6.4.1 Lyhyt imperatiivi

Im­pe­ra­tii­vin ly­hyt­muo­to on ly­hen­net­ty ver­sio im­pe­ra­tii­vis­ta. Ly­hyt­muo­to on muo­dos­tet­ta­vis­sa mo­ni­kon per­soo­nis­ta ja yk­si­kön kol­man­nes­ta per­soo­nas­ta.

Ly­hyt­muo­toa ei voi kui­ten­kaan muo­dos­taa yk­si­kön kol­man­nes­ta per­soo­nas­ta sil­loin, kun ver­bin lo­pus­sa on t- tai d-kir­jain­ta (sod­da, kod­de, det­ta, nin­de jne), kos­ka yk­si­kön kol­man­nen per­soo­nan im­pe­ra­tii­vin tun­nus on t.

Ver­beis­tä, jot­ka päät­ty­vät tte tai te ei kan­na­ta muo­dos­taa ly­hyt­muo­toa, kos­ka ne muis­tut­tai­si­vat lii­kaa ky­seis­ten ver­bien in­di­ka­tii­vi­tai­vu­tuk­sia yk­si­kön en­sim­mäi­ses­sä (esi­mer­kik­si vot­tem) ja toi­ses­sa per­soo­nas­sa (esi­mer­kik­si vot­ten).

Ar­va­ten­kin ly­hyt­muo­toa on mie­le­käs­tä käyt­tää vain, kun ver­bin lo­pus­sa ei ole lii­kaa pe­räk­käi­siä kon­so­nant­te­ja. Tu­li­si­han esi­mer­kik­si sa­nan "kon­st­rat" (suom. ra­ken­ta­koon) ly­hyt­muo­dok­si "kon­strt", jo­ka oli­si lii­an mut­ki­kas so­vel­tuak­seen jär­ke­vään käyt­töön (ny­ky­ään on täl­le sa­nal­le on­nek­si ger­maa­ni­vai­ku­tuk­sel­li­set­to­mam­pi­kin vaih­toeh­to ole­mas­sa: höien­da, suom. ra­ken­taa).

Ly­hyt­muo­to muo­dos­te­taan seu­raa­van, kol­men sään­nön mu­kaan:

1a) Sa­nan lo­pus­ta pois­tuu dÆ, jos si­tä edel­tää vo­kaa­li:

1b) Sa­nan lo­pun dÆ muut­tuu t-kir­jai­mek­si, jos dÆ:ta edel­tää kon­so­nant­ti:

2) Sa­nan lo­pun ddÆ tai tta muut­tuu t-kir­jai­mek­si:

3) Muu­ten pois­te­taan vii­mei­nen kir­jain: