9.5.1 Nominatiivi

No­mi­na­tii­vi eli ni­men­tö (kahk. na­men­do) on no­mi­nien eli subs­tan­tii­vien, ad­jek­tii­vien, pro­no­mi­nien ja nu­me­raa­lien si­ja­muo­to. No­mi­na­tii­vil­la ei ole lain­kaan si­ja­pää­tet­tä.

No­mi­na­tii­via käy­te­tään en­nen kaik­kea pre­di­ka­tii­vin:

• Lap­si on vil­kas. Las­je em vai­las.

...se­kä int­ran­si­tii­vi- ja tran­si­tii­vi­ver­bien sub­jek­tin:

• Mies juok­see. Ma­he tos­sae.
• Mies syö ome­naa. Ma­he shöö­de am­no­kee.

...si­ja­na.

Li­säk­si no­mi­na­tii­vi esiin­tyy tai­pu­mat­to­man ap­po­si­tio­att­ri­buu­tin si­ja­na:

• Toh­to­ri Mä­ke­lä il­moit­ti asias­ta tar­kas­ta­ja Nie­mi­sel­le. Doh­to­re Me­jek­le me­ja­kel­lad ik­test flee­gen­del Nem­ne­leel.

...ja pu­hut­te­lun si­ja­na:

• Älä, hy­vä ys­tä­vä, ole noin hup­su! In­ded, fims fen­nes, eet nee hoh­hel!

Niin kut­su­tus­sa sta­tus-lau­seen­vas­tik­kees­sa esiin­tyy no­mi­na­ti­vus ab­so­lu­tus eli ir­ral­li­nen no­mi­na­tii­vi:

• Sii­nä hän is­tui pää täyn­nä aja­tuk­sia. To­sem hes sit­tu pee uu­moist völ­le.