← 25.9 Vuosi 2012 | 26 Kritiikkiä → |
Kahkonin multiplikatiivilla ja essiivillä ei ennen vuotta 2010 ollut mitään eroa. Alkujaan multiplikatiivi ei kuitenkaan liittynyt mitenkään essiiviin. Essiivillä ja multiplikatiivilla on kummallakin omat kehityshistoriansa.
Alkujaan multiplikatiivi muodostettiin liittämällä sanan alkuun i- ja sanan loppuun -it. Alkuliite i- tuli ruotsin sisäpaikallissijasta (esimerkiksi i huset = talossa) ja loppupääte -it ruotsin adverbin päätteestä -t (esimerkiksi riktigt = oikein). Näin esimerkiksi sana hyvin oli kahkoniksi ifimsit (myös "iitöntä" muotoa käytettiin: ifimst) ja välittömästi oli idirektit. Melko pian i-alkuliite katosi, jolloin päädyttiin muotoihin fimsit ja direktit. Koska it-päätteen käyttö olisi ollut epäkäytännöllistä vokaaliin päättyvillä sanoilla, alettiin pikku hiljaa siirtyä et-päätteen käyttöön, joka oli täsmälleen ennen vuotta 2010 käytetyn essiivin päätteen -t kaltainen.
Essiivi taas muodostettiin alkujaan lisäämällä sanan eteen et-artikkeli, joka on lainattu englannin at-artikkelista [ät] (esimerkiksi at home = kotona), jolla taas on yhteistä latinan ad-artikkelin kanssa. Myöhemmin, noin vuonna 2003, kieli alkoi muuttua agglutinoivaksi, jolloin artikkelien sijasta alettiin käyttää sijapäätteitä. Tällöin essiivin et-artikkeli siirrettiin niin ikään sanan loppuun, sijapäätteeksi: et ikhe → ikhet.
Näin oli päädytty multiplikatiivin kanssa samankaltaisen sijapäätteen käyttöön.
Esimerkkejä alkuperäisestä multiplikatiivista
Kahkonin multiplikatiiviksi suunniteltiin vuonna 2010 jopa jotakin muuta päätettä kuin -t, koska ennen essiivillä oli sama pääte. Multiplikatiivin päätteeksi ehdotettiin muun muassa päätteitä -it, -het, -let, -lt, -si, -ist, -tas, -tal, -tel, -sel. 22.7.2010 kävi kuitenkin niin, että essiiville tuli oma päätteensä, -let. Näin multiplikatiivi voitiin säilyttää entisellään.