2 Johdanto

Kah­ko­ni on kei­no­te­koi­nen kie­li. Sen on ke­hit­tä­nyt pirk­ka­la­lai­nen tie­to­jen­kä­sit­te­ly­tie­tei­den opis­ke­li­ja Jou­ni Käh­kö­nen (s. 1986). Kie­len ke­hit­tä­jä al­koi luo­da kiel­tä nel­jän­tois­ta vuo­den iäs­sä, vuo­den 2001 alus­sa; ai­kai­sin kie­len suun­nit­te­luun viit­taa­va tie­dos­to­päi­vä­mää­rä­mer­kin­tä on 3. hel­mi­kuu­ta 2001.

Tä­mä teos mää­rit­te­lee kah­ko­nin kie­lio­pin. Kie­liop­pia päi­vi­te­tään jat­ku­vas­ti. Uu­sin ver­sio kie­lio­pis­ta on ai­na saa­ta­vil­la ver­kos­ta.

Kah­ko­nin kie­len sa­nas­to ja kie­liop­pi poh­jau­tu­vat suo­men, ruot­sin ja eng­lan­nin kie­liin. Sa­no­ja on lai­nat­tu myös sak­sas­ta, ve­nä­jäs­tä ja muu­ta­mis­ta muis­ta kie­lis­tä — ny­ky­ään ene­ten vi­ron kie­les­tä. Kie­les­sä on myös run­sas jouk­ko sa­no­ja, joi­ta ei ole lai­nat­tu mis­tään kie­les­tä; osa näis­tä sa­nois­ta on luo­tu des­k­rip­tii­vi­ses­ti (esi­mer­kik­si vai­las = rei­pas; häi­le = vo­kaa­li, il­jas = liu­kas, sih­ta = hiih­tää) ja osa ima­gi­naa­tioon no­jau­tuen (sil­la = us­kal­taa, vaas­ta = jak­saa).

Kah­ko­ni on agg­lu­ti­noi­va kie­li. Sii­nä sa­naan lii­te­tään päät­tei­tä. Vas­toin agg­lu­ti­noi­van kie­len ihan­ne­tyyp­piä kah­ko­nis­sa sa­nat jok­seen­kin tai­pu­vat (esim. mah­her+ens → mah­rens). Näi­hin sa­na­tai­vu­tuk­siin liit­tyy kui­ten­kin sel­keät sään­nöt. Kah­ko­nis­sa ei ole subs­tan­tii­veil­la su­kua, ja ver­bit­kin tai­pu­vat sään­nöl­li­ses­ti; nii­den pe­rään vain lii­te­tään lau­seen sub­jek­tin mu­kai­nen per­soo­na­pää­te (un­ten­da+m → un­ten­dam). In­di­ka­tii­vis­sa, kon­di­tio­naa­lis­sa ja po­ten­ti­aa­lis­sa ver­bit tai­pu­vat yk­sin­ker­tai­ses­ti, mut­ta no­mi­naa­li­ra­ken­teis­sa ver­bin var­ta­lo ko­kee tie­tyin sään­nöin teh­ty­jä muu­tok­sia (esi­mer­kik­si -dde-pää­te muut­tuu -t-päät­teek­si: kod­de+mas → kotmas, suo­mek­si me­nos­sa).

Lau­seen­jä­sen­ten pe­rus­jär­jes­tys on sub­jek­ti−p­re­di­kaat­ti−ob­jek­ti. Sa­na­jär­jes­tys­tä voi­daan pi­tää tie­tyil­tä osin jo­pa suo­men kiel­tä­kin väl­jem­pä­nä. Kah­ko­nis­sa on esi­mer­kik­si erik­seen ge­ne­tii­vi ja "ge­ne­tii­viak­ku­sa­tii­vi", kun taas suo­mes­sa ge­ne­tii­viak­ku­sa­tii­vi voi ol­la ge­ne­tii­vin kal­tai­nen. Kah­ko­nin oma ge­ne­tii­viak­ku­sa­tii­vi vä­hen­tää lau­seen mo­ni­tul­kin­tai­suut­ta.

Kah­ko­nin kie­les­sä on pit­kiä­kin sa­no­ja, kos­ka sa­nan pe­rään voi­daan, suo­men kie­len ta­voin, li­sä­tä lii­te­par­tik­ke­lei­ta (esi­mer­kik­si suo­men -kin, -ko), si­ja­päät­tei­tä (esi­mer­kik­si suo­men -ssa, -sta), no­mi­nien per­soo­na­päät­tei­tä (esi­mer­kik­si suo­men -ni, -si, -mme) se­kä mo­ni­kon tun­nus. Omis­tus­liit­teel­lä on kah­ko­nis­sa vain yk­si tun­nus, -(e)m.

Kah­ko­nin kie­les­sä on noin 12 438 sa­naa (las­ket­tu 06-2015). Kah­ko­nin sa­na­kir­ja on osoit­tees­sa www.ka­jou­ni.ark­ku.net/kah­ko­ni/search.