9.5.15 Prolatiivi

Pro­la­tii­vin (kahk. pro­la­ti­ve) tun­nus on -kken (suo­mes­sa -tse). Sil­lä il­mais­taan väy­lää, jo­ta pit­kin jo­kin kul­kee tai jo­ta­kin vä­li­te­tään. Kah­ko­nin pro­la­tii­vil­la on mui­ta­kin mer­ki­tyk­siä.

Pää­te -kken on sur­kas­tu­ma sa­nas­ta lek­ken (suom. pit­kin). Sa­na lek­ken tu­lee sa­nas­ta lek (suom. pit­kä), jo­hon on lii­tet­ty suo­men in­st­ruk­tii­vin pää­te -n.

Kie­li­kel­los­sa 1/92 pro­la­tii­via ku­va­taan:

Pro­la­tii­vin ylei­nen mer­ki­tys on 'jon­kin kaut­ta', 'jo­ta­kin pit­kin', 'jo­ta­kin myö­ten', esi­mer­kik­si il­moit­se 'il­man kaut­ta, il­ma­teit­se', jäit­se 'jää­tä myö­ten', maas­toit­se 'maas­ton kaut­ta, tei­tä käyt­tä­mät­tä' (eten­kin so­ti­las­kie­les­sä), mait­se 'maa­ta pit­kin, maa­tie­tä', me­rit­se 'mer­ta myö­ten, me­ri­teit­se', poh­jit­se 'poh­jan kaut­ta, poh­jaa pit­kin', ran­noit­se 'ran­taa tai ran­to­ja pit­kin', reu­noit­se 'reu­naa pit­kin', teit­se 'tie­tä tai tei­tä pit­kin', ve­sit­se 'vet­tä pit­kin, ve­si­tie­tä'. Kan­ta­na on siis jo­kin paik­kaa (esi­mer­kik­si ran­ta), aluet­ta (esi­mer­kik­si me­ri), tie­tyn­lais­ta ti­laa (esi­mer­kik­si il­ma) il­mai­se­va subs­tan­tii­vi.

1. Esi­merk­ke­jä jo­ta­kin pit­kin kul­ke­mi­ses­ta tai toi­mit­ta­mi­ses­ta:

2. Esi­merk­ke­jä jo­ta­kin myö­ten me­ne­mi­ses­tä:

3. Esi­merk­ke­jä jon­kin lä­pi me­ne­mi­ses­tä tai kat­so­mi­ses­ta:

4. Kah­ko­nis­sa pro­la­tii­via käy­te­tään myös muis­sa il­mai­suis­sa:

5. Kah­ko­nis­sa pro­la­tii­via käy­te­tään myös sel­lai­sis­sa tois­tu­vis­sa aja­nil­mauk­sis­sa, joi­den koh­dal­la suo­mes­sa käy­te­tään di­st­ri­bu­tii­via (päi­vittäin) tai tem­po­raa­lis­ta di­st­ri­bu­tii­via (ke­säisin):

6. Kah­ko­nis­sa pro­la­tii­via käy­te­tään myös il­mai­suis­sa, jois­sa jo­ta­kin la­ji­tel­laan tai ryh­mi­te­tään jon­kin kri­tee­rin mu­kaan:

7. Li­säk­si pro­la­tii­via käy­te­tään myös ver­bin liit­tee­nä, vas­taa­mas­sa suo­men näem­mä-tyyp­pis­tä ra­ken­net­ta: