6.1.3 Perfekti

Per­fek­ti eli pe­fort il­mai­see men­nyt­tä ai­kaa si­ten, et­tä 1) te­ke­mi­nen on al­ka­nut ai­kai­sem­min ja se jat­kuu edel­leen, 2) te­ke­mi­nen on ta­pah­tu­nut men­nei­syy­des­sä, mut­ta tark­kaa ajan­koh­taa ei ker­ro­ta tai 3) on ole­mas­sa mah­dol­lis­ta, et­tä te­ke­mi­nen ta­pah­tuu myö­hem­min.

• Me spie­lannum
• Dan spie­lannun
• Hes spie­lannun
• Mij spie­lannuim
• Te spie­lannu­te
• Dij spie­lannun
• Spie­lannuin (pas­sii­vi)

En­nen vuot­ta 2011 per­fek­ti muo­dos­tet­tiin ha­fa-apu­ver­bil­lä (har­vem­min ly­hyem­mäl­lä ha-ver­bil­lä) se­kä ver­bin su­pii­ni­muo­dol­la (li­sää­mäl­lä ver­bin pe­rään n). Tä­mä ha­fa-apu­ver­bi tai­pui per­soo­nis­sa, mo­duk­sis­sa ja ta­pa­luo­kis­sa.