4.2 Paino

Pai­no on suo­men ta­voin lä­hes ai­na sa­nan en­sim­mäi­sel­lä ta­vul­la. Etu­liit­tei­sis­sä sa­nois­sa pai­no saa pu­hu­jan miel­ty­myk­sen mu­kaan ol­la niin en­sim­mäi­sel­lä kuin toi­sel­la ta­vul­la. Esi­merk­ke­jä:

Sa­na Lau­sun­ta 1 Vaih­toeh­to
höis­ten­da [höi`sten­da] [`höis­ten­da]
var­vot­te [va(r)`vot­te] [`var­vot­te]
fur­samp­le­tat [en`samp­le­tat] [`en­samp­le­tat]
fe­hel­da [fe`hel­da] [`fe­hel­da]
vär­noo­gen [vä(r)`noo­gen] [`vär­noo­gen]
vär­tait [vä(r)`tait] [`vär­tait]
er­soun­ne [e(r)`soun­ne] [`er­soun­ne]

On tär­ke­ää kiin­nit­tää huo­mio­ta oi­kean­lai­seen pai­no­tuk­seen: pai­noa ei tu­le yli­ko­ros­taa, vaan jäl­ki­ta­vun pai­noa tu­lee pai­not­taa suun­nil­leen yh­tä lai­meas­ti kuin en­sim­mäi­sel­lä ta­vul­la esiin­ty­vää pai­noa.

Li­säk­si r-ään­ne on tai­pu­vai­nen sur­kas­tu­maan, mi­kä­li yh­dys­sa­nan jäl­kio­sa al­kaa kon­so­nan­til­la. Yl­lä ole­vis­sa ään­tä­mi­se­si­mer­keis­sä nä­mä ta­pauk­set on il­mais­tu mer­kit­se­mäl­lä r-kir­jain sul­kei­siin.