6 Verbit

Ver­beis­tä ylei­ses­ti:

Kah­ko­nis­sa ver­bit päät­ty­vät a- tai e-kir­jai­meen, suu­rin osa a-kir­jai­meen. Täs­sä teok­ses­sa käy­täm­me mer­kin­tää Æ viit­taa­maan niin a- kuin e-kir­jai­meen. Eli esi­mer­kik­si il­mai­su "kaik­ki ddÆ-lop­pui­set sa­nat" viit­taa kaik­kiin dda- ja dde-lop­pui­siin sa­noi­hin.

Ver­bit tai­pu­vat per­soo­nis­sa, to­sin kai­kil­la per­soo­nil­la ei ole it­se­näis­tä per­soo­na­pää­tet­tään (= joil­la­kin per­soo­nil­la on sa­ma per­soo­na­pää­te).

Ver­bien tyy­lis­tä:

On ole­mas­sa li­säk­si kak­si o-kir­jai­meen päät­ty­vää, ru­no­vi­vah­teis­ta ver­biä: slo = lyö­dä; ko = men­nä:

• slom, slon, slo, sloi, slo­te, sloi, slo­ja
• kom, kon, ko, koi, ko­te, koi, ko­ja

Usein kah­ko­nin ver­bien a/e-lop­pu­kir­jain­ta edel­tää kon­so­nant­ti, vain har­voin vo­kaa­li: Täl­lais­ta lop­pu­vo­kaa­lia edel­tä­vää vo­kaa­lia esiin­tyy esi­mer­kik­si sa­nois­sa:

• sie (suom. saa­da) ja
• sua (suom. suo­da/sal­lia)

se­kä li­säk­si ru­no­vi­vah­tei­sis­sa/van­hah­ta­vis­sa ver­beis­sä:

• stoa (suom. seis­tä),
• lea (suom. jää­dä),
• drie (suom. jat­kaa).

Näis­tä ru­no­muo­toi­sis­ta/van­hah­ta­vis­ta sa­nois­ta on ole­mas­sa ny­ky­muo­dot­kin:

• sten­da, jet­sa, driel­la.

Li­säk­si muu­ta­mil­la sa­noil­la on ny­ky­ään tai­pu­muk­se­na ly­hen­tyä e:lli­seen muo­toon:

• snen­da → sne (tie­tää)
• se­fa → se (näh­dä, ger­maa­ni­lai­na)
• vie­de → vie (näh­dä)

Mo­duk­set:

Kah­ko­nis­sa on vii­si ta­pa­luok­kaa eli mo­dus­ta:

• in­di­ka­tii­vi eli to­si­ta­pa
• kon­di­tio­naa­li eli eh­to­ta­pa, ns. "isi-muo­to"
• po­ten­ti­aa­li eli mah­to­ta­pa
• im­pe­ra­tii­vi eli käs­ky­ta­pa
• kvo­ta­tii­vi eli mo­dus ob­liquus (me men­gavem = "mi­nä kuu­lem­ma lei­kin/pe­laan")

Li­säk­si on ole­mas­sa kom­pa­ra­tii­vi, mut­ta tä­män muo­don pää­te lie­nee mie­luum­min miel­let­tä­vä omak­si mor­fee­mik­seen:

• kom­pa­ra­tii­vi eli ver­tai­lu­ta­pa (me det­tem­moim = "mi­nä te­ki­sim­män" = te­ki­sin mie­luum­min/suu­rem­mal­la in­nol­la)