6.1.1 Preesens

Pree­sens eli pre­sent il­mai­see ny­ky­ai­kaa, tu­le­vaa ai­kaa se­kä jon­kin asian ta­pah­tu­mis­ta ylei­ses­ti, ai­na.

Yk­sik­kö
mi­nä pe­laan me spie­lam
si­nä pe­laat dan spie­lan
hän pe­laa hes spie­lae *
Mo­nik­ko
me pe­laam­me mij spie­lai
te pe­laat­te te spie­late
he pe­laa­vat dij spie­lai
Pas­sii­vi
pe­la­taan spie­lai
Kiel­tei­nen
ak­tii­vi p. + ain spie­la
pas­sii­vi ain spie­lai

* e-lop­pui­seen ver­biin ei li­sä­tä e-pää­tet­tä. Esi­mer­kik­si hän syö on vain hes shöö­de, ei hes shöö­dee.

Huom! Ver­bit, jot­ka lop­pu­vat -ie, tai­pu­vat i-mo­ni­kos­sa -ei-lop­pui­ses­ti, lau­su­mi­sen hel­pot­ta­mi­sek­si:

Huom! Yk­si­kön en­sim­mäi­nen per­soo­na (mi­nä) muu­tet­tiin 18. tou­ko­kuu­ta 2010 muo­dos­ta ja muo­toon me. Hie­man myö­hem­min sa­ma­na vuon­na myös mo­ni­kon en­sim­mäi­nen per­soo­na (me, mei­dän) muu­tet­tiin muo­dos­ta vi muo­toon mij, jo­ka on muu­ten muo­dos­tet­tu mo­ni­koi­mal­la kah­ko­nin me-pro­no­mi­ni. Näin teh­tiin kah­ko­nin ger­maa­ni­vai­ku­tuk­sel­li­suu­den mi­ni­moi­mi­sek­si.