävissä esimerkkejä sovelluksen käytöstä.
• Semtait foirtek sammad, od ain ainnee endree eedu et viede ais storre, koldem morre.
  • Suomeksi: Samassa tulitikku sammui, ja näkyvissä oli vain paksu, kylmä muuri.
• Posdeloodest em et leida ien teineel sendaidij mejakellokij. (vrt: mahdae leida / em leidettelet).
  • Suomeksi: Saapuneet-kansiosta löytää (tai pelkkä: Saapuneet-kansiossa on) kaikki teille lähetetyt viestit.

8.3.2 Tulevaisuutta ilmaisemassa

Infinitiivin käyttö tulevaisuutta ilmaisemassa:

• Matsemmat verkijee em et saave syttemmat. = Lisää tehtäviä on tulossa myöhemmin.
• Fensij eedei et saave ildemmat. = Ystävät ovat tulossa illemmalla.

8.3.3 Toiminnon alkaminen

Kun jokin toiminto tai tapahtuma on alkamaisillaan, voidaan käyttää eede et detta -rakennetta:

• Versoij bryydei frostens alent, / lootten em et whirretsa. = Oraat nousee roudan alta, / herää luonnon elämä.

8.3.4 Intensiteettirakenne

Kun jokin toiminta on lähellä tai jokin toiminta meinaa tapahtua, käytetään eede et detta -rakennetta, kun taas suomessa käytetään finaalia:

• Narrovadem et eedum sorda. = Nauroin kuollakseni.
• Meines sedde eedu et stennehda lufduest. = Sydämeni oli pakahtua ilosta.
• Grennee em ain et jetsa thalertat. = Viljaa ei ole jäädä talveksi.

8.3.5 Fatum-rakenne

Suomen kielen ns. fatum-rakennetta (ks. Finaali) vastaa kahkonin eede et detta -rakenne:

• Tööbe visnae, jel em et visna. = Tauti poistuu, jos on poistuakseen

Nominit taipuvat sijamuodoissa. Nomineja ovat substantiivit, adjektiivit, numeraalit ja pronominit. Sanoja taivutetaan muodostamalla sanavartalo ja lisäämällä sanavartalon perään haluttu sijapääte.

Vokaaliloppuisilla sanavartalo on sana itse. Konsonanttiloppuisilla sanavartalo muodostetaan  9.2 Sanavartalo -kappaleen ohjeiden mukaan.

Jos sanavartaloon ei tule muutosta, niin konsonanttiloppuiseen sanaan lisätään sanan ja tunnuksen väliin e-sidosväljyke:

• taul: taul + e + ns = taulens

• fennes: fense + ns = fensens
• noorus: noorue + ns = nooruens

• dommij: dommij + e + ns = dommijens

Huomion arvoista on kuitenkin se, että kaikissa tapauksissa e-sidosvokaalia ei lisätä sanavartalon ja sijapäätteen väliin, vaikka sana loppuisikin konsonanttiin, esimerkiksi dommitak=taloitta, semtat=yhteen. Näistä lisää kohdassa Sidosvokaaliton taivutus.

9.1 Nominien taivutus

Tässä on lueteltuna kahkonin kaikki 21 sijamuotoa. Niistä kaksi (instruktiivi ja multiplikatiivi) ovat käytettävissä kahkonissa vain tietyissä tapauksiss, kuten ajanilmaisuissa ja lokatiivisissa ilmaisuissa.

Taulukossa on ilmaistu taivutusesimerkin perässä myös se, äännetäänkö taivutustunnuksen lopussa oleva k, t, m tai n tuplana vai yhtenä äänteenä. Jos jonkin alla olevan sijamuotoesimerkin perässä on esimerkiksi *tt), niin kyseisen sanan viimeinen äänne (t) äännetään tuplana silloin, kun seuraavaksi tulee vokaali: 

Esimerkki 1: taloksensa = domme+tat+em = dommetatem [dommetattem]

Esimerkki 2: He asettuivat taloksi ja joivat kahvia. = Dij setetsu dommetat od joodu whirsokee [dommetatt od]. 

*tt) Sijamuodon lopussa oleva t ääntyy tuplana, jos seuraavaksi tulee vokaali.

Nominien monikolla (kahk. mongus) ilmaistaan, että monikossa olevaa asiaa on monta.

Monikkoa käytetään myös lukusanan jäljessä, kun laskettavaa nominia on nolla tai enemmän kuin yksi (fis boikkij = viisi poikaa), kun taas suomessa käytetään partitiivia. Tämä on säilymä kahkonin anglismiselta alkukaudelta. Myös monikollisissa sijamuototaivutuksissa säilyy numerosanojen yhteydessä monikon tunnus: esim. Mökki tehtiin sadasta hirrestä. Mek dettui sjotte palkkijest. (ei suomen mallin mukaisesti: sjotte palkkest)

Monikon muodostus:

• Konsonanttiloppuisilla: Sanavartalo ilman loppu-e:tä + ij
• Vokaaliloppuisilla: Loppuvokaalin muunnos + j (ks. alla)

Loppuvokaalin muunnos:

• a → e   (soffa → soffe+j)
• e → i   (jolle → jolli+j)
• i → o   (mori → moro+j)
• o → u   (auto → autu+j)

Kahteen samaan vokaaliin päättyvät yksitavuiset sanat:

• maa → maij   (maa, maat)
• pee → peij   (pää, päät)
• voo → voij   (tie, tiet)
• moo → moij   (koi, koit)
• kloo → kloij   (ilo, ilot)

Kaksitavuiset *ie:

• taie → taiej (taivutuksissa: taiej-)
• arie → ariej (taivutuksissa: ariej-)

Muut poikkeukset:

• sje → sjej (taivutuksissa: sjej-)
• ves → vej (taivutuksissa: vij-, eli esim. vijest, vijeel, vijens = joista, joille, joiden)

10.1 Kaunomonikko

Muutamissa yleiskielen sanonnoissa esiintyy kaunokielestä tuttu monikko:

• taideins taidem :: aikain saatossa
• ienneins :: kaikkein
• illeinshollel :: sairaanhoitaja
• rienneinsme :: rientäen, kiirehtien
• leidneissem :: tuskissaan
• skorreissem :: hädissään
• kloodeissem :: iloiten (dem-päätteestä poistuu lopusta m)
• koldeissem :: kylmissään (dem-päätteestä poistuu lopusta m)

Temporaalin tunnuksessakin (-eissem) esiintyy ikään kuin kaunomonikko:

• spieleissem :: pelatessa (aktiivi)
• loodeissem :: luodessa (aktiivi)
• spielejeissem :: pelattaessa (passiivi)
• loodejeissem :: luotaessa (passiivi)

Kaunokielessä kaunomonikkoa käytetään viljalti:

• souldeins :: silmäin (silmien)
• kotleistem :: kahleistaan
• valseins :: päiväin (päivien)
• laateppeil :: lauteilla

10.2 Lyhytmonikko

Lyhytmonikko tulee muodostaa silloin, kun monikon tunnuksen (-(i)je) edessä on:

• 1) pitkä sijapääte,
• 2) vokaaliaineksellinen kauno-omistuspääte (-mmes, -ndes, …),
• 3) muu pitkä johdos (-ppe, -le) tai
• 4) sellaisista us-/os-loppuisista sanoista, jotka eivät ole nominatiivissa, partitiivissa tai allatiivissa.

Pitkiä sijapäätteitä ovat päätteet tat-, tak-, tek-, kken-, ni-, si-, -let ja -ssast eli yleensä kaikki sellaiset sijapäätteet, joissa itsessään esiintyy vokaaliainesta.

Tiettyjä sijamuotoja kutsutaan "pitkiksi sijamuodoiksi" siksi, koska ne sisältävät vokaaliainesta ja siten ovat niitä käytettäessä omiaan pidentämään sanaa yhdellä tavulla; vertaa esimerkiksi seuraavia, lyhyen ja pitkän sijamuodon sisältäviä sanoja: ikhel (2 tavua); ikhetat (3 tavua).

Miksi lyhytmonikkoa on alettu käyttää? Kun sanavartalon perään tulee monikon tunnus ja vokaaliainesta sisältävä sijapääte, tulisi sanoista jo liian pitkiä. Koska tällaisissa tapauksissa monikkoa voidaan lyhentää sanan ymmärrettävyyttä ja kaunosointuisuutta kadottamatta, on monikon tunnuksesta alettu poistaa tai lyhentää "informatiivisuutta lisäämätön" osa, nimittäin monikon -je-aines (esimerkiksi sanasta: lufduslekijetat, suom. iloisiksi).

Lyhytmonikon säännöt:

• o- ja u-loppuisilla -je muuttuu i:ksi:
  • morojetat → moroitat; morojelt → moroilt (suom. marjoiksi)
  • aubujetat → aubuitat; aubujelt → aubuilt (suom. elimiksi)

• Muissa tapauksissa -je katoaa (yleisin tapaus):
  • ikhijetat → ikhitat (ihmisiksi)
  • bemmejetat → bemmetat (tyynyiksi)

• us- ja os-loppuisissakin sanoissa -je katoaa:
• steiduijes → steiduis (tilanteissa)
• voluijellem → voluillem (pahoillaan)
• treddoijest → treddoist (yrityksistä)

• Vakiintuneissa ilmaisuissa monikollisen instruktiivin -je katoaa:
  • kesim (käsin)
  • werim (erittäin)
  • derim (eritoten)
  • trieloim (vuoroin)
  • raasmerim (hieman, hiukan)
  • raadim (perätysten, peräkkäin, jonossa)
  • saresim (kauniisti, run. ilmaisu)
  • fahheinnim (vahviten, voimakkaimmin)
  • derhalim (eri puolilla)
  • kailoim (joka toisena, vuoron perään)
  • viidim (laajasti)
  • rohkeasti (silluim)
  • lufduim (riemuin, iloiten)

Lyhytmonikossa voi nähdä hieman suomen puhekielessä ilmenevää sananmuodostustapaa: tilanteis´ = steiduis; moroist = marjoist´.

Lyhytsijamuodon käyttö aina us- ja os-loppuisissa sanoissa:

Us- ja os-loppuisissa sanoissa lyhytmonikkoa saa käyttää missä tahansa sijamuodossa paitsi nominatiivissa (autot), partitiivissa (autoja) tai allatiivissa (autoilla). Käyttö ei rajoitu edes pelkkiin pitkiin sijamuotoihin. Rajoitus nominatiivin, partitiivin ja allatiivin käytölle on kuitenkin katsottu aiheelliseksi, sillä nominatiivi (*dettui) ja partitiivi (*dettui) eivät olisi yksiselitteisiä eikä allatiivikaan erottuisi adessiviista (vrt. *dettuil ja dettuil). Runollisessa kielenkäytössä tosin allatiivinkin tapauksessa käytetään joskus lyhyttä monikkoa, kuten ilmaisussa storlekeil höisduil, joka vastaa täysin adessiivia.

Esimerkkejä us/os-loppuisesta lyhytmonikkomuodon käytöstä:

• Herre vinkenduillem voommeis vegendæ. Herra neuvoillansa tiemme viitoittaa.
• Mijens Mahher, ves eeden hefennuis. Isä Meidän, joka olet taivaissa.
• Nee et lengetsoi lisenlekkus tes ikkuens verkelluitat. Niin että kuuluisi kuuliaisuus tämän kansan toimiin. (alkup. sanoissa "se että täällä toimissansa sinua aina kuulisi.")

Esimerkkejä:

• 1) pitkiä sijapäätteitä sisältäviä sanoja:
  • opettelijelet → opettelilet (opettajina)
  • jakka raadijetat → jakka raaditat (jakaa riveiksi, rivittää)
  • fimsijetat fensijetat → fimsitat fensitat (hyviksi ystäviksi)
• 2) vokaaliaineksellisia kauno-omistuspäätteitä sisältäviä sanoja:
  • davaroijemmes leietsui → davaroimmes leietsui (tavarani löytyivät)
  • pitsijentes saaved → pitsintes saaved (pitsanne tulivat)
  • piljettijemmeis eedei velmesij → piljettimmeis eedei velmesij (lippumme ovat valmiit)
• 3) muita pitkiä johdoksia sisältäviä sanoja:
  • fienkijeppe → fienkippe [fienkkippe] (sormio)
  • jalijeppe → jalippe (jalkio)
  • volviskijele → volviskile (jätteenkeräyspiste)
• 4) us-/os-loppuisia sanoja:
  • uumoijestem → uumoistem (ajatuksistansa)
  • hakkuijel → hakkuil (heitteillä)
  • syslelluijest → syslelluist (tekemisistä)

Suomessa jokaisella persoonalla on oma omistusliitteensä, kirjani, kirjasi, kirjansa, kirjamme, kirjanne, kirjansa.

Kahkonin yleiskielessä omistusliitteellä eli possessiivisuffiksilla on kuitenkin vain yksi tunnus, (e)m. Kahkonissa omistusliite viittaa aina lauseen subjektiin, ja samaa tunnusta käytetään persoonasta riippumatta:

• Näin ystävääni. Viedum fenseem.
• Hän näki ystäväänsä. Hes viedu fenseem.

Mikäli halutaan viitata muuhun kuin lauseen subjektiin, on käytettävä normaaliin tapaan genetiiviattribuuttia:

• Näin ystävääsi. Viedum daines fensee.
• Hän näki ystävääni. Hes viedu meines fensee.

Suomessa omistusliitteitä käytetään myös possessiivipronominien yhteydessä, siis esimerkiksi minun kirja+ni. Kahkonissa possessiivipronominien yhteydessä ei koskaan käytetä omistusliitettä:

• Suomessa: Minun ystäväni laulelee kauniisti.
• Kahkonissa vain: Meines fennes⌀ sangellae sareslet. (ei meines fensem)

Lisäksi on huomattava, että kahkonissa omistusliitettä ei useinkaan käytetä nominatiivimuodoissa (siis esimerkiksi bokem). Tällaisen nominatiivimuotoisen omistusliitteen käyttö on mahdollista kuitenkin epäsuoran subjektin sisältävissä lauseissa. Vertaa seuraavia lauseita:

• Me varheeram fensennem (n-akkusatiivi) teselsem. (Suora subjekti me).
• Meinen em varheera fensem (ø-akkusatiivi) teselsem. (Epäsuora subjekti meinen).

Lisäksi on huomattava eräs kirjoitustekninen seikka omistusliitettä lisättäessä; nimittäin sanan ja omistusliitteen väliin lisätään sidoskonsonantti seuraavissa tapauksissa:

• adessiivi: dommel + l + em = dommellem = talollaan
• inessiivi: dommes + s + em = dommessem = talossaan
• m-loppuiset sanat: khotem + m + em = khotemmem = kotonaan
• n-loppuiset sanat: dommen + n + em = dommennem = talonsa (akk.)

K-, p- ja t-loppuisilla sanoilla sidoskonsonanttia ei lisätä, vaan kahdentuma esiintyy vain lausumisasussa:

• Essiivi: talonansa = dommelet + em (Ääntäminen: dommelettem, talonansa)
• Multiplikatiivi: toset + em (Ääntäminen: tosettem, tuolloin)
• Translatiivi: dommetat + em (Ääntäminen: dommetattem, taloksensa)
• Abessiivi: dommetak + em (Ääntäminen: dommetakkem, talottansa)
• P-loppuinen nominatiivi: keslekkep + em (Ääntäminen: keslekkeppem, käsivartensa)

11.1 Omistusliitteen historia

Ennen vuotta 2009 omistusliite (e)m viittasi pelkästään yksikön ja monikon kolmanteen persoonaan (esim. autonsa, autoaan). Vuonna 2009 sitä alettiin käyttää myös muissa persoonissa, joidenkin fraasien kohdalla. Näitä fraaseja olivat endeem, nameltem, igueltem, ender endreem:

• Treddam höistenda endeem (vanh. sefeem).  Yritän ymmärtää itseäni.
• Eedem Joun nameltem.  Olen Jouni nimeltäni.
• Eedem daagy trua igueltem.  Olen kaksikymmentäkolme iältäni.
• Mij fleegad ender endreem.  Katsoimme toisiamme.

6.8.2010 omistusliitettä alettiin käyttää yleisesti viitattaessa lauseen subjektiin:

• Algettam komputordennem. Käynnistän tietokoneeni.
• Vottens den kernennem mekken? Otatko sen kirjasi mukaan?
• Kasutta storrijee algenvengrijee nameem indatjeissem. Käytä isoja alkukirjaimia syöttäessäsi nimeäsi.
• Valjam, indatja namem. Pyydän, syötä nimesi. (Imperatiivissa subjektiiviksi ajatellaan predikatiivin persoonaa vastaava subjekti, tässä y.2.p.)

11.2 Kauno-omistusmuoto

Runoissa voi käyttää kauno-omistusmuotoa. Päätteet ovat:

Sijamuodon tunnus tulee ennen omistusmuodon tunnusta. Tässä esimerkki kauno-omistusmuodon käytöstä eri sijamuodoissa, y.1.p:ssa:

Liitepartikkelit tulevat omistusmuodon perään:

• ystävästämmekin = fensestemmeisseg
• ystävästämmekö = fensestemmeisge

12.1 Taipumattomat adjektiivit

Useat adjektiivit ja pronominit (etenkin yksitavuiset) ovat taipumattomia, mikäli ne esiintyvät attribuuttina tai yhdyssanan ensimmäisenä osana.

