3 Kielen kehityksen piirteitä

Al­kua­joil­taan läh­tien kiel­tä on pa­la pa­lal­ta ke­hi­tet­ty sel­keäm­mäk­si ja loo­gi­sem­mak­si ko­ko­nai­suu­dek­si. Kie­len ke­hi­tys muu­tok­si­neen jat­kuu edel­leen; kiel­tä ei ha­lu­ta sta­bi­lioi­da tiet­tyyn muo­toon, vaan kie­leen vai­kut­taa yhä­kin suu­reh­kot muu­tok­set.

Kiel­tä ei ha­lu­ta jä­mäyt­tää pai­koil­leen, vaan sa­nas­toa, sa­nan­muo­dos­tus­ta se­kä kie­liop­pi­ra­ken­tei­ta hio­taan ai­na kun epä­loo­gi­suut­ta, epäes­teet­ti­syyt­tä tai in­ko­he­rent­tia sa­nas­toa tu­lee vas­taan. Näin kie­len ul­koa­su ja il­mai­su­ky­vyk­kyys ke­hit­ty­vät jat­ku­vas­ti.

Kie­len ke­hit­tä­mis­tä ja muu­tos­voi­mai­suut­ta ei ha­lu­ta py­säyt­tää, vaan muu­tos­ten an­ne­taan va­paas­ti il­maan­tua kie­leen (to­sin kie­len loo­gi­suut­ta ka­dot­ta­mat­ta). Täl­lai­sen va­paan ke­hi­tyk­sen vuok­si voi myös ol­la mah­dol­lis­ta, et­tä kie­li saa­vut­taa mää­rä­tys­sä vai­hees­sa sen pis­teen, et­tä kiel­tä voi­daan pi­tää "val­mii­na", ko­he­rent­ti­na ko­ko­nai­suu­te­na.

Tar­koi­tuk­se­na ei ole niin ikään ke­hit­tää kie­leen mah­dol­li­sim­man mo­ni­ta­hoi­sia ra­ken­ne­mah­dol­li­suuk­sia (vas­toin kuin es­pe­ran­tos­sa), vaan ra­ken­ne py­ri­tään pi­tä­mään mah­dol­li­sim­man sel­keä­nä. Kie­len ke­hit­ty­mi­seen kuu­luu – ja on kuu­lu­nut – niin ikään tur­han mut­kik­kai­den ra­ken­tei­den yk­sin­ker­tais­tus. Tä­mä lä­hes­ty­mis­ta­pa on il­men­nyt esi­mer­kik­si po­ten­ti­aa­li- ja kon­di­tio­naa­li­muo­to­jen per­soo­na­tai­vus­ten yk­sin­ker­tais­tuk­ses­sa.