6.1.4 Pluskvamperfekti

Plus­k­vam­per­fek­ti eli plus­k­vam­pe­fort il­mai­see men­nei­syy­des­sä päät­ty­nyt­tä te­ke­mis­tä, jo­ka päät­tyi en­nen kuin jo­kin toi­nen toi­min­ta al­koi.

Plus­k­vam­per­fek­ti muo­dos­te­taan muo­dos­ta­mal­la ver­bin im­per­fek­ti, yk­si­kön kol­man­nes­sa per­soo­nas­sa ja liit­tä­mäl­lä pe­rään per­fek­ti­pää­te ha­lu­tus­sa per­soo­nas­sa.

• Me spie­la­dennum
• Dan spie­la­dennun
• Hes spie­la­dennun
• Mij spie­la­dennuim
• Te spie­la­dennu­te
• Dij spie­la­dennun
• Spie­lannuin (pas­sii­vi)

Luon­nol­li­ses­ti, jos tä­män uu­den muo­dos­tus­ta­van al­kuo­sa (eli ver­bi im­per­fek­tin yk­si­kön kol­man­nes­sa) päät­tyy kon­so­nant­tiin ku­ten spie­lad, niin sen pe­rään on li­sät­tä­vä e-si­dos­väl­jy­ke.

En­nen vuot­ta 2011 plus­k­vam­per­fek­ti ha­fa-ver­bin im­per­fek­til­lä ja ver­bin su­pii­ni­muo­dol­la.