25.8 Vuosi 2011

24. tam­mi­kuu­ta 2011 si­säe­ron­toin­fi­ni­tii­vin (esim. pe­laamas­ta) ny­kyi­sen, agg­lu­ti­na­tii­vi­sen -mas-päät­teen ti­lal­le on kek­sit­ty uu­si, syn­teet­ti­nen vaih­toeh­to­muo­dus­tus­ta­pa:

• Esim: Pu­ro lak­ka­si vir­taa­mas­ta. Vir­ren­kot hil­lad vol et vir­ra.

13. hel­mi­kuu­ta 2011 on teh­ty eh­do­tus tes-pro­no­mi­nin käy­tös­tä tai­pu­mat­to­mien ad­jek­tii­vien ta­voin. Sa­na tes voi­tai­siin jät­tää tai­vut­ta­mat­ta, mi­kä­li ei ha­lu­ta pai­not­taa tä­män pro­no­mi­niatt­ri­buu­tin ar­voa lau­se­kon­teks­tis­sa:

• te­ses er­soun­nes: (ni­me­no­maan) täs­sä maa­il­mas­sa
• tes er­soun­nes: täs­sä maa­il­mas­sa (pai­not­ta­mat­ta täs­sä-sa­naa)

16. maa­lis­kuu­ta 2011 on eh­do­tet­tu, et­tä per­fek­ti voi­tai­siin il­mais­ta yh­del­lä sa­nal­la:

• Me ha­fam det­tan → Me det­ta­num
• Dan ha­fan det­tan → Dan det­ta­nun
• Hes ha­fae det­tan → Hes det­ta­nu
• Mij ha­fai det­tan → Mij det­ta­nui
• Te ha­fa­te det­tan → Te det­ta­nu­te
• Dij ha­fai det­tan → Dij det­ta­nu

Kon­di­tio­naa­lis­sa:

• Me ha­foim det­tan → Me det­ta­noim
• Dan ha­foin det­tan → Dan det­ta­noin
• Hes/mij/te/dij: ha­foi det­tan → det­ta­noi

Po­ten­ti­aa­lis­sa:

• Me/dan/hes/... ha­fan­ke det­tan → det­ta­nen­ke

(23.3.2012: Uu­si per­fek­tin pää­te tu­li myö­hem­min, mut­ta ei täs­mäl­leen yl­lä mai­ni­tus­sa muo­dos­sa.)

6. huh­ti­kuu­ta 2011 eh­do­tet­tiin kon­di­tio­naa­lin men­neen ajan li­sää­mis­tä kah­ko­niin sil­lä pe­rus­teel­la, et­tä kie­len ra­ken­ne mah­dol­lis­taa ky­sei­sen muo­don muo­dos­ta­mi­sen. Esi­merk­ke­jä kon­di­tio­naa­lin im­per­fek­tis­tä:

• vaa­la­doim, vaa­la­doin, vaa­la­doi
• det­tuim, det­tuin, (ei käy, kos­ka yh­te­ne­vä men­nen ajan mo­ni­kon kans­sa: det­tui)

19. huh­ti­kuu­ta 2011, klo 00:25 eh­do­tet­tiin kah­ko­niin li­sät­tä­väk­si kvo­ta­tii­vi eli mo­dus ob­liquus, jo­ka vas­taa vi­ron kaud­set kõ­ne­vii­si. Kvo­ta­tii­vin tun­nus on -vet, jo­ka tu­lee vi­ron -vat-tun­nuk­ses­ta. Vi­ron kvo­ta­tii­vin tun­nus on yh­tä suo­men -van-tun­nuk­sen kans­sa (esi­mer­kik­si te­kevän). Kvo­ta­tii­vil­la il­mais­taan toi­sen kä­den tie­toa. Kvo­ta­tii­via ei suo­mes­sa sel­lai­se­naan ole; käy­te­tään il­mai­sua kuu­lem­ma te­kee. Esi­merk­ke­jä:

• Hei­nel em­vet fims san­gen­he­les.
• Hes kod­vet khot­ta.
• Me ee­dem­vet fims pro­g­ram­mei­del.

Kvo­ta­tii­vi eri per­soo­nis­sa:

• Me men­gam­vet.
• Dan men­gan­vet.
• Hes meng­vet. (lop­pu-ae tai lop­pu-e pois­tuu!)
• Mij men­gai­vet.
• Te men­gat­vet. (lop­pu-e pois­tuu te-tun­nuk­ses­ta!)
• Dij men­gai­vet.
• Men­gai­vet/Men­ga­ja­vet.

Huom! Toi­se­na vaih­toeh­to­na kvo­ta­tii­vin muo­dos­ta­mi­ses­sa oli­si kvo­ta­tii­vin tun­nuk­sen -vet käyt­tä­mi­nen yk­si­nään, il­man per­soo­nan tun­nus­ta: Me/dan/hes/mij/te/dij meng­vet.

(23.3.2012: Täs­sä mai­nit­tu kvo­ta­tii­vin muo­to ei ole käy­tös­sä; myö­hem­min on va­kiin­tu­nut ko­he­ren­tim­pi kvo­ta­tii­vin käyt­tö­ta­pa.)

15. tou­ko­kuu­ta 2011 kek­sit­tiin syn­teet­ti­sen suf­fik­sin li­säk­si ana­lyyt­ti­nen ul­ko-olen­toin­fi­ni­tii­vi (suo­mes­sa -mal­la/-mäl­lä). In­fi­ni­tii­vi luo­daan sa­na­pa­ril­la nee et (suom. "niin et­tä") se­kä ver­bin pe­rus­muo­dol­la:

Lau­se-esi­merk­ke­jä:

• Ais­sor­di­jee ka­sut­tai roo­mes­ver­kes nee et det­ta kont­rol­lord di­jest snend­lek.
  • You use hel­pers in the fra­mework by ma­king a cont­rol­ler awa­re of them.

31. tou­ko­kuu­ta 2011 on ver­son­nut aa­tos käyt­tää uut­ta, -tek-pää­tet­tä il­mai­sun jstkn huo­li­mat­ta rin­nal­la. Päät­teen ety­mo­lo­gia juur­tuu va­jan­non eli abes­sii­vin päät­tee­seen -tak:

• det­tek = sii­tä huo­li­mat­ta.
• sor­rue­tek = su­rus­ta huo­li­mat­ta.

31. tou­ko­kuu­ta 2011 on jäl­leen mie­tit­ty luo­pua in­doeu­roop­pa­lais­pe­räi­ses­tä men­neen ajan tun­nuk­ses­ta -d ja käyt­tää sen si­jal­la uut­ta, suo­ma­lais­pe­räis­tä -th-tun­nus­ta. Sa­mal­la pää­tet­täi­siin, et­tä mo­ni­kon toi­ses­sa per­soo­nas­sa, te, oli­si sal­lit­tua käyt­tää per­soo­na­ton­ta im­per­fek­tiä:

• Me men­gat­hem.
• Dan men­ganth.
• Hes men­gath.
• Mij men­gath.
• Te men­ga­teth/men­gath.
• Dij men­gath.

(23.3.2012: Tä­mä eh­do­tus ei kos­kaan to­teu­tu­nut.)

1. ke­sä­kuu­ta 2011 on ul­ko­puo­li­ses­ta toi­mes­ta eh­do­tet­tu li­sät­tä­vän kom­pa­ra­tii­vin li­sää­mis­tä ver­bei­hin. Ver­bi­kom­pa­ra­tii­vi muo­dos­te­taan yk­si­kön kol­man­nen per­soo­nan in­di­ka­tii­vin van­has­ta kon­di­tio­naa­lis­ta (-oje), jon­ka pe­rään on li­sät­ty kom­pa­ra­tii­vin tun­nus -mma ja sen pe­rään ky­sees­sä ole­van per­soo­nan tun­nus:

Kom­pa­ra­tii­via voi­tai­siin käyt­tää ei vain kon­di­tio­naa­lin vaan myös mui­den mo­dus­ten kans­sa:

• me det­tem­mam (in­di­ka­tii­vi)
• me det­tan­kem­mam (po­ten­ti­aa­li)
• det­tem­ma! (im­pe­ra­tii­vi)

Tä­mä ver­bi­kom­pa­ra­tii­vi voi­si il­mais­ta "jnkn asian mie­luum­min te­ke­mis­tä":

• Me men­go­jem­mam ul­gem. Leik­ki­sin/pe­lai­sin mie­luum­min ul­ko­na.

Huom! Toi­nen mah­dol­li­suus oli­si toi­sin­kään­tei­sen muo­don käyt­tö:

• me det­tem­moim
• dan det­tem­moin
• hes det­tem­moi
• mij det­tem­moi
• te det­tem­moi­te
• dij det­tem­moi
• det­tem­mo­ja/det­tem­moi

(23.3.2012: Tä­mä eh­do­tus to­teu­tui, mut­ta ei täs­mäl­leen yl­lä mai­ni­tus­sa muo­dos­sa.)

11. ke­sä­kuu­ta 2011 on käy­tet­ty Raa­ma­tun kään­nök­ses­sä (en­nen­kin to­sin on) m.2.p:n pree­sen­sis­sä ly­hen­net­tyä muo­toa:

• sei­de­te seit­te :: sa­not­te
• vis­da­te vist­te :: kuis­kaat­te
• mah­da­te maht­te :: voit­te, osaat­te, pys­tyt­te, mah­dat­te
• det­ta­te det­te :: teet­te
• vot­te­te vot­te :: otat­te

12. ke­sä­kuu­ta 2011 on eh­do­tet­tu ar­ki­kie­li­sen y.1.p:n ja m.2.p:n im­per­fek­tin li­sää­mi­ses­tä 2KÆ-lop­pui­sis­sa sa­nois­sa, mis­sä 2K il­mai­see kah­ta sa­maa kon­so­nant­tia. (Sa­noil­la jot­ka lop­puu ddÆ tai ttÆ on kui­ten­kin jo omat ly­hen­teen­sä, ku­ten vot­te > vot­tum.) Esi­merk­ke­jä:

19. ke­sä­kuu­ta 2011 on yh­den ta­vun att­ri­buut­tien tai­vut­ta­mat­to­muu­den vuok­si alet­tu käyt­tää li­sä­sa­naa yh­den ta­vun sa­no­jen jäl­jes­sä, mi­kä­li tä­mä sa­na ei kuu­lu sa­maan sa­na­pa­riin:

• Ves tei­nest ee­doi ait­tat? = Ke­nes­tä teis­tä oli­si avuk­si?
• Ves ok­te/ik­he tei­nest mah­dae men­ga pia­noo? = Ku­ka teis­tä osaa soit­taa pia­noa?

12. syys­kuu­ta 2011 kek­sit­tiin ly­hen­ne­tyn per­fek­tii­vin kon­di­tio­naa­li ja po­ten­ti­aa­li (ja nii­den se­koi­tus). Kon­di­tio­naa­lin pää­te on -oin­nu + per­soo­na­pää­te, po­ten­ti­aa­lin -oin­ku. Esi­merk­ke­jä:

• Oli­sit men­nyt mu­kaan = Kod­doin­nun mek­ken.
• Oli­sin teh­nyt vir­heen = Det­toin­num vol­den.
• Oli­sit­te­ko toi­mi­neet toi­sin? = Ver­ken­doin­nu­tes der­vii­set?
• "Lie­ni­sit" men­nyt mu­kaan = Kod­doin­ken­nun mek­ken.
• Lie­nen teh­nyt vir­heen = Det­tan­ken­num vol­den.
• Lie­net­te­kö toi­mi­neet toi­sin? = Ver­ken­doin­nu­tes der­vii­set?

14. syys­kuu­ta 2011 klo 0.14 kek­sit­tiin ter­mi­na­tii­vin vas­ta­koh­ta, jon­ka pää­te on -(e)ssast. Esi­merk­ke­jä:

• Fe­hel­dam hei­nee sed­des­sas­tem. Ra­kas­tan hän­tä sy­dä­me­ni kyl­lyy­des­tä.
• Mes­jes­sast saa­ven­nun? Mis­tä (as­ti) olet tul­lut?
• Opel­lan­num dei­tus­ke­sel­le­nop­pee an­nues­sast 2006. Olen opis­kel­lut tie­to­jen­kä­sit­te­ly­op­pia vuo­des­ta 2006 (as­ti).

23. jou­lu­kuu­ta 2011 noin klo 23 kek­sit­tiin ad­jek­tii­vien lie­ven­ne­päät­teek­si -hke-pää­te, jo­ka vas­taa suo­men -hko-pää­tet­tä. Pää­te tu­lee suo­men kie­les­tä. Esi­mer­kik­si:

• stor­reh­ke = suu­reh­ko
• väi­neh­ke = pie­neh­kö
• hend­le­keh­ke = kal­liih­ko

24. jou­lu­kuu­ta 2011 klo 1.00 sa­na­nal­kui­set kon­so­nant­ti­ry­kel­mät ovat al­ka­neet yk­sin­ker­tais­tua. Näis­tä esi­merk­ke­jä ovat muu­tok­set fren­ne → ren­ne, shel­la → sel­la. Näi­tä muu­tok­sia ei ole täl­lä het­kel­lä tar­koi­tuk­se­na alt­tiut­taa kaik­kiin mo­ni­kon­so­nant­tial­kui­siin sa­noi­hin. Tä­män­kal­tais­ta kie­len ly­hen­ty­mää on il­men­nyt kah­ko­nis­sa ai­em­min­kin.

24. jou­lu­kuu­ta 2011 klo 1.58 kek­sit­tiin tem­po­raa­lin pas­sii­vi, jon­ka pää­te on -ejeis­sem. Esi­merk­ki:

• spie­le­jeis­sem
• ka­sut­te­jeis­sem

27. jou­lu­kuu­ta 2011 ly­hyt­per­fek­tiä käy­te­tään seu­raa­vas­ti:

• Me ee­den­num
• Te ee­den­nu­te
• Muis­sa per­soo­nis­sa: Dan/hes/mij/dij ee­den­nun
• Pas­sii­vi: ee­den­nuin