10.2 Lyhytmonikko

Ly­hyt­mo­nik­ko on muo­dos­tet­ta­vis­sa sil­loin, kun mo­ni­kon tun­nuk­sen (-(i)je) edes­sä on:

• 1) pit­kä si­ja­pää­te,
• 2) vo­kaa­liai­nek­sel­li­nen kau­no-omis­tus­pää­te (-mmes, -ndes, …),
• 3) muu pit­kä joh­dos (-ppe, -le) tai
• 4) sel­lai­sis­ta us-/os-lop­pui­sis­ta sa­nois­ta, jot­ka ei­vät ole no­mi­na­tii­vis­sa, par­ti­tii­vis­sa tai al­la­tii­vis­sa.

Pit­kiä si­ja­päät­tei­tä ovat päät­teet tat-, tak-, tek-, kken-, ni-, si-, -let ja -ssast eli yleen­sä kaik­ki sel­lai­set si­ja­päät­teet, jois­sa it­ses­sään esiin­tyy vo­kaa­liai­nes­ta.

Tiet­ty­jä si­ja­muo­to­ja kut­su­taan "pit­kik­si si­ja­muo­doik­si" sik­si, kos­ka ne si­säl­tä­vät vo­kaa­liai­nes­ta ja si­ten ovat nii­tä käy­tet­täes­sä omi­aan pi­den­tä­mään sa­naa yh­del­lä ta­vul­la; ver­taa esi­mer­kik­si seu­raa­via, ly­hyen ja pit­kän si­ja­muo­don si­säl­tä­viä sa­no­ja: ik­hel (2 ta­vua); ik­hetat (3 ta­vua).

Mik­si ly­hyt­mo­nik­koa on alet­tu käyt­tää? Kun sa­na­var­ta­lon pe­rään tu­lee mo­ni­kon tun­nus ja vo­kaa­liai­nes­ta si­säl­tä­vä si­ja­pää­te, tu­li­si sa­nois­ta jo lii­an pit­kiä. Kos­ka täl­lai­sis­sa ta­pauk­sis­sa mo­nik­koa voi­daan ly­hen­tää sa­nan ym­mär­ret­tä­vyyt­tä ja kau­no­soin­tui­suut­ta ka­dot­ta­mat­ta, on mo­ni­kon tun­nuk­ses­ta alet­tu pois­taa tai ly­hen­tää "in­for­ma­tii­vi­suut­ta li­sää­mä­tön" osa, ni­mit­täin mo­ni­kon -je-ai­nes (esi­mer­kik­si sa­nas­ta: luf­dus­le­kijetat, suom. iloi­sik­si).

Ly­hyt­mo­ni­kon sään­nöt:

• o- ja u-lop­pui­sil­la -je muut­tuu i:ksi:
  • mo­rojetat → mo­roitat; mo­rojelt → mo­roilt
  • au­bujetat → au­buitat; au­bujelt → au­built

• Muis­sa ta­pauk­sis­sa -je ka­to­aa (ylei­sin ta­paus):
  • ik­hijetat → ik­hi­tat
  • bem­mejetat → bem­me­tat

• us- ja os-lop­pui­sis­sa­kin sa­nois­sa -je ka­to­aa:
  • stei­duijes → stei­duis
  • vo­luijellem → vo­luil­lem
  • tred­doijest → tred­doist

Us- ja os-lop­pui­sis­sa sa­nois­sa ly­hyt­mo­nik­koa saa käyt­tää mis­sä ta­han­sa si­ja­muo­dos­sa pait­si no­mi­na­tii­vis­sa, par­ti­tii­vis­sa tai al­la­tii­vis­sa. Käyt­tö ei ra­joi­tu edes pelk­kiin pit­kiin si­ja­muo­toi­hin. Ra­joi­tus no­mi­na­tii­vin, par­ti­tii­vin ja al­la­tii­vin käy­töl­le on kui­ten­kin kat­sot­tu ai­heel­li­sek­si, sil­lä no­mi­na­tii­vi (*det­tui) ja par­ti­tii­vi (*det­tui) ei­vät oli­si yk­si­se­lit­tei­siä ei­kä al­la­tii­vi­kaan erot­tui­si ades­si­viis­ta (vrt. *det­tuil ja det­tuil). Ru­nol­li­ses­sa kie­len­käy­tös­sä to­sin al­la­tii­vin­kin ta­pauk­ses­sa käy­te­tään jos­kus ly­hyt­tä mo­nik­koa, ku­ten il­mai­sus­sa stor­le­keil höis­duil, jo­ka vas­taa täy­sin ades­sii­via.

Esi­merk­ke­jä:

• 1) pit­kiä si­ja­päät­tei­tä si­säl­tä­viä sa­no­ja:
  • opet­te­lijelet → opet­te­li­let (opet­ta­ji­na)
  • jak­ka raa­dijetat → jak­ka raa­di­tat (ja­kaa ri­veik­si, ri­vit­tää)
  • fim­sijetat fen­sijetat → fim­si­tat fen­si­tat (hy­vik­si ys­tä­vik­si)
• 2) vo­kaa­liai­nek­sel­li­sia kau­no-omis­tus­päät­tei­tä si­säl­tä­viä sa­no­ja:
  • da­va­roijemmes → da­va­roim­mes (ta­va­ra­ni)
  • pit­sijentes → pis­tin­tes (pis­tan­ne (mon.))
  • pil­jet­tijemmeis → pil­jet­tim­mes (lip­pum­me (mon.))
• 3) mui­ta pit­kiä joh­dok­sia si­säl­tä­viä sa­no­ja:
  • fien­kijeppe → fien­kip­pe (sor­mio)
  • ja­lijeppe → ja­lip­pe (jal­kio)
  • vol­vis­kijele → vol­vis­ki­le (jät­teen­ke­räys­pis­te)
• 4) us-/os-lop­pui­sia sa­no­ja:
  • uu­moijestem → uu­mois­tem (aja­tuk­sis­tan­sa)
  • hak­kuijel → hak­kuil (heit­teil­lä)
  • sys­lel­luijest → sys­lel­luist (te­ke­mi­sis­tä)