9.5.3.2 Nominatiivi- vai genetiiviakkusatiivi

Suo­men kiel­tä hal­lit­se­van on help­po va­li­ta oi­kea si­ja­muo­to no­mi­na­tii­viak­ku­sa­tii­vin (au­to) ja ge­ne­tii­viak­ku­sa­tii­vin vä­lil­lä (au­ton); poik­keuk­se­na on mo­ni­kol­li­sen ob­jek­tin si­säl­tä­vä pas­sii­vi­lau­se; sen on ope­tel­ta­va suo­men kiel­tä hal­lit­se­van­kin erik­seen.

Ylei­ses­ti no­mi­na­tii­vi- ja ge­ne­tii­viak­ku­sa­tii­vin va­lin­nan vä­lil­lä on otet­ta­va huo­mioon seu­raa­vak­si mai­ni­tut sei­kat:

Kun tie­de­tään, pi­tää­kö käyt­tää par­ti­tii­via (au­toa) vai ak­ku­sa­tii­via, on seu­raa­vak­si pää­tet­tä­vä tu­lee­ko käyt­tää no­mi­na­tii­vi- vai ge­ne­tii­viak­ku­sa­tii­via, eli on teh­tä­vä va­lin­ta muo­to­jen au­ton ja au­to_ vä­lil­lä:

1) Per­soo­na­p­ro­no­mi­ni ob­jek­ti­na:

Kun ak­ku­sa­tii­vil­li­se­na ob­jek­ti­na on per­soo­na­p­ro­no­mi­ni, käy­te­tään ge­ne­tii­viak­ku­sa­tii­via:

• Me vie­dum dai­nen. Näin si­nut.
• Dan vie­dun mei­nen. Näit mi­nut.
• Me vie­dum hei­nen. Näin hä­net.
• Me vie­dum tei­nen. Näin tei­dät.
• Me vie­dum di­jen. Näin hei­dät. (ih­mis­ten ta­pauk­ses­sa: dijen)
• Me vie­dum dij. Näin ne. (kaik­kien mui­den ta­pauk­ses­sa: dij)

Eri­tyi­ses­ti dij-sa­nan kans­sa on ol­ta­va tark­ko­ja. Kun on ky­se ih­mi­sis­tä, käy­te­tään muo­toa di­jen, hei­dät, kun on ky­se muis­ta, käy­te­tään muo­toa dij, ne.

Tä­mä käy­tän­tö on tul­lut suo­men kie­len vai­ku­tuk­ses­ta; suo­men kie­les­sä käy­te­tään ai­na per­soo­na­p­ro­no­mi­neis­sa ge­ne­tii­viak­ku­sa­tii­via.

2) Mo­nik­ko:

Ak­ku­sa­tii­vil­li­nen mo­nik­ko on ai­na no­mi­na­tii­viak­ku­sa­tii­vis­sa (pait­si seu­raa­vas­sa koh­das­sa mai­ni­tus­sa ta­pauk­ses­sa ja yl­lä mai­ni­tus­sa dij-per­soo­na­p­ro­no­mi­nin ne-mer­ki­tyk­sen ta­pauk­ses­sa).

• Me sop­pa­dem värsij boirij. Os­tin uu­det ren­kaat. Ei: vär­sijen boi­rijen

3) Mo­ni­kol­li­sen ob­jek­tin pas­sii­vi­lau­seen ta­paus:

Mo­ni­kol­li­sen ob­jek­tin si­säl­tä­vän pas­si­vi­lau­seen ta­pauk­ses­sa ei käy­te­tä no­mi­na­tii­viak­ku­sa­tii­via (eli päät­tee­tön­tä ak­ku­sa­tii­via, esim. Ta­lot_ ra­ken­net­tiin), vaan päät­teel­lis­tä ak­ku­sa­tii­via (esim. Dom­mijen höien­dui). Täs­tä li­sää koh­das­sa Pas­sii­vi ja mo­ni­kol­li­nen ob­jek­ti.

4) Muut ta­pauk­set:

Muis­sa ta­pauk­sis­sa (99% ta­pauk­sis­ta) oi­kean ak­ku­sa­tii­vin va­lin­taan vai­kut­taa, on­ko lau­sees­sa suo­ra sub­jek­ti vai ei.

Kun lau­sees­sa on vä­li­tön, suo­ra sub­jek­ti, käy­te­tään ge­ne­tii­viak­ku­sa­tii­via:

• Me sop­pa­dem founen. Mi­nä os­tin pu­he­li­men.
• Me hee­ram sop­pa founen. Tu­len os­ta­maan pu­he­li­men.
• Me mah­dam sop­pa founen. Mi­nä voin os­taa pu­he­li­men.
• Me ee­dem et sop­pa founen. Mi­nä os­tan (tu­le­vai­suu­des­sa) pu­he­li­men. "Olen os­ta­va pu­he­li­men."
• Uu­ma­dem hei­nen shöö­den rooken. Luu­lin hä­nen syö­neen ruo­an. (Täs­sä esiin­tyy lau­seen­vas­ti­ke, sii­tä alem­pa­na li­sää.)

Kun lau­sees­sa ei ole vä­li­tön­tä, suo­raa sub­jek­tia, vaan epä­suo­ra te­ki­jä, käy­te­tään no­mi­na­tii­viak­ku­sa­tii­via:

• Mei­nen em sop­pa foun. Mi­nun on os­tet­ta­va pu­he­lin. (Täs­sä mei­nen on epä­suo­ra te­ki­jä.)
• Mei­nen em mer sop­pa foun. Mi­nun on mää­rä os­taa pu­he­lin. (Täs­sä mei­nen on epä­suo­ra te­ki­jä.)
• Mei­nen hee­rae sop­pa foun. Mi­nun tu­lee os­taa pu­he­lin. (Täs­sä mei­nen on epä­suo­ra te­ki­jä.)
• Mei­nel em foun. Mi­nul­la on pu­he­lin.
• Ver­bin ol­les­sa pre­di­ka­tii­vi: Ehel em kol­dem. (Ei suin­kaan: Ehel em kol­de­men.)
• Pas­sii­vi: Foun sop­pa­jad. Pu­he­lin os­tet­tiin. (Näin siis yk­sik­kö­muo­dos­sa ole­vas­sa ob­jek­tis­sa; mo­nik­ko-ob­jek­tis­sa: Fou­ni­jen sop­pa­jad.)
• Im­per­fek­ti: Sop­pa foun. Os­ta pu­he­lin.

Esi­mer­keis­tä yl­lä voi näh­dä, et­tä ge­ne­tii­viak­ku­sa­tii­via käy­te­tään sil­loin kun lau­sees­sa esiin­tyy sub­jek­ti ja kun tä­mä sub­jek­ti on no­mi­na­tii­vi­muo­toi­nen. Muul­loin käy­te­tään no­mi­na­tii­viak­ku­sa­tii­via.

Li­säk­si miel­le­tään suo­rak­si sub­jek­tik­si lau­seen­vas­tik­keen si­säl­tä­vän lau­seen te­ki­jä, vaik­ka se on ge­ne­tii­vi­muo­dos­sa (hä­nen, hei­nen), eli lau­seen­vas­tik­keen ak­ku­sa­tii­vil­li­nen koh­de on ge­ne­tii­viak­ku­sa­tii­vis­sa, vaik­ka sii­nä sub­jek­ti on­kin ge­ne­tii­vin, eli lau­seen­vas­tik­keet­to­mas­sa ("et­tä-lau­seel­li­ses­sa") lau­sees­sa esiin­ty­nyt ob­jek­tin ge­ne­tii­viak­ku­sa­tii­vi säi­lyy niin ikään lau­seen­vas­tik­keel­li­sen lau­seen ob­jek­tis­sa: Uu­ma­dem et dij höien­deh­ma­dul dom­men. → Uu­ma­den di­jen höien­deh­man­nul dom­men. (suom. Luu­lin hei­dän jo pur­ka­neen ta­lon.)