6.11.2 IV infinitiivi

IV in­fi­ni­tii­vin tun­nus on -ne ja -us, jois­ta käy­te­tym­pi on -us-pää­te. Tuo­ta -ne-pää­tet­tä käy­te­tään ny­kyi­sel­lään enää ani har­voin.

Esi­mer­kit:

• spie­la → spiel­ne, spie­lus (pe­laa­mi­nen/pa­luu)
• kod­de → kot­ne, kod­dus (me­ne­mi­nen/me­no)
• flee­ga → fleeg­ne, flee­gus (kat­so­mi­nen/kat­son­ta)
• sor­da → sort­ne, sor­dus (kuo­le­mi­nen/kuo­le­ma)
• ka­sut­ta → ka­sut­ne, ka­sut­tus (käyt­tä­mi­nen/käyt­tö)

Muo­dos­tus:

• -ne-lop­pui­sis­sa käy­te­tään sa­maa sään­töä kuin II ja III in­fi­ni­tii­vis­sä.
• -us-lop­pui­set muo­dos­te­taan pois­ta­mal­la vii­mei­nen kir­jain ja li­sää­mäl­lä -us.

Tä­tä -us-tun­nus­ta käy­te­tään myös suo­men uus-/yys-päät­teen vas­ti­nee­na.