• der: eri
• kak: koko
• les: viime (=edellisenä)
• ser: ensi (=seuraavana)
• los: viime
• ien: joka, kaikki

• tes: tämä (esim: tesvalsem, testeit, tesannuet, teskerdoet)
• tos: tuo (esim: tosvalsem, tostait, tosannuet, toskerdoet)
• sem: sama (esim: sem valsem, semteit, sem annuet, sem kerdoet)
• ves: joka (ihmisestä) (esim: ves ikhest, ves raggest)
• mes: mikä (esim: mes maast, mes maal, mes annuet, mes kerdoet, mes valsem)
• ender: toinen, muu (esim: endervalsem, endertait, enderannuet, enderkerdoet, enderikte, enderikhe)

12.2 Vertailu

Adjektiiveja (ja joskus yleisemminkin nomineja) voi vertailla. Käytössä on komparatiivi (kauniimpi) ja superlatiivi (kaunein).

Komparatiivin tunnus on -emma ja superlatiivin tunnus on -ein (taivutettaessa -einn-).

Komparatiivi ja superlatiivi muodostetaan lisäämällä sanavartaloon komparatiivin tai superlatiivin pääte.

• kaunis, kauniimpi, kaunein :: kresne, kresnemma, kresnein.
• komea, komeampi, komein :: ulleg, ulgemma, ulgein.
• aito, aidompi, aidoin :: ekta, ektemma, ektein. (myös muita a-loppuisia: bemma, letta)
• hyvä, parempi, paras :: fims, fimsemma, fimsein (vanh. brustemma, brust/brustein)
• paha, pahempi, pahin :: fose, fosemma, fosein.

Huom! Komparatiivin ja superlatiivin yhteydessä ei käytetä koskaan instruktiivia (-m), vaan sen sijaan multiplikatiivia (-t, suom. -sti):

• lehem → lehemmat :: lähellä → lähempänä
• tesem → tesemmat :: tässä → tännempänä

1.6.2011 lähtien myös verbikomparatiivi on mahdollinen:

• vaala = tahtoa; vaalemma = tahtoa mieluummin, tehdä mieluummin
• detta = tehdä; dettemma = tehdä mieluummin, tehdä enemmän

12.2.1 Vertailusana

Vertailusana kuin on kahkonissa ais:

• Hän on nuorempi kuin minä. Hes em nooremma ais me.
• Hän on parempi pelaamaan kuin uskoinkaan. Hes em fimsemma et spiela ais me usnademmeg.

Vertailussa ais-sana voidaan jättää pois, jos vertailtava pannaan partitiiviin:

• Hän on minua nuorempi. Hes em meinee nooremma.

12.3 Adjektiivin päätteitä

• -nne (himlenne, frevlenne, ...)
• -lek (laiflek, syttoslek, ...)
• -s (väres, kaldes, tives, seges, oules, puhes, tyhes, haves, halbes, sares, ketses, rendes, jenges, sulles, rahges, velmes, edelles, whirres, söges, soiles, irres, refes, sitges, armes, ärjes, meelendes, onjes, reeges, aveles, kores, gebes, irges, kales, kurves, aves, hooges, hoves, höhges, ales)
• -lie (mobilie, internalie, ...)
• -lle (aktuelle, manuelle, formelle, virtuelle, traditionelle, professionelle, ...)
• -lous (laktooslous, fatjalous, heleslous, ..., ennestään: -fres)
• -nuuge (laktoosnuuge, fatjanuuge, serknuuge, ...)
• -nnos (nelennos, fisennos, gynnos, ...)
• Partisiipit (-nne, -tte, -aid, -nt, -ain, ...)

Muutaman sanan piiriin kuuluvia adjektiivin päätteitä:

• -dem (rajoittuu sanoihin: kloodem, surdem, koldem, vildem, lohusdem, ulpdem, shaidem, wheidem, loudem, erkdem, kvalidem, tsisdem, lohusdem)
• -dum (rajoittuu sanoihin: friesdum, lendum, ahdum, werdum, ferdum, febridum)
• -eg (rajoittuu sanoihin: ulleg, ylleg, reg, rötteg)
• -lik (rajoittuu sanoihin: enlik, derlik, dounlik)
• -ig (rajoittuu sanaan: föddig)

Numeraalit eli lukseidokij ovat nomineihin kuuluva sanaluokka, joka ilmaisee lukua ja määrää.

13.1 Lukusanojen taivutuksesta

Suomen kielessä lukusanan määre tulee partitiiviin (neljä päivää), mutta kahkonissa germaanivaikutuksesta monikkoon (nel valsij).

Suomessa numeraali taipuu sijan mukaan (viidessä päivässä), mutta kahkonissa perusmuodossaan; lukusanat ovat taipumattomien adjektiivien kaltaisia.

Esimerkkejä numeraalien käytöstä:

• nel valsij = neljä päivää.
• nel valsijes = neljässä päivässä.
• nel valsijee = neljää päivää.

Lukusanaa voidaan taivuttaa silloin, kun lukusana ei ole määreenä:

• gynne jakkait fisni = kymmenen jaettuna viidellä
• Nolleni ain meidai jakka. = Nollalla ei voi jakaa.
• nektens dreffus = (luvun) yhdeksän piirtäminen
• nektens nelukjorre = yhdeksän neliöjuuri
• Dettan PowerMac G5:el = Tehty PowerMac G5:llä

Järjestysluvut kyllä taipuvat sijoissa, tosin vain järjestysluvun viimeinen sana taipuu:

• kahdennessatoista kerroksessa = daatonnoes vooninges
• kolmassadaskuudeskymmenesviides = trua sjottij heksgy fisennos
• vuoden kolmantenasatanakuudentenakymmenentenäviidentenä päivänä = annuens trua sjottij heksgy fisennoet valset

Lukusanan okte taivutuksesta

Normaalisti lukusanaa ei voi taivuttaa, kun se esiintyy attribuuttina. Poikkeus on kuitenkin lukusana okte. Sitä saa historiallisista ja käytännöllisistä syistä taivuttaa pääsanan mukaan (Nämä esimerkit ovat Pieni tulitikku -sadusta):

• Ah jel silloim es okten teken foirtekbunttest ulvotte. Kunhan vaan uskaltaisin ottaa yhdenkin tikun tulitikkupuntista.
• Kesessem hes heldu oktee foirtekbunttee. Kädessään hän piteli yhtä tulitikkupunttia.
• Ain värnoogen heineel es oktee pennee datjadennun. Kukaan ei ollut antanut hänelle yhtäkään penniä.

13.2 Lukusanat

Alla on luettelo keskeisistä lukusanoista vastaavine järjestyslukuineen.

*) Järjestysluvun gynnos lähtökohtana käytetään sanaa gy.

Puhekielessä voidaan käyttää seuraavia lyhennenimiä:

• okte: ot
• seppet: sep
• ettet: et
• nekket: nek

13.3 Desimaaliluvut

Desimaalilukujen (desimalilukij) desimaalierottimena on pilkku, kahkoniksi pod.

Esimerkkejä, puhekielen lyhennenimi-ilmauksin esitettyinä:

• 3,14159 = trua pod ot nel ot fis nek
• 5,94573 = fis pod nek nel fis sep trua
• 9,81 = nek pod et ot

13.4 Murtoluvut

Murtolukujen (pettenlukij) tunnus on -nnoek, joka tulee järjestysluvun päätteestä -nnos ja eräästä substantiivien päätteestä -ek.

• kahdeosa: daannoek
• kolmasosa: truannoek
• neljäsosa: veerend, nelennoek
• viidesosa: fisennoek
• kuudesosa: heksennoek
• seitsemäsosa: septennoek
• kahdeksasosa: ettennoek
• yhdeksäsosa: nektennoek

13.5 Matemaattisia termejä

• kaksi plus kaksi = daa plus daa
• neljä miinus kolme = nel minus trua
• viisi kertaa kuusi = fis kerdij heks
• yhdeksän jaettuna kolmella = nekket jakkait truani
• kolme potenssiin kaksi = trua povres daa
• x toiseen = x endres
• x kolmanteen = x truannoes
• yhdeksän neliöjuuri = nektens nelukjorre

14.1 Persoonapronominit

• me, dan, hes   (minä, sinä, hän)
• mij, te, dij   (me, te, he)

Kahkonissa ei ole kieliopillisia sukuja; pronomini hes viittaa molempiin sukupuoliin.

Taivutettaessa sanavartalo on me-sanalla meine-, dan-sanalla daine-, hes-sanalla heine-.

14.2 Demonstratiivipronominit

• tes, tos, de   (tämä, tuo, se)
• tesij, tosij, dij   (nämä, nuo, ne)

14.3 Refleksiivipronominit

• itse: ende, (vanh. sef)
  • Hän osti itselleen uuden tietokoneen. Hes soppad endeelem värsen komputorden.
  • Ostin itselleni uuden paidan. Soppadem endeelem värsen sertten.

• itse: endest
  • Hän rakensi lennokin itse. Hes höiendu bliioken endest.
  • Itse tasavallan presidentti. Endest nevyllekens presidente.

14.4 Indefiniittipronominit

14.5 Interrogatiivipronominit

• kuka: ves
• mikä: mes
• kumpi: mennemma

14.6 Resiprookkipronominit

• toisiaan, toinen toistaan: ender endreem
  • Rohkaiskaamme toinen toistamme. Sillettem ender endreem.
  • Tapasimme toisemme: Mij treffad endrennem.

14.7 Relatiivipronominit

• joka: sje (asioista, esineistä), ves (ihmisistä)
• mikä: mes (koko lauseeseen viitattaessa)

Esimerkkejä:

• sje, kun puhutaan asiasta: Tämä on sellainen asia, josta pitää puhua. Tes em denne ikte, sjest em tooge.
• ves, kun puhutaan ihmisestä: Tein projektia henkilön kanssa, joka ei koskaan tehnyt mitään. Dettum viidverkee ikheni, ves ain värtait dettu ainnee.
• mes, kun viitataan koko lauseeseen: Pääsin kurssista läpi, mikä oli itselleni suuri saavutus. Kotsum kurssest troukken, mes eedu meineel endeel storre gainus.

15.1 Interjektiot eli huudahdussanat

• hei: hei
• oh: oh
• oi: oi
• voi: voj
• kas: se
• heippa: heip, heisten (sanoista hei ja sten)

15.2 Adpositiot eli pre- ja postpositiot

Muutamia adpositioita (kahk. en- od verasijelij):

15.3 Liitepartikkelit

Liitepartikkelit ovat varsin irrallisia sanan loppuun lisättäviä morfeemeja tai päätteitä, jotka luetaan sanaluokkansa perusteella partikkeleihin. Niillä on lauseen merkityksen muodostamisessa samanlaisia tehtäviä kuin muillakin partikkeleilla, mutta ne eivät ole itsenäisiä sanoja vaan liittyvät aina johonkin sanaan.

Kahkonin liitepartikkelit jaetaan käyttäytymisensä mukaan kolmeen luokkaan:

Luokka 1: Sanaa taivuttavat partikkelit:

Luokka 2: Sanaa taivuttamattomat partikkelit:

Luokka 3: Verbiliitepartikkeli:

15.4 Konjunktiot

15.4.1 Alistuskonjunktiot

15.4.2 Rinnastuskonjunktiot

15.4.2.1 Parikonjuktiot

• joko – tai:   ekke – vail
• sekä – että:   nee – ais
• ei – eikä:   ain – ainneg (vanhastaan myös aindeg)
• niin – kuin:   nee – ais
• A kuin myös B:   A (nee) ais ga B

15.4.3 Muut konjunktiot

• että (merkityksestä riippuen voi olla myös adverbiaalikonjunktio): et
• kuin (vertailukäytössä, esimerkiksi suurempi kuin): ais

16.1 Kysymyssanat

• Kun kysymyssana onkin attribuuttina, käytetään esimerkiksi mesjem-sanan sijasta mes-sanaa. Vertaa esimerkiksi seuraavia lauseita:
  • Mes maast eedete? Mistä maasta olette?
  • Mesjem dan whiesen? Missä sinä asut?

Koska attribuuttina esiintyessään mes ei taivu, on tärkeää huomioida seuraavat seikat:

Jos sanan mes ei haluta toimivan attribuuttina, ja sen jälkeen esiintyy kuitenkin jokin nomini, on selkeyden vuoksi hyvä erottaa sana mes ja nomini toisistaan, joskin näin ei ole pakko toimia. Esimerkkejä:

• mikä näistä:
  • mes dijest => mes okte dijest (mes dijest tarkoittaisi myös mistä näistä)
• Mikä kaupungissa oli kivointa?
  • Mes linnes eedu giflekeinnee? => Mes ikte linnes eedu giflekeinnee?
  • (Mes linnes tarkoittaa myös missä kaupungissa)
  • Saman vaikutuksen voi tehdä myös vaihtamalla sanajärjestystä:
    • Mes eedu linnes giflekeinnee? Mikä oli kaupungissa kivointa?

16.2 Kysymyksen muodostus

Kysymys voidaan muodostaa joko kysymyssanalla (mikä, kuka, miksi, ...) tai lisäämällä verbiin tai nominiin kysymyksen ilmaisevan suffiksin. Verbeillä lisätään s-suffiksi, nomineilla ge-suffiksi.

Etymologisesti s-suffiksi liittyy englannin yksikön kolmannen persoonan tunnukseen (esim. Does he go?) ja ge-suffiksi suomen -ko/-kö-suffiksiin.

Verbeillä / Dettenseidokijens kulges:

• Kuunteletko minua? Lisnendans (dan) meinee?
• Lähtisinkö kotio? Koddoims (me) khotta?
• Onko Jouni puhelimessa? Eedes Jouni founes?
• En tiedä, onko hän täällä. Me ain snenda, eedes hes tesem.

Nomineilla / Nominijens kulges:

• Tämäkö on uusi talonne? Tesge em teines väres domme?
• Minäkö lähtisin sinne? Mege koddoim dietat?
• Jouniko on puhelimessa? Jounige em founes?

19.1 Kellonajat

• kello viisi: klokken fis.
• viideltä: fisent.
• viittä vaille seitsemän: fis (veel) var seppet
• viisi yli seitsemän: fis höit seppet
• puoli seitsemän: hal seppet.
• viisi yli puoli yhdeksän: fis höit hal nekket.
• vartin yli kahdeksan: kvartte höit ettet
• varttia vaille yhdeksän: kvartte var nekket

19.2 Vuodenajat

Huom! Lehder-sanan tavallisen genetiivin, lehdrens, rinnalla on myös poikkeuksellinen muoto: lehders.

19.3 Toistuvuuden ilmaisu

Toistuvuutta ilmaistaan suomessa ns. di­st­ri­bu­tii­villa (päi­vittäin) ja tem­po­raa­lisella di­st­ri­bu­tii­villa (ke­säisin). Kahkonissa käytetään monikon prolatiivia:

• valsikken
• sulvikken

Katso tarkemmin kohdan Prolatiivi alakohta 5.

Rektio tarkoittaa sitä, että jokin sana – yleensä verbi – määrää, missä muodossa sen yhteydessä oleva toinen sana (esimerkiksi substantiivi tai pronomini) pitää olla. Tämä muotovaatimus ei aina perustu merkitykseen, vaan on usein kielen historian ja käytännön tulosta. Siksi sitä ei voi päätellä aina loogisesti, vaan se täytyy opetella ulkoa. Esimerkiksi suomessa sanotaan "Odotan sinua", sillä odottaa-verbi vaatii objektin olevan partitiivissa.

Kahkonin kielen rektiot ovat pääsääntöisesti suomen kieleen pohjautuvia, mutta useat rektiot ovat englannin kielen vaikuttamia. Näin kahkonissakin tietyt rektiot tulee vain opetella ulkoa. Kunkin verbin vaatima rektio on ilmaistuna kahkonin sanakirjassa.

Tässä on lueteltuna muutamia tärkeitä rektioita:

Multiplikatiiivin pääte on suomessa -sti ja kahkonissa -t. Multiplikatiivi ilmaisee tapaa sekä kahkonissa lisäksi aikaa (eritoten sellaisia ajanilmauksia, joissa suomessa on käytössä essiivi) ja kuukautta sekä muutamia muita ilmauksia, joissa suomessa käytetään essiiviä:

• tapaa: sareset = kauniisti; fimset = hyvin,
• aikaa: jollet = jouluna; annuet = vuonna; semtait = samalla, samaan aikaan,
• kuuta: 19. henneguet [nektonnos henneguet] =19. heinäkuuta.

Sanoilla, jotka päättyvät -dum, käytetään multiplikatiivissa u-sidosvokaalia:

• friesdumut = kirkkaasti

Passiivin ensimmäisen partisiipin (suomessa -ttu/-tty, kahkonissa -aid) tapauksessa ei käytetä juuri koskaan essiiviä, vaan sen sijalla käytetään multiplikatiivia (tämä on jäänne siltä ajalta, kun -t oli essiivin pääte):

• sheidait = kallellaan, kallistettuna, ("kallistetusti")
• kesij krossait = kädet ristissä, ristittynä, ("ristitysti")

Passiivin ensimmäisen partisiipin tapauksessa käytetään lyhennettyä multiplikatiivia:

• dumssaidet → dumssait
• semtaidet → semtait

Multiplikatiivin sidosvokaalina on normaalisti e-kirjain. Muutamassa vanhaa perua olevassa multiplikatiivimuotoisessa sanassa on rinnakkaisena muotona säilynyt, multiplikatiivin yhteydessä silloin käytössä ollut, i-sidosvokaali. Näitä sanoja on muun muassa direktit (vrt. direktet) sekä fimsit (vrt. fimset). Vanhasta multiplikatiivista on lisää tietoa kohdassa Multiplikatiivin historia.

21.1 Milloin instruktiivi korvataan multiplikatiivilla?

Tietyissä tapauksissa instruktiivin asemesta pitää käyttää multiplikatiivia: kun ajanilmaussanaa edeltää taipuva attribuutti, käytetään muuten instruktiivia käyttävän ajanilmaussanan kohdalla multiplikatiivia:

• tes septukem = tällä viikolla, mutta:
  • heerannet septuket = tulevalla viikolla

• ser valsem = seuraavana päivänä
  • sareset valset = kauniina päivänä

21.2 Multiplikatiivin historia

Kahkonin multiplikatiivilla ja essiivillä ei ennen vuotta 2010 ollut mitään eroa. Alkujaan multiplikatiivi ei kuitenkaan liittynyt mitenkään essiiviin. Essiivillä ja multiplikatiivilla on kummallakin omat kehityshistoriansa.

Alkujaan multiplikatiivi muodostettiin liittämällä sanan alkuun i- ja sanan loppuun -it. Alkuliite i- tuli ruotsin sisäpaikallissijasta (esimerkiksi i huset = talossa) ja loppupääte -it ruotsin adverbin päätteestä -t (esimerkiksi riktigt = oikein). Näin esimerkiksi sana hyvin oli kahkoniksi ifimsit (myös "iitöntä" muotoa käytettiin: ifimst) ja välittömästi oli idirektit. Melko pian i-alkuliite katosi, jolloin päädyttiin muotoihin fimsit ja direktit. Koska it-päätteen käyttö olisi ollut epäkäytännöllistä vokaaliin päättyvillä sanoilla, alettiin pikku hiljaa siirtyä et-päätteen käyttöön, joka oli täsmälleen ennen vuotta 2010 käytetyn essiivin päätteen -t kaltainen.

Essiivi taas muodostettiin alkujaan lisäämällä sanan eteen et-artikkeli, joka on lainattu englannin at-artikkelista [ät] (esimerkiksi at home = kotona), jolla taas on yhteistä latinan ad-artikkelin kanssa. Myöhemmin, noin vuonna 2003, kieli alkoi muuttua agglutinoivaksi, jolloin artikkelien sijasta alettiin käyttää sijapäätteitä. Tällöin essiivin et-artikkeli siirrettiin niin ikään sanan loppuun, sijapäätteeksi: et ikhe → ikhet.

Näin oli päädytty multiplikatiivin kanssa samankaltaisen sijapäätteen käyttöön.

Esimerkkejä alkuperäisestä multiplikatiivista

• iwholit (nyk. völlet) = kokonaan
• idirektit (nyk. direktet ja reget) = suoraan, välittömästi
• ifims(i)t, fimsit (nyk. fimset) = hyvin
• itempit (nyk. vältaidennet) = väliaikaisesti
• brastit, brustit (nyk. brustet) = parhaiten
• oktemmeit (nyk. nilleket ja nillet) = pelkästään
• derekkasnit (nyk. taveidettet) = saatavilla
• fordernit (nyk. nedleket) = riittävästi
• derlekit (nyk. värsem) = äskettäin
• lillekit (nyk. lillekken) = vähitellen, pikku hiljaa

Kahkonin multiplikatiiviksi suunniteltiin vuonna 2010 jopa jotakin muuta päätettä kuin -t, koska ennen essiivillä oli sama pääte. Multiplikatiivin päätteeksi ehdotettiin muun muassa päätteitä -it, -het, -let, -lt, -si, -ist, -tas, -tal, -tel, -sel. 22.7.2010 kävi kuitenkin niin, että essiiville tuli oma päätteensä, -let. Näin multiplikatiivi voitiin säilyttää entisellään.

22.1 Yhdyssanat

1. Yhdyssanan ensimmäisen osan lopussa oleva e-kirjain katoaa tietyissä tapauksissa. Missä tapauksissa e-kirjain katoaa, ei ole vielä tutkittu.

• -lle: manuelle+bok = manuelbok
• -nne: frenne+taide = frentaide, kondenne+viis = kondenviis, sinne+valge = sinvalge, svenne+lensse = svenlensse
• -tte: nette+konnektus = netkonnektus
• -ie: realie+mood = realimood
• -lle: völle+skriene = völlskriene (Huom! Kaksi L-kirjainta säilyy.), völle+luk = völluk (ennen 29.9.2009 vielä: völl-luk)
• -VVme: ruume+galu = ruumgalu
• -ne: skriene+pid = skrienpid, koone+lakke = koonlakke
• -nde: kommande+raad = kommandraad
• -ppe: uppe+vooninge = uppvooninge

Mikäli yhdyssanan jälkisana alkaa vokaalilla, säilyy lopun 2KÆ-päätteen kaksoiskonsonantti (2K):

• monne+aldus = monn·aldus
• nette+ohd = nett·ohd

2. Tapauksia, joissa e-kirjain ei katoa:

• -lme: helmegus, volmeleidus
• -hme: vihmetippel
• -lde: aildelino, ildekatat
• -vde: kevdejule
• -sde: jusdehevel
• roshevalge
• loojeseidok
• ikteharug
• soomenellev
• linnegorde (2013: Voisi olla myös lingorde)
• haanekeresdos (2013: Voisi olla myös haankeresdos)
• jolleklokken
• vetetippel
• (sanan signe lopussa ei esiinny ne-aines) signenellev (ks. alta kohta 3)
• (ele on lyhenne sanasta elektronikie:) eleposte

3. Yhdyssanan ensimmäisen osan lopussa oleva -ne-pääte kääntyy toisinpäin: -en:

• whiesne+sije = whiesensije
• restne+mood = restenmood
• sihtne+kep = sihtenkep
• maagne+pusse = maagenpusse

Mikäli -ne-loppuisen sanan kantasanassa esiintyy lopussa kaksi samaa konsonanttia (-2KÆ), nämä kaksi konsonanttia esiintyy yhdyssanassakin (sanan muodostus kantasanasta on nähtävissä sulkeissa):

• detne+jekt = dettenjekt (detne < detta+ne)
• hakne+mark = hakkenmark (hakne < hakka+ne)
• simne+strande = simmenstrande (simne < simma+ne)
• snentne+tippe = snendentippe
• vareidusvirne+mettord = vareidusvirrenmettord ( virne < virra+ne)

Huom! Lopussa oleva -ne kääntyy toisinpäin vain, mikäli kyseessä on johdos -ne eli kun sana on johdettu verbistä lisäämällä siihen -ne-pääte.

Muodostus: perusmuotoinen verbi e:llisenä + n

• Sama matemaattisesti: verbi-1 + e + n

Tästä johtuu, että nÆ-loppuisten verbien tapauksessa yhdyssanan alkuosan ne-pääte ei käänny:

• usne+puhdettus = usnepuhdettus (eli ei usenpuhdettus*)

Huomionarvoista on myös se, että yhdyssanojen alkuosan taivutusmuodoissa käytetään usein ne-loppuista sanaa, vaikka nykyään us-loppuinen taivutus on yleisempi. Esimerkki: tietotyyppi on kahkoniksi snendentippe, eli kantasanana on snentne, vaikka tieto on kahkoniksi nykyään snendus.

22.1.1 Perussääntö

Tässä systemaattisesti ilmaistuna e-kirjaimen katoavaisuus yhdyssanan alkuosasta:

• [V/pehmyt konsonantti]2Ke => VK (paitsi kun jälkiosa vokaalialkuinen, niin => V2K)
• VKe => VK (paitsi joskus VKe)
• -ne-loppuiset, kuten aiemmin mainittu.

22.2 Verbin muodostaminen nominista

Nominista (kuten substantiivista, adjektiivista ja numeraalista) voidaan muodostaa verbejä. Perussääntö on se, että ensin otetaan nominin sanavartalo ja siihen liitetään verbin tunnus a (harvemmin e) tai jokin muu verbin tunnus (kuten -lla, -tta, ...).

• vehher → vehr + a → vehra
• sedlenne → sedlenn + a → sedlenna
• usne → usn + a → usna
• grenne → grenn + a → grenna
• jek [lausuttaessa jekk] → jekk + a → jekka
• lust → lust + a → lusta

22.3 Verbin muodostaminen toisesta verbistä

Verbin merkitystä voi muuttaa lisäämällä siihen erinäisiä päätteitä, kuten -tta, -lla, -hda. Katso lisätietoja verbien merkitysten muuttamisesta kohdasta Verbien johdoksia.

22.4 Ominaisuuden ilmaisu

Nominin ominaisuutta voidaan kuvata suomessa useammalla päätteellä: -sUUs, -UUs, -eUs, -iUs. Kahkonissa on yksi pääte, -us (sama kuin -us-infinitiivissä).

Muodostus:

Tämä s-sidoskonsonantti lisätään -tte-partisiippiä käyttävien sanojen yhteyteen, jotta -tte-ainesta ei sekoittaisi -tta-ainekseen, kun viimeinen vokaali otetaan pois. Tämä "s-sääntö" tuli kahkoniin 26. maaliskuuta 2012.

Esimerkkejä:

• fennes + us = fens + us = fensus (ystävyys)
• kloodem + us = kloodemm + us = kloodemmus (iloisuus)
• keldenne + us = keldenn + us = keldennus (kellertävyys, keltaisuus)
• usnette + us = usnette + s + us = usnettesus (uskottavuus)

22.5 Uusien sanojen muodostus

Muodostettaessa uusia sanoja pyritään omaperäisyyteen. Sanojen lainaaminen, oli ne tekniikkaankin liittyviä, muista kielistä, etenkin indoeurooppalais- ja germaaniperäisistä kielistä, pyritään minimoimaan. Indoeurooppalaista sanastoa tapaa käytettävän yhä useammissa kielissä, ja siten juuri indoeurooppalaisten sanojen käyttö olisi ratkaisevasti hälventämässä kahkonin kielen omaperäisyyttä.

Lisäksi vahvasti suomalaisugrilaiseen taustaan pohjautuvassa kielessä on luontaista kartoittaa suomen sukuisten kielten sanastoa.

Sanoja muodostettaessa pyritään pitämään mielessä neljä eri seikkaa:

• 1) omaperäisten sanojen muodostus yhdyssanoin (esimerkiksi looden·looje = tekniikka eli "luontilaji")
• 2) omaperäisten sanojen muodostus sanajohtein (esimerkiksi ninnord = viisari eli "näytin"; jämneppe = tasanko eli "tasainen (alue) jonka päällä voi olla"; varsukem = aamuisella eli "aamukolla")
• 3) sanojen lainaaminen suomalaisugrilaisista kielistä (esimerkiksi votte = ottaa (< vir. võtta); nellev = kieli (< unk. nyelv); vaala = tahtoa (<suom. vaalia); mettelda = olla ajatuksissaan (<vir. mõtelda))
• 4) sanojen luominen tyhjästä:
  • 4.1) sanojen luominen deskriptiivisesti (eli siten, että sanan äänteillä ja äänneyhdistelmillä pyritään muodostamaan tuntuma kuvailtavan kohteen ominaisuuksista; esimerkiksi rahges = karhea; "sairda" = kietaista)
  • 4.2) sanojen luominen onomatopoeettisesti eli "ääntä muistuttavasti" (esimerkiksi sipsetta = sipsuttaa; tresda = täristä; sihta = hiihtää; lotja = velloa)
  • 4.3) puhtaasti imaginaatioon nojaten (kehto = lunne = hitaasti keikkuvan kehdon liike; levätä = whalunda = sana luotu ensin, myöhemmin merkitys; tihma = käydä hitaalla, olla hidas, ehkä  suom. tahmea)

Oleellista kahkonin kielen sanojen luonnissa on kaunosointuisuuteen pyrkiminen. Esimerkiksi yhdyssanoja luotaessa mielikuvitukselle tulisi antaa tilaa. Esimerkkejä muodostetuista yhdyssanoista:

• afe·gelje = aviopuoliso eli "avio·kylki"
• befla·nems = hattara eli "villa·makeinen"
• lil·jek = atomi eli "pien·osa"

Uutta sanaa ei jätetä luomatta silloinkaan, kun kyseiselle sanalle on jo käännös kahkonin kielessä. Näin kieleen saadaan monipuolisuutta ja ennestään huonosti kieleen soveltuvia sanoja saadaan vaihdettua parempiin. Esimerkiksi sanan troffe, ottaa, tilalle on tullut suomalaisugrilaista alkuperää oleva sana, votte (karjalan murteiden ja kielen sanasta vuottaa = odottaa).

Vaikka sanan merkitys ei olisi kaunis tai myönteinen, pyritään sen äänneasusta silti tekemään miellyttävä ja korvaan istuva. Esimerkiksi orjantappuraa tarkoittava kahkonin sana sluuftupruk on sisällöltään karkea, mutta sen äänneasu tuprahtaa suussa pehmeän rytmikkäästi ja sointuvasti.

On myös hyvä muistaa, että kaunosointuisuus on aina subjektiivista. Joidenkin mielestä jotakin sanaa ei millään voi mieltää kauniinkuuloiseksi. Yleisesti ottaen kuitenkin paljon vokaaliainesta sisältävät ja toisiinsa hyvin nivoutuvia kirjainpareja sisältävät sanat mielletään kauniiksi. Tähän kahkonin kielen sanastoa luotaessa pyritään.

Tässä on lueteltuna joitakin kahkonin kielelle ominaisia asioiden ilmaisutapoja ja kahkonille ominaista sanajärjestystä.

Kahkonin lauseet ovat enemmän taipuvaisia käyttämään finaalirakennetta (et detta) kuin nominaalirakennetta (nee et detta):

Suomen verbipohjaisia substantiivissa esiintyviä ilmaisuja vastaa kahkonissa usein verbipohjainen ilmaisu:

Lisäsanoja voidaan käyttää lauseenosien suhteiden ilmaisukyvyn vahvistamiseksi:

Muita:

Kahkonissa ei ole erikseen arkikieltä, koska sitä käytetään enimmälti kirjoitetussa muodossa. Joitakin arkikielisiä ilmauksia ja piirteitä voidaan kuitenkin eroittaa.

Eede-sanan arkinen muoto:

Muissa muodoissa d jätetään eede-sanasta pois:

• Me eennum, dan eennun, hes eennun, ...

Persoonapronominit lyhenee:

-is-päätteellä luodaan arkikielisiä ilmaisuja, ruotsin ja suomen tavoin:

• valsis (valleskhote, päikkäri)
• rabbis (rabgoor, roskis)
• däkstis (däkstmejakellok, tekstari)
• läppis (tainjuhde, kannettava)
• dunnis (dunplättos, ohukainen, lätty)

Myös -er-päätteellä voidaan myös luoda arki-ilmaisuja:

• däkster (däkstmejakellok, tekstari)
• ider (identifieiord, tunniste, id)

-ek- ja -uk-päätteiset hellyyttelysanat voidaan muuntaa arkisimmiksi e-lopukkeella:

• löilek > löilekke (löyly)
• lasjuk > lasjukke (lapsonen)

Ihmisiin liittyvissä ilmaisuissa voidaan käyttää arkisimpia sanoja:

• prysse, pysse: veli (proure)
• sysse: sisko (shiere)
• frende: kaveri (fennes)
• ba: isä (mahher)
• maame: äiti (mome)
• noonnee (<noogenee): jotakuta

Lyhentyneitä ilmaisuja:

• mejak (<mejakellok)

Tietotekniikkaan liittyviä termejä:

• rippa: ripata, tallentaa musiikkia optiselta tallennusmedialta koneelle (mieluummin: kopeida)
• editord: editori (mieluummin: möknord)
• kräsha: kaatua, jumiutua (mieluummin: jumma)
• kuitta: kuitata, sulkea sovellus (mieluummin: lakensetta)
• debugga: debugata, etsiä virheitä (mieluummin: seale vouldijee)
• administreidel: administraattori, pääkäyttäjä (mieluummin: systemvisorel)
• skrolla: skrollata, vierittää (mieluummin: rella)
• aksessa: aksessoida, käyttää (mieluummin: vartaveida, kasutta)
• höilait: kohokohta, korostus (mieluummin: höistrellus)
• servere: palvelin (mieluummin: palvord)
• hardikte: "hardware", laitteisto (mieluummin: kövek)
• skrolluspalkken: "scrollbar", vierituspalkki (mieluummin: rollenpelves)
• tab: tabulaattori, sarkain (mieluummin: strikkel)

25.1 Vuosi 2001

Kieltä aletaan kehittää. Sanasto ja kielioppi pohjautuvat vahvasti englannin kieleen. Prepositioita otetaan suoraan englannin kielestä.

25.2 Vuosi 2004

Prepositioiden käyttö vähenee. Niiden sijalla aletaan käyttää suffikseja yhä useammin.

25.3 Vuosi 2005

Vuonna 2005 käytetään etenkin attribuutteja sisältävissä lauseenosissa vielä prepositioita, esim. i fims domme = hyvässä talossa. Vuoden 2005 lopulla prepositioista luovutaan tyystin.

25.4 Vuosi 2006

Vuoden 2006 aikana kieli alkoi jossain määrin vakaantua. Keskeisimpiä muutoksia olivat enenevä jälkiliitteiden käyttö etuliitteiden sijasta (esimerkiksi furhunda → hunnenda), e-välivokaalien poistaminen sanaa taivutettaessa (ingelijens → inglijens) sekä refleksiiviverbin uusi pääte (-ua → -tsa), joka muuten tulee venäjän kielestä.

25.5 Vuosi 2008

Vuoden 2008 lopulla poistui menneen ajan predikaateista persoonapääte monikon kolmannesta persoonasta (dij spielaid*). Verbi spiela taipuu imperfektissa seuraavasti: me spieladem, dan spieland, hes spielad, vi (nyk. mij) spielad, te spielated, dij spielad.

Samoin konditionaali ja potentiaali yksinkertaistettiin. Potentiaalimuoto ei taivu persoonissa lainkaan, vaan kaikissa persoonissa potentiaalin pääte on sama, -nke. Konditionaalissa kaikilla persoonilla paitsi yksikön ensimmäisellä ja toisella persoonalla on sama pääte, -oi.

6. kesäkuuta 2008

• Otettiin käyttöön -tsa-päätteisistä verbeistä muodostettujen substantiivien uusi pääte, -es. Pääte muodostetaan poistamalla -tsa-pääte ja sijoittamalla sen tilalle -tes. Sana taipuu niin, että -es-osa kääntyy toisinpäin. Esim 1: Syntymästä on aikaa viisi päivää. Varetsest em fis valsij taidee. Esim 2: Sata vuotta ennen Kristuksen syntymää. Sjotte annuij enne Kristusens varetsee.)

31. lokakuuta 2008

Ensimmäisen kerran käytettiin temporaalin perfektiä:

• Mahdan werleket hakka oif tesen nafenlen hafeissem den lessan.
  • (Nykyään: Mahdan werleket viska vol tes snendeken den lessannuissem.)

25.6 Vuosi 2009

Kaunokielessä on mahdollista käyttää vuonna 2009 käyttöön otettuja muita nominien omistusmuotoja; joskin niiden käyttö on nykyisellään vielä harvinaista (-mmes, -ndes, -m, -mves, -ntes, -m). Nämä omistusmuodot keksittiin jo 4. tammikuuta 2007 (yksikön toisen persoonan omistusmuoto oli silloin vielä -ndas). Nykyään kaunokielen omistusmuodot eriävät hieman näistä vuoden 2009 muodoista.

25.7 Vuosi 2010

Vuonna 2010 alettiin vaihtamaan joidenkin germaanisvaikutteisten sanojen tilalle joko omia sanoja tai suomalaisugrilaisia sanoja. Esimerkiksi ja-sanan tilalle tulee me, deade-sanan tilalle tulee sorda, finde-sanan tilalle tulee leida jne.

18. toukokuuta 2010 yksikön ensimmäiseksi persoonaksi tuli ja-sanan tilalle mein-sana ja siitä hetken kuluttua me-sana. Sana muutettiin paremman loogisuuden saavuttamiseksi; perusmuodon sanan ja ja sanan taivutusmuotojen (vartalo mein-) välillä vallitsi epäsuhta. Yksikön ensimmäisen persoonan muuttamisen ehdotti muu taho.

22. heinäkuuta 2010 essiivin päätteeksi tuli -let, ja vanha essiivin pääte -t jätettiin vain multiplikatiivikäyttöön. Multiplikatiivin päätteenä päätettiin säilyttää -t, koska -t-päätettä on laajasti käytetty jo multiplikatiivina (kuten reget, tesviiset, melleinnet, yllet, matset). Näin oli luontevampaa muuttaa essiivin pääte. Vanha essiivin pääte -t jäi edelleen ajanilmauksiin kuten semdeiget (nyk. semvalsem), tesdeiget (nyk. tesvalsem), tesannuet, lesveiket (nyk. les septukem), ....

12. elokuuta 2010 on ehdotettu, että imperfektin tunnukseksi tulisi d:n tilalle t. (Tätä ei koskaan otettu kuitenkaan käyttöön.) Näin imperfekti olisi tunnukseltaan indoeurooppalaisen vaikutuksen sijaan lähempänä suomalaista alkuperää, jossa s-äänteen tilalla käytettiin jotakuinkin t-äännettä. Jos muutos otettaisiin käytäntöön, verbi menga taipuisi imperfektissä täten:

• me mengatem
• dan mengant
• hes mengat
• mij mengat (persoonan vi tilalle on mietitty jo aiemminkin sanaa mij)
• te mengat(et)
• dij mengat

Käskytavan kolmannen persoonan pääte voitaisiin taasen muuttaa käyttämään päätettä -ut: mengut, spielut, koddut ja monikossa ehkä: menguit, spieluit, kodduit.

(23.3.2012: Tämä ehdotus ei koskaan toteutunut.)

31. elokuuta 2010 ehdotettiin, että perfekti voitaisiin ilmaista perinteisen ilmaisutavan lisäksi yhdellä sanalla siten, että hafa-verbi yhdistettäisiin predikaatin supiiniin. (23.3.2012: Tämä ehdotus ei koskaan toteutunut, mutta toisenlaiset perfektipäätteet otettiin myöhemmin käyttöön, eli esim. Me mengannum = Minä olen pelannut.)

• Me hafam mengan. = Me mengaham.
• Dan hafan mengan. = Dan mengahan.
• Hes hafae mengan. = Hes mengahae.
• Vi hafai mengan. = Vi mengahai.
• Te hafate mengan. = Te mengahate.
• Dij hafai mengan. = Dij mengahai.
• Hafai mengan. = Mengaihan.

9. syyskuuta 2010 kieleen luotiin "imperfektinen temporaali". Esimerkkejä imperfektisestä temporaalista:

• pelattua(ni/si/nsa/mme/nne): spieladeissem
• mentyä(ni/si/nsä/mme/nne): koddueissem
• tehtyä(ni/si/nsä/mme/nne): dettueissem

5. lokakuuta 2010 kieleen luotiin murtoluvut. Murtoluvun pääte on -nnoek, joka on yhdistelmä järjestyslukujen päätteestä -nnos ja eräästä substantiivien päätteestä -ek. Esimerkkejä murtoluvuista:

• kolmasosa: truannoek
• neljäsosa: nelennoek (myös: veerend < vir. veerand)
• seitsemäsosa: septennoek

14. lokakuuta 2010 kieleen tuli agenttipartisiipin imperfekti (boikkeins höiendumme hunde).

4. marraskuuta 2010 kieleen kehitettiin uusi rakenne tulevaisuuden ilmaisemista varten, eede var et detta noogenee, suom. olla tekevä jtkn (suoraan käännettynä: *olla kohti että tehdä jotakin).

25.8 Vuosi 2011

24. tammikuuta 2011 sisäerontoinfinitiivin (esim. pelaamasta) nykyisen, agglutinatiivisen -mas-päätteen tilalle on keksitty uusi, synteettinen vaihtoehtomuodustustapa:

• Esim: Puro lakkasi virtaamasta. Virrenkot hillad vol et virra.

13. helmikuuta 2011 on tehty ehdotus tes-pronominin käytöstä taipumattomien adjektiivien tavoin. Sana tes voitaisiin jättää taivuttamatta, mikäli ei haluta painottaa tämän pronominiattribuutin arvoa lausekontekstissa:

• teses ersounnes: (nimenomaan) tässä maailmassa
• tes ersounnes: tässä maailmassa (painottamatta tässä-sanaa)

16. maaliskuuta 2011 on ehdotettu, että perfekti voitaisiin ilmaista yhdellä sanalla. (23.3.2012: Uusi perfektin pääte tuli myöhemmin, mutta ei täsmälleen yllä mainitussa muodossa.)

• Me hafam dettan → Me dettanum
• Dan hafan dettan → Dan dettanun
• Hes hafae dettan → Hes dettanu
• Mij hafai dettan → Mij dettanui
• Te hafate dettan → Te dettanute
• Dij hafai dettan → Dij dettanu

Konditionaalissa:

• Me hafoim dettan → Me dettanoim
• Dan hafoin dettan → Dan dettanoin
• Hes/mij/te/dij: hafoi dettan → dettanoi

Potentiaalissa:

• Me/dan/hes/... hafanke dettan → dettanenke

6. huhtikuuta 2011 ehdotettiin konditionaalin menneen ajan lisäämistä kahkoniin sillä perusteella, että kielen rakenne mahdollistaa kyseisen muodon muodostamisen. Esimerkkejä konditionaalin imperfektistä:

• vaaladoim, vaaladoin, vaaladoi
• dettuim, dettuin, (ei käy, koska yhtenevä mennen ajan monikon kanssa: dettui)

19. huhtikuuta 2011, klo 00:25 ehdotettiin kahkoniin lisättäväksi kvotatiivi eli modus obliquus, joka vastaa viron kaudset kõneviisi. Kvotatiivin tunnus on -vet, joka tulee viron -vat-tunnuksesta. (23.3.2012: Tässä mainittu kvotatiivin muoto ei ole käytössä; myöhemmin on vakiintunut koherentimpi kvotatiivin käyttötapa, jossa kyllä esiintyy -vet-aines muodossa -ve-.) Viron kvotatiivin tunnus on yhtä suomen -van-tunnuksen kanssa (esimerkiksi tekevän). Kvotatiivilla ilmaistaan toisen käden tietoa. Kvotatiivia ei suomessa sellaisenaan ole; käytetään ilmaisua kuulemma tekee. Esimerkkejä:

• Heinel emvet fims sangenheles.
• Hes kodvet khotta.
• Me eedemvet fims programmeidel.

Kvotatiivi eri persoonissa:

• Me mengamvet.
• Dan menganvet.
• Hes mengvet. (loppu-ae tai loppu-e poistuu!)
• Mij mengaivet.
• Te mengatvet. (loppu-e poistuu te-tunnuksesta!)
• Dij mengaivet.
• Mengaivet/Mengajavet.

Huom! Toisena vaihtoehtona kvotatiivin muodostamisessa olisi kvotatiivin tunnuksen -vet käyttäminen yksinään, ilman persoonan tunnusta: Me/dan/hes/mij/te/dij mengvet.

15. toukokuuta 2011 keksittiin synteettisen suffiksin lisäksi analyyttinen ulko-olentoinfinitiivi (suomessa -malla/-mällä). Infinitiivi luodaan sanaparilla nee et (suom. "niin että") sekä verbin perusmuodolla:

Lause-esimerkkejä:

• Aissordijee kasuttai roomesverkes nee et detta kontrollord dijest snendlek.
  • Apuluokkia käytetään kehikossa tekemällä ne tunnetuiksi kontrollerille.

31. toukokuuta 2011 on versonnut aatos käyttää uutta, -tek-päätettä ilmaisun jstkn huolimatta rinnalla. Päätteen etymologia juurtuu vajannon eli abessiivin päätteeseen -tak. Tämä jäi kieleen mukaan.

• dettek = siitä huolimatta.
• sorruetek = surusta huolimatta.

31. toukokuuta 2011 on jälleen mietitty luopua indoeurooppalaisperäisestä menneen ajan tunnuksesta -d ja käyttää sen sijalla uutta, suomalaisperäistä -th-tunnusta. Samalla päätettäisiin, että monikon toisessa persoonassa, te, olisi sallittua käyttää persoonatonta imperfektiä. (23.3.2012: Tämä ehdotus ei koskaan toteutunut.)

• Me mengathem.
• Dan menganth.
• Hes mengath.
• Mij mengath.
• Te mengateth/mengath.
• Dij mengath.

1. kesäkuuta 2011 on veljeni Mikan toimesta ehdotettu komparatiivin lisäämistä verbeihin. Verbikomparatiivi muodostetaan yksikön kolmannen persoonan indikatiivin vanhasta konditionaalista (-oje), jonka perään on lisätty komparatiivin tunnus -mma ja sen perään kyseessä olevan persoonan tunnus:

Komparatiivia voitaisiin käyttää ei vain konditionaalin vaan myös muiden modusten kanssa:

• me dettemmam (indikatiivi)
• me dettankemmam (potentiaali)
• dettemma! (imperatiivi)

Tämä verbikomparatiivi voisi ilmaista "jnkn asian mieluummin tekemistä":

• Me mengojemmam ulgem. Leikkisin/pelaisin mieluummin ulkona.

Huom! Toinen mahdollisuus olisi toisinkäänteisen muodon käyttö:

• me dettemmoim
• dan dettemmoin
• hes dettemmoi
• mij dettemmoi
• te dettemmoite
• dij dettemmoi
• dettemmoja/dettemmoi

(23.3.2012: Tämä ehdotus toteutui, mutta ei täsmälleen yllä mainitussa muodossa.)

11. kesäkuuta 2011 on käytetty Raamatun käännöksessä (ennenkin tosin on) m.2.p:n preesensissä lyhennettyä muotoa:

• seidete seitte :: sanotte
• visdate vistte :: kuiskaatte
• mahdate mahtte :: voitte, osaatte, pystytte, mahdatte
• dettate dette :: teette
• vottete votte :: otatte

12. kesäkuuta 2011 on ehdotettu arkikielisen y.1.p:n ja m.2.p:n imperfektin lisäämisestä 2KÆ-loppuisissa sanoissa, missä 2K ilmaisee kahta samaa konsonanttia. (Sanoilla jotka loppuu ddÆ tai ttÆ on kuitenkin jo omat lyhenteensä, kuten votte > vottum.) Esimerkkejä:

19. kesäkuuta 2011 on yhden tavun attribuuttien taivuttamattomuuden vuoksi alettu käyttää lisäsanaa yhden tavun sanojen jäljessä, mikäli tämä sana ei kuulu samaan sanapariin:

• Ves teinest eedoi aittat? = Kenestä teistä olisi avuksi?
• Ves okte/ikhe teinest mahdae menga pianoo? = Kuka teistä osaa soittaa pianoa?

12. syyskuuta 2011 keksittiin lyhennetyn perfektiivin konditionaali ja potentiaali (ja niiden sekoitus). Konditionaalin pääte on -oinnu + persoonapääte, potentiaalin -oinku. Esimerkkejä:

• Olisit mennyt mukaan = Koddoinnun mekken.
• Olisin tehnyt virheen = Dettoinnum volden.
• Olisitteko toimineet toisin? = Verkendoinnutes derviiset?
• "Lienisit" mennyt mukaan = Koddoinkennun mekken.
• Lienen tehnyt virheen = Dettankennum volden.
• Lienettekö toimineet toisin? = Verkendoinnutes derviiset?

14. syyskuuta 2011 klo 0.14 keksittiin terminatiivin vastakohta, jonka pääte on -(e)ssast. Esimerkkejä:

• Feheldam heinee seddessastem. Rakastan häntä sydämeni kyllyydestä.
• Mesjessast saavennun? Mistä (asti) olet tullut?
• Opellannum deituskesellenoppee annuessast 2006. Olen opiskellut tietojenkäsittelyoppia vuodesta 2006 (asti).

23. joulukuuta 2011 noin klo 23 keksittiin adjektiivien lievennepäätteeksi -hke-pääte, joka vastaa suomen -hko-päätettä. Pääte tulee suomen kielestä. Esimerkiksi:

• storrehke = suurehko
• väinehke = pienehkö
• hendlekehke = kalliihko

24. joulukuuta 2011 klo 1.00 sananalkuiset konsonanttirykelmät ovat alkaneet yksinkertaistua. Näistä esimerkkejä ovat muutokset frenne → renne, shella → sella. Näitä muutoksia ei ole tällä hetkellä tarkoituksena alttiuttaa kaikkiin monikonsonanttialkuisiin sanoihin. Tämänkaltaista kielen lyhentymää on ilmennyt kahkonissa aiemminkin.

24. joulukuuta 2011 klo 1.58 keksittiin temporaalin passiivi, jonka pääte on -ejeissem. Esimerkki:

• spielejeissem
• kasuttejeissem

27. joulukuuta 2011 lyhytperfektiä käytetään seuraavasti:

• Me eedennum
• Te eedennute
• Muissa persoonissa: Dan/hes/mij/dij eedennun
• Passiivi: eedennuin

25.9 Vuosi 2012

27. tammikuuta 2012 klo 23.09 keksittiin uusi pluskvamperfektin muodostustapa. Se on muuten sama kuin perfekti, mutta kantasanana ei ole verbin perusmuoto, vaan verbi imperfektissä, esimerkiksi:

• minä olin pelannut: lessadennum

27. tammikuuta 2012 on tähdennetty perfektin käyttöä indikatiivin lisäksi konditionaalissa sekä imperatiivissa. Imperatiiviperfektille on vain harvoin käyttöä, joten tässä imperatiiviperfekti näytetään vain kieliopillisten mahdollisuuksien esittämiseksi

28. tammikuuta 2012 tuli komparatiivin ja itseensä viittaavan refleksiivipäätteen yhdistelmä mma+tsa:

• täsmentyä (v), tarkentua (v): morgedemmetsa

1. helmikuuta 2012 päätettiin käyttää passiivilauseessa nominatiiviobjektin sijasta akkusatiiviobjektia, jotta kaksitulkintaisuudelta vältytään:

• Pitsat syödään: Pitsijen shöödei. (Ei: Pitsij shöödei.)

26. maaliskuuta 2012 päätettiin, että -tte-partisiipin käytön yhteydessä lisätään -us-päätteen eteen s-sidoskonsonantti, jotta -tte-ainesta ei sekoittaisi -tta-päätteeseen -us-päätettä käytettäessä.

2. joulukuuta 2012 keksittiin kokeellinen kohteliaisuusmodus, jonka tunnus on -oise + persoonatunnus (taikka -oinne + persoonatunnus). Moduksen tarkoitus on ilmaista kohteliaisuutta sekä kunnioittavuutta. Esimerkkejä:

• Mahdoisens dan laafna uksen? / Mahdoinnens dan laafna uksen?
• Saavoisem daines mekken.

Modus -oise koostuu konditionaalin tunnuksesta -oi, mutta lopputunnus tulee suomen konditionaalin tunnuksesta -isi. Tunnus -oinne koostuu konditionaalista ja suomen potentiaalista, vaikka sillä ei ole merkityksellistä yhteyttä potentiaaliin.

25.10 Vuosi 2013

5. helmikuuta 2013 keksittiin uusi liitepartikkeli, -ul. Sillä voidaan ilmaista, että jokin asia on jo tapahtunut. Suomessa ja monissa muissa kielissä tämä ilmaistaan erillisellä sanalla jo. Esimerkkejä:

• Nousimme jo viideltä. Mij höietsu fisentul.
• Vatsa oli kipeä jo päivällä. Vets eedu valsemmul kiplek.
• Toiminto oli olemassa jo ensimmäisessä versiossa. Dobothe eedu eetmas prestul endroes. (Nyk. Vottendus eedu eetmas ensennessul endroes.)

5. heinäkuuta 2013 on ehdotettu, että komparatiivin kohde voitaisiin ilmaista eksessiivillä (-nt):

• Hes em meinent nopemma [noppemma]. Hän on minua nopeampi.