9.5.9 Elatiivi

Ela­tii­vin eli si­säe­ron­non (kahk. in­de­ren­do) pää­te on suo­mes­sa -sta/-stä ja kah­ko­nis­sa -st.

Pe­rus­mer­ki­tyk­ses­sään ela­tii­vi il­mai­see kon­k­reet­tis­ta pois­tu­mis­ta jon­kin si­säl­tä: ta­los­ta. Si­tä käy­te­tään myös ab­st­rak­tim­mas­sa käy­tös­sä: He­rä­sin unis­ta­ni = Ha­ves­dum un­neis­tem.

Suo­men kie­len ta­paan voi­daan jos­sa­kin kiin­ni ole­mis­ta il­mais­ta ines­sii­vil­lä (-ssä; hat­tu pääs­sä), jo­ten jon­kin ot­ta­mis­ta pois jos­ta­kin il­mais­taan luon­nol­li­ses­ti ela­tii­vil­la (-stä; vot­te hat­te peest; Puh­dum klot­hi­jem soh­hest).

Suo­men ja kah­ko­nin ela­tii­vis­sa on ero­ja­kin: suo­mes­sa voi­daan ulos­me­noauk­koa il­mais­ta ela­tii­vil­la: Lin­tu len­si ik­ku­nas­ta. Kah­ko­nis­sa kui­ten­kin len­tää lin­tu "ik­ku­nat­se" eli bleil blii­ae ak­nek­ken.

Sa­moin me­nee suo­mes­sa pu­he toi­ses­ta kor­vas­ta si­sään, toi­ses­ta ulos. Kah­ko­nis kod­de too­gus end­rek­ken lis­nor­dek­ken in­tat od end­rek­ken ul­tat.

Kai­ken kaik­ki­aan ela­tii­vil­la il­mais­taan pal­jon muu­ta­kin kuin jos­ta­kin pois­tu­mis­ta. Kaik­ki koh­dat al­la ovat yh­te­ne­viä suo­men kie­len kans­sa, el­lei toi­sin mai­ni­ta:

• Al­ku­pe­rä:
  • Det­tum el­dest klei­des­tem tak­ken. Tein ta­kin van­has­ta me­kos­ta­ni.
  • Ik­re le­kest kloost. It­ku pit­käs­tä ilos­ta.
  • Le­fij al­gai baa­sest. Leh­det al­ka­vat ty­ves­tä.
  • Hä­nes­tä tu­li opet­ta­ja. Kah­ko­nis­sa kui­ten­kin: Hes hee­ren­du opet­tel.

• Puut­tu­mi­nen:
  • Ta­kis­ta puut­tuu nap­pi. Kah­ko­nis­sa kui­ten­kin: Tak­ke lak­kae knap­pest. (suo­ra kään­nös: tak­ki puut­tuu na­pis­ta!):
    • Tä­män ym­mär­tää par­hai­ten si­ten, et­tä ajat­te­lee ver­bin lak­ka mer­kit­se­vän: ol­la puut­tu­vai­nen jst­kin.

• Es­tä­mi­nen tai es­ty­mi­nen (liit­tyy useim­mi­ten ver­bin in­fi­ni­tii­viin):
  • Es­tin hän­tä läh­te­mäs­tä. Re­ten­dum hei­nee kot­mast / vol et kod­de.
  • Va­roi­tin hän­tä pu­toa­mas­ta. Var­na­dem hei­nee dop­löst­mast / vol et dop­lös­ta.

• Syy, ai­he:
  • Mies­tä epäil­lään ri­kok­ses­ta. Ma­hee ain­nai be­ten­duest.
  • Sy­dä­me­ni oli pa­kah­tua ilos­ta. Mei­nes sed­de ee­du et sten­neh­da luf­duest.

• Pu­hu­mi­nen, tie­tä­mi­nen, tun­te­mi­nen:
  • Hän pu­hui si­nus­ta. Hes too­ged dai­nest.
  • Mis­tä sen tie­dät? Mest den snen­dan?
  • Iloit­sen me­nes­tyk­ses­tä­si. Luf­dam dai­nes en­tat­kod­duest (tai: en­tat­kod­duens ent).
  • Pi­dät­kö vih­reäs­tä tees­tä? Tyk­kens veh­rest tsaf­fest?

• Kiin­ni pi­tä­mi­nen:
  • Pi­dä mi­nua kä­des­tä. Vot/Hel­da mei­nee ke­sest.
  • Ota kiin­ni kai­tees­ta. Vot kes­raa­dest la­ken / Kauk­ta kes­raa­dest.

• Mie­li­pi­de:
  • Mi­nus­ta tuo on kau­nis. Mei­nest tos em sa­res.
  • Omas­ta mie­les­tä­ni on­nis­tuin. En­dest mel­les­tem on­jet­sum.

• Mak­sa­mi­nen:
  • Myin van­han au­to­ni tu­han­nes­ta eu­ros­ta. Kah­ko­nis­sa kui­ten­kin: Sel­dum reh­nen au­ton dent­re eu­ru­jens ent (ent = edes­tä).
  • Täs­sä sa­ta­nen ai­heu­tu­nees­ta hai­tas­ta. Te­sem sjot­ten­ne kau­set­san­tens hal­nens ent.

• Ai­ka:
  • al­ku­vii­kos­ta, kah­ko­nis­sa kui­ten­kin: alug­vei­ket tai alug­vei­kens tai­dem
  • he­ti aa­mus­ta, kah­ko­nis­sa kui­ten­kin: re­get var­sem

• Mui­ta:
  • Hän on se­kai­sin pääs­tään: Hes em pees­tem sot­tait. (Tai idiom. ilm.: Hei­nel em lak­ke vol­len vai­mant.)
  • tiuk­ka ar­vos­taan. ket­ses rau­fes­tem.
  • So­vim­me asias­ta. Mij dem­men­du ik­test.
  • Sa­li täyt­tyi ih­mi­sis­tä. Saa­le völ­let­su ik­hi­jest.
  • Hou­sut re­pe­si­vät lah­kees­ta. Pyk­sij rep­sad val­lest.