22.5 Uusien sanojen muodostus

Muo­dos­tet­taes­sa uu­sia sa­no­ja py­ri­tään oma­pe­räi­syy­teen. Sa­no­jen lai­naa­mi­nen, oli ne tek­niik­kaan­kin liit­ty­viä, muis­ta kie­lis­tä, eten­kin in­doeu­roop­pa­lais- ja ger­maa­ni­pe­räi­sis­tä kie­lis­tä, py­ri­tään mi­ni­moi­maan. In­doeu­roop­pa­lais­ta sa­nas­toa ta­paa käy­tet­tä­vän yhä useam­mis­sa kie­lis­sä, ja si­ten juu­ri in­doeu­roop­pa­lais­ten sa­no­jen käyt­tö oli­si rat­kai­se­vas­ti häl­ven­tä­mäs­sä kah­ko­nin kie­len oma­pe­räi­syyt­tä.

Li­säk­si vah­vas­ti suo­ma­lai­sug­ri­lai­seen taus­taan poh­jau­tu­vas­sa kie­les­sä on luon­tais­ta kar­toit­taa suo­men su­kuis­ten kiel­ten sa­nas­toa.

Sa­no­ja muo­dos­tet­taes­sa py­ri­tään pi­tä­mään mie­les­sä nel­jä eri seik­kaa:

• 1) oma­pe­räis­ten sa­no­jen muo­dos­tus yh­dys­sa­noin (esi­mer­kik­si loo­den·­loo­je = tek­niik­ka eli "luon­ti­la­ji")
• 2) oma­pe­räis­ten sa­no­jen muo­dos­tus san­a­joh­tein (esi­mer­kik­si nin­nord = vii­sa­ri eli "näy­tin"; jäm­nep­pe = ta­san­ko eli "ta­sai­nen (alue) jon­ka pääl­lä voi ol­la"; var­su­kem = aa­mui­sel­la eli "aa­mu­kol­la")
• 3) sa­no­jen lai­naa­mi­nen suo­ma­lai­sug­ri­lai­sis­ta kie­lis­tä (esi­mer­kik­si vot­te = ot­taa (< vir. võt­ta); nel­lev = kie­li (< unk. nyelv); vaa­la = tah­toa (<suom. vaa­lia); met­tel­da = ol­la aja­tuk­sis­saan (<vir. mõ­tel­da))
• 4) sa­no­jen luo­mi­nen tyh­jäs­tä:
  • 4.1) sa­no­jen luo­mi­nen des­k­rip­tii­vi­ses­ti (eli si­ten, et­tä sa­nan ään­teil­lä ja ään­neyh­dis­tel­mil­lä py­ri­tään muo­dos­ta­maan tun­tu­ma ku­vail­ta­van koh­teen omi­nai­suuk­sis­ta; esi­mer­kik­si rah­ges = kar­hea; "sair­da" = kie­tais­ta)
  • 4.2) sa­no­jen luo­mi­nen ono­ma­to­poeet­ti­ses­ti eli "ään­tä muis­tut­ta­vas­ti" (esi­mer­kik­si sip­set­ta = sip­sut­taa; tres­da = tä­ris­tä; sih­ta = hiih­tää; lot­ja = vel­loa)
  • 4.3) puh­taas­ti ima­gi­naa­tioon no­ja­ten (lun­ne = keh­to; wha­lun­da = le­vä­tä; tih­ma = käy­dä hi­taal­la)

Oleel­lis­ta kah­ko­nin kie­len sa­no­jen luon­nis­sa on kau­no­soin­tui­suu­teen pyr­ki­mi­nen. Esi­mer­kik­si yh­dys­sa­no­ja luo­taes­sa mie­li­ku­vi­tuk­sel­le tu­li­si an­taa ti­laa. Esi­merk­ke­jä muo­dos­te­tuis­ta yh­dys­sa­nois­ta:

• afe·­gel­je = avio­puo­li­so eli "avio·­kyl­ki"
• be­f­la·­nems = hat­ta­ra eli "vil­la·­ma­kei­nen"
• lil·­jek = ato­mi eli "pien·o­sa"

Uu­sien sa­no­jen luon­tia ei py­ri­tä es­tä­mään sil­loin­kaan, kun ky­sei­sel­le sa­nal­le on jo vas­ti­ne kah­ko­nin kie­les­sä. Näin kie­leen saa­daan mo­ni­puo­li­suut­ta ja en­nes­tään huo­nos­ti kie­leen so­vel­tu­via sa­no­ja saa­daan vaih­det­tua pa­rem­piin. Esi­mer­kik­si sa­nan trof­fe, ot­taa, ti­lal­le on tul­lut suo­ma­lai­sug­ri­lais­ta pe­rää ole­va sa­na, vot­te.

Jo­pa sii­nä ta­pauk­ses­sa, et­tä sa­nan tar­koi­tet­ta ei voi­da miel­tää kau­niik­si tai myön­tei­sek­si, py­ri­tään sa­nas­ta luo­maan hy­vin kor­vaan is­tu­va. Täs­tä esi­merk­ki­nä esi­mer­kik­si or­jan­tap­pu­raa tar­koit­ta­va kah­ko­nin sa­na sluuf­tup­ruk, jo­ka soin­tuu hy­vin suus­sa tup­rah­taen.

On myös hy­vä muis­taa, et­tä kau­no­soin­tui­suus on ai­na sub­jek­tii­vis­ta. Joi­den­kin mie­les­tä jo­ta­kin sa­naa ei mil­lään voi miel­tää kau­niin­kuu­loi­sek­si. Ylei­ses­ti ot­taen kui­ten­kin pal­jon vo­kaa­liai­nes­ta si­säl­tä­vät ja toi­siin­sa hy­vin ni­vou­tu­via kir­jain­pa­re­ja si­säl­tä­vät sa­nat miel­le­tään kau­niik­si. Tä­hän kah­ko­nin kie­len sa­nas­toa luo­taes­sa py­ri­tään